Erosin miehestäni vajaa vuosi sitten yli 30-vuoden avioliiton jälkeen. Mieheni oli pettänyt minua vuoden verran nykyisen naisensa kanssa, ennen kuin asia tuli tietooni.
Yritin saada puheyhteyttä hänen uuteen rakkauteensa, eli uuteen naisystävään heti asian paljastuttua ja ehdotin tapaamista myöhemminkin. Meidän tapaamistamme ei x-mieheni sallinut tai halunnut. Myöhemmin x-mieheni vetosi minuun pidättäytymään kaikista yhteydenotoista hänen nykyiseen naisystäväänsä, koska naisystävällä on painostavia henkilöitä omissa tuttavissaan ja perhepiirissään riittävästi.
Nyt x-mieheni nykyinen naisystävä haluaa tapaamista. Olen hänen kanssaan kerran puhunut puhelimitse 1,5 vuotta sitten ja vastikään tapasin heidät x-mieheni kanssa sattumalta.
Olenko hölmö, kun suostun tapaamiseen, johon ei aiemmin toinen osapuoli ole suostunut? Olen vihdoin viimein pystynyt puhumaan asiasta tunteilematta. Tuoko tapaaminen minulle tunteita pintaan, vai onko tämä se lopullinen niitti pitkälle avioliitolle.
Yritin saada puheyhteyttä hänen uuteen rakkauteensa, eli uuteen naisystävään heti asian paljastuttua ja ehdotin tapaamista myöhemminkin. Meidän tapaamistamme ei x-mieheni sallinut tai halunnut. Myöhemmin x-mieheni vetosi minuun pidättäytymään kaikista yhteydenotoista hänen nykyiseen naisystäväänsä, koska naisystävällä on painostavia henkilöitä omissa tuttavissaan ja perhepiirissään riittävästi.
Nyt x-mieheni nykyinen naisystävä haluaa tapaamista. Olen hänen kanssaan kerran puhunut puhelimitse 1,5 vuotta sitten ja vastikään tapasin heidät x-mieheni kanssa sattumalta.
Olenko hölmö, kun suostun tapaamiseen, johon ei aiemmin toinen osapuoli ole suostunut? Olen vihdoin viimein pystynyt puhumaan asiasta tunteilematta. Tuoko tapaaminen minulle tunteita pintaan, vai onko tämä se lopullinen niitti pitkälle avioliitolle.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Anna olla. Toivota onnea ja jatka elämääsi.
Tämä tyyli tosin vaatii selkärankaa Sinulta - toisilla ei sitä näytä olevan.
Ilmoita vain asiallisesti että kiitos ei, kerro että kärsit aikoinaan valtavasti tämän asian takia mutta nyt et halua kaivella tuskallisia asioita vaan jatkat elämääsi. Ja jatkat myös.
Tämä kannattaa. Kokemuksesta tiedän.
p-kasaa ei kannata tonkia. Anna heidän ny olla
onnellisia.Ole fiksu olet kaiken ulkopuolella.
aikaisempaakin kirjoittajaa. Minunkin avioliittoni päättyi eroon sen vuoksi, että miehelläni oli lähes kaksi vuotta kestänyt suhde toiseen, naimisissa olevaan naiseen. Minulla oli harkinta-ajan aikana suuri kiusaus ottaa tähän naiseen yhteyttä, mutta ystäväni neuvon mukaisesti hillitsin itseni. Mieheni ystävättären aviomies soitti minulle kolme kertaa, eikä se ollut ollenkaan mukavaa. Tunsin kuitenkin olevani jotenkin koko sotkun yläpuolella kun olin keskittynyt hoitamaan vain omaa eroani, uuden asunnon hommaamista jne.
"Myöhemmin x-mieheni vetosi minuun pidättäytymään kaikista yhteydenotoista hänen nykyiseen naisystäväänsä, koska naisystävällä on painostavia henkilöitä omissa tuttavissaan ja perhepiirissään riittävästi."
Mitä tarkoitat sanalla painostavia henkilöitä. Joudutko vaikeuksiin, jos tapaat exäsi nykyisen naisystävän. Onko perhepiiriin kuuluvat henkilöt vaikustusvaltaisissa asemissa vai mafian kätyreitä? Sinua on selvästi uhkailtu vaikeuksilla. Ehkä viisainta olisi keskustella asiasta juristin tai poliisin kanssa. Minä en ainakaan uskaltaisi tavata tuota naista ilman suojelua.
Itse olen tavannut exäni naisia. Toisen sain järkiin ja nykyistä en. Mieluumin taon järkeä anonyyminä netin keskustlupalstoilla tuntemattomille ihmisille.
Itsekin heittäydyin suin päin rakastuneena naisena suhteeseen enkä kuunnellut järkipuhetta. Kyllä minua varoitettiin exäni suvun taholta.
Jos tapaamiseen ei liity mitään uhkaa ja vaikeuksia, niin sen kun tapaat. Saat asian pois mielestäsi. Järjestä tapaaminen johonkin kahvilaan, jossa on tarpeeksi ihmisiä. Jutelkaa ihan tavallisista asioista. Jokainen suhde on erilainen. Meissä kaikissa ihmisissä on erilaisia puolia. Joidenkin seurassa minäkin olen enkeli ja joiden sitten täysi piru. Sen on sangen inhimillistä.
Yhtä oikeaa vastausta ei ole olemassakaan.
Tukka nousi taas pystyyn vaihteeksi luettuani tekstin : "Itse olen tavannut exäni naisia. Toisen sain järkiin ja nykyistä en."
Mitä ihmettä entisen elämänkumppanin naiset kuuluvat entiselle ? Tyhmää tuhlata energiaa sekaantumalla asioihin jotka ei enää todellakaan kuulu itselle. Kun on erottu niin se on ohitse silloin. Mikä tässä on joillekkin naisille niin vaikeaa ymmärtää? Kun ei toiminut niin ei toiminut. Jonkun toisen kanssa voi toimia paremmin. Hyväksykää ero tosiasiana ja jatkakaa elämäänne. Jonkinasteista masokismia kiusata itseään menneen kumppanin naisasioilla? Vai kateutta siitä että ei kyllä tule onnistumaan uuden naisen kanssa kun ei minunkaan kanssa onnistunut?
Onneksi tiedän hyviä esimerkkejä naisista jotka ovat selvinneet rankoistakin eroista uuteen, mahtavaan elämään. Heistä yksikään ei kyllä tuhlannut aikaansa analysoimalla entisen kumppanin nykyisten naisten kanssa entistä miestä, saati yrittänyt uusia naisia "tulemaan järkiinsä". Arvostivat sen verran paljon omaa aikaansa ja kallisarvoista elämäänsä.
Maailman typerin eronneen naisen kommentti:
"Niin tästä mä oon eniten katkera ,minä kun tein kaikki työt tuon miehen suhteen, että siitä tuli juuri sopiva, niin sitten tulee toinen nainen ja KORJAA koko potin...mun työni tuloksen! Siis mä panostin elämästäni vuosia tähän mieheen...yhyyy,byäää..."
Ja tarkennus: tässä puhuttiin ihmisestä, elämänkumppanista ja miehestä. Kyse ei siis ollut koirankoulutuksesta.
Kyllä mikään ei tosiaankaan ole säälittävämpää kun entiset puolisot ja kumppanit jotka ovat katkeruudella myrkyttäneet mielensä. Ja tämä sitten naamioidaan "muka fiksuihin" ja "hyvää tarkoittaviin" keskusteluihin nykyisen kumppanin kanssa "asioista".
Fiksun entisen vaimon tunnistaa siitä että hänellä on "munaa" säilyttää arvokkuutensa myös raastavan eron jälkeen. Aika pian nämä fiksut kyllä muuttuvat "entisistä vaimoista" jonkun nykyisiksi elämänkumppaniksi. Fiksut ja mukavat kun yleensä viedään käsistä kun tulevat vapaille markkinoille. Heistä on nimittäin pulaa, sillä suurin osa eronneista märisee ja analysoi todellakin sitä mennyttä ja elettyä elämää jonka vietti jonkun torvelon/muuten epäsopivan kanssa.
joku ex-miehen uusi onni! Asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen kuin ulkoapäin katsellessa luulisi. Ero 30 vuoden avioliitosta ei ole helppo, vaikka suhde olisi ollut kuinka vieraantunut. Ja alkuperäisen kysyjän tapauksessa se uusi nainen ehdotti tapaamista...mistähän kumman syystä? Minä en alentuisi näiden uusien missukoiden tapaamiseen. Omalla exälläni oli uusi rakkaus kun eron harkinta-aikana luin kirjaa "Toinen nainen - ystävä vai vihollinen". Kirjassa on monta esimerkkiä siitä, miten vaimo on saanut suhteen pidettyä ryhtymällä leijonan tavoin puolustamaan avioliittoaan. Nyt jo ex-mieheni luki myös kirjan ja sanoi, että olisihan tässä meidänkin tapauksessa voinut käydä toisin... Tarkoitti siis sitä, että minun olisi pitänyt pitää mies omilla toimenpiteilläni puoliväkisin itselläni!! Ja minähän en vieraissa useamman kerran käynyttä miestä itselleni takaisin huoli! Jos tällainen munaton äijä uudelle missukalle kelpaa, pitäköön omanaan.
Olen muuten mies. Ja en edes homo, siis en voi olla ex-miehesi uusi onni! Luojan kiitos en ole, sillä sinä et näköjään ole vielä päässyt jatkamaan tyydyttävää ja onnellista elämää kun olet noin kiukkuisena heti kirjoittamassa ja "munattomaksi mieheksi" monivuotista entistä elämänkumppaniasi nimittämässä! Varsinainen malliesimerkki entisestä vaimosta josta on kuoriutunut - ei joutsen - vaan korppikotka!
Minun mieheni ei koko aikana ole oikein tiennyt mitä tahtoo. Hän halusi, että minä olisin "kaiken varalta" avioliitossa odottanut, onko miehen uusi löytö "se oikea". Sitä mies ei vielä kahdessa vuodessa ollut saanut selville. Se mitä sanot kiukuksi on vain suurta pettymystä siihen, että mies ei tiukan paikan tullen ollut ollenkaan sellainen, miksi olin pyrkinyt hänet 30 vuoden aikana kuvittelemaan. Tulen niin hyvin toimeen omillani ja pärjään yksinkin, että miehen piti saada kaipaamansa ihailu ulkopuolelta. Sitä miehen kainaloa, mitä minä olisin kaivannut, en häneltä koskaan saanut. Tein virheen siinä, että suostuin pitämään tätä miestä vuosikymmenet pystyssä ja vetämään avioliittoamme. Tästä eteenpäin jatkan yksin ja selviän kyllä. SIitä huolimatta millainen mies oli, minä rakastin häntä ja toivoin, että hänkin olisi rakastanut minua aina kuolemaan asti.
sinä olisit ollut minun ex-mieheni uusi onni...lue vähän tarkemmin.
Niin, totta puhut. Ei ollut tarkoitus sinua henkilökohtaisesti loukata kannanotollani, ehkä tämä aihe tuo tunteet pintaan ja sitten pillastuu. Ymmärrän kyllä kantasi, kun luin uudelleen tekstisi.Anteeksi, jos ajattelemattomuuttani pahoitin suotta mielesi. Ei varmaan ole ollut helppoa sinullakaan, kun mies on soutanut ja huovannut, aina toivoa muutosta ja pettyä.Tiedän mitä se on, siksi kai olen niin jyrkän kielteinen pettämistä ja varsinkin sitä vastaan, että pitäisi entisten osapuolien kanssa asioida itselle kipeiden asioiden tiimoilta. Haavat kestää parantua, ja ne ovat liian arkoja kosketeltaviksi tai jaettaviksi muiden kun läheisten ymmärtävien ystävien kanssa. Ei todellakaan heidän jotka pettivät.Kuinka sitäpaitsi joku voi tosissaan edes olettaa että jätetyn/hylätyn pitäisi tällaiseen muka kyetä?
...
"Kun on erottu niin se on ohitse silloin. Mikä tässä on joillekkin naisille niin vaikeaa ymmärtää?"
Mielestäni avioliitto ei ole koskaan ohi. Osallistuin tällä palstalla uskovainen avioliitto keskusteluun. Olen ehkä pohtinut tätä asiaa enemmän kuin teologit yhteensä.
Tämä maallinen aika on rahtu vain. Minulle on täysin samantekevää olenko tehnyt oikein vai väärin suomi24/avieropalstalaisten raadin mukaan.
Lopullisen vastauksen saan sitten iankaikkisuudessa. Ihan mielenkiintoinen pähkinä purtavaksi siksi ajaksi. Toivottavasti ex-aviomieheni lukuisat naisystävät myös viihtyvät tällä palstalla.
Uutta ukkoa en hommaa, yhdessä minulla oli haasteetta kylliksi. Ihan teidän kiusalla veivaan tätä asiaa niin kauan kuin haluan.
Onneksi en kuulu tämän viestin lähettäjän tuttavapiiriin. Näitä menestyviä ja uusiin suhteisiin purjehtijia en minäkään kaipaa seurakseni. En jaksaisi sitten olla taas lohduttamassa, kun suhde kariutuu.
Todellakin, onneksi et ole ystäväni tai tuttavani. Vaikka olen ystävilleni eromietteitäni purkanut ja olemme niitä yhdessä käsitelleet ja olen luullut jo tekeväni heidät hulluksi niin yhtäkään en ole menettänyt. Sen sijaan, kun ystävälläni menee huonosti voin olla hänen tukenaan. Eräs ystäväni pääsi kaikessa hiljaisuudessa sairastumaan vakavaan masennukseen eron jälkeen. Me, hänen ystävänsä emme antaneet hänen kuihtua pois. Olimme tukena. Puhuimme, olimme hiljaa, yritimme piristää ja annoimme hänen rypeä itsesäälissä. Koskaan emme poistuneet huonona hetkenä ja aina menimme takaisin. Lääkärit kiittelivät kun saimme hänet ennätysajassa niin pahasta tilasta takaisin maailmaan ja itsenäiseen elämään. Ihminen tarvitsee ystäviä, vaikka joskus haluaakin olla yksin. Kunhan ei tarvitse olla yksinäinen. Ehkä sinä olet yksinäinen, loukattu ihminen. TOivottavasti joskus opit tukemaan myös ihmisiin eikä ainoastaan jumalaan. Siten elämästä saa paljon enemmän irti.
"Ihan teidän kiusalla veivaan tätä asiaa niin kauan kuin haluan". Siis mitä asiaa?
Tämä oli palstan surkein kannanotto pitkiin aikoihin. Ja lisää seurasi: Toivottavasti ex-aviomiheni lukuisat naisystävät viihtyvät myös tällä palstalla".
Siis ....missä jutun POINTTI eli PIHVI?
Sääliksi käy naista jonka parisuhdekokemus perustuu mieheen jolla on lukuisia naisystäviä. Sitä kun on olemassa toisenlaisiakin miehiä ja rakkautta, sitä aitoa jota se Jumalakin edustaa.
Mutta tämän kirjoittaja on tyypillinen ex-vaimo: luovuttanut rakkauden etsimisen henkistä laiskuuttaan. Mieluummin tyytyy "veivaamaan tätä asiaa ihan kiusallaan niin kauan kuin haluaa".
Hyi kauhistus kuinka "fiksua".
"x-miehen nykyinen haluaa tapaamista.Olenko hölmö jos suostun?"
Eräälle ystävälleni x-miehen vosu soitti ja halusi tapaamista. halusi keskustella.
Ystäväni sanoi hänelle: Olet niin paljon pilannut ja häirinnyt elämääni, että mikäli vieläkin otat minuun vielä muodossa tai toisessa yhteyttä voit olla varma että teen rikosilmoituksen yksityisyyteni häirinnästä.
Katsos kaikkea ei tarvitse hyväksyä edes idiooteilta.
Tulipa mieleen pari seikkaa :
1. Sinä halusit tavata toisen naisen silloin kun pettäminen tuli tietoosi. Tämähän ei naiselle sopinut, vaikka sinä olit epätietoinen ja hätääntynyt.
2. Nyt tämä ex-miehen nykyinen ,sama nainen joka ei suostunut keskustelemaan kanssasi, haluaa keskusteluapua sinulta. Miksi? Siksi että ex-miehesi on jäänyt kiinni pettämisestä ja hän haluaa onkia neuvoja siitä ettei syy ole hänessä vaan miehesi luonteessa.
3. Edelliseen viitaten. Älä MISSÄÄN NIMESSÄ suostu. Hän ei ollut reilu sinulle, siis maistakoon omaa lääkettään.
Älä hitto vieköön ala niiden avioliittoneuvojaksi!
Sanot vaan tylysti ettei heidän asiansa kuulu sinulle!
Voi perskele ettei ihmisten röyhkeydellä ole rajaa: ekaksi viedään toisen puoliso, sitten pitäisi soitella kuulumisia ja vaihtaa ajatuksia vielä puolentoista vuoden päästä!
...
Sallimme itsellemme yhtä ja toisille emme sitäkään.
Eli miksi halusit keskustella "paljastumisen" jälkeen miehesi naisystävän kanssa ?
Teillä on virallisesta erosta kulunut vasta vähän aikaa, eli kenties, siis KENTIES ero on vielä prosessissaan niin sinun kotonasi kuin miehesi uudessa kodissa.
Soitteletko vielä ex-miehellesi?
Siis onko teillä vielä asioita selvitettävänä?
EHKÄ, siis ehkä tämä miehesi uusi nainen haluaa rauhoittaa tilanteen, selvittää tilannetta?
Tuohon alkuun kun kirjoitin, että sitä sallii itselleen yhtä ja toiselle ei sitäkään, tarkoitin tällä sitä, että mikä merkillinen pyhä koskemattomuus siunaa meitä vaimoja, että MEILLÄ on oikeus soittaa miehen tyttöystävälle, mutta auta armias jos tämä tyttöystävä uskaltaakin soittaa vaimoille niin, "hitsi vieköön! tässä ihan repeän!" !!!!
Kotiansa saa puolustaa leijonan lailla. Miehestä saa tapella. Mutta mies/vaimo ja koti täytyy huomioida aina--tässä,nyt,arjessa. Eikä vaan silloin kun sitä jokin uhkaa.
Eikös se ole ihan luonnollista, että perhettään/parisuhdettaan suojelee ja uhkaajaa vastaan hyökkää juuri silloin kun kokee tilanteen uhkaavaksi. Näin pitää tehdä! Muu on turhaa hurskastelua tai selittelyä. Toinen nainen on tehnyt tietoisen valinnan kun ryhtyy seurustelemaan naimisissa olevan miehen kanssa, kantakoon myös valintansa seuraukset. Avionrikkojilla ei ole mitään oikeutta erityiseen suojeluun.
jos hän ei ole aviossa. Jos hän on aviossa, hän on vain oman liittonsa rikkoja, ei muiden.
Joten, eipä aleta syyttelemään viattomia!
Jokainen aviossa oleva, joka pettää puolisoaan, on avionrikkoja. Ihmiset, jotka eivät ole aviossa, eivät siis voi olla avionrikkojia.
Tulipa kertakaikkisen paksua potaskaa! Siis että "avionrikkoja ei voi olla toinen nainen, jos tämä nainen ei ole aviossa" ja sitten vielä yhtä älykästä jatkoa tyyliin: "eipä syytellä viattomia".
Mikään ei ole helpompaa paatuneelle ukkomiehen metsästäjälle kuin vietellä pienten lasten stressaantunut nuori isukki kun elämän ruuhkavuodet ja kiire painaa päälle ja lasten äityli on väsynyt synnytyksistä kotitöistä.
Näin naureskeli muutoin eräs "viaton" toinen nainen jonka intohimona kuulemma olivat ukkomiehet! Eli väitätkö vieläkin että "ihmiset, jotka eivät ole aviossa eivät voi rikkoa toisten avioliittoja"????????
Kuulin kerran tarinan, jonka mukaan ennen vanhaan Pohjanmaalla kylän akat ottivat kiinni vosun joka sekoili toisten aviomiesten kanssa ja tervasivat toisen ämmän p*****n!!! Kunnon meininkiä!! Nykyään avionrikkoja-vosun kanssa pitäis muka käydä jotain jälleenrakennuskeskusteluja puhelimitse!
...se nimittäin olisi minusta tyhmää. Erostasi on kulunut jo tovi aikaa ja olet päässyt ehkä pahimman yli. Mitä voittaisit tapaamisella? Mennyt on mennyttä ...jatka omaa elämääsi. Ex miehen asiat ei enää kuulu sinulle!
Mukavaa loppu kesää sinulle!
Miksi teidän on tavattava? Millaisista asioista teidän on tarkoitus keskustella tapaamisenne aikana?
Mikä on tapaamisenne tarkoitus? Millaisista aiheista teillä on aikomus keskustella?
Siis 2 kysymystä alkuperäiselle kirjoittajalle: Miksi te tapaatte? Mistä asioista te keskustelette?
Miksi teidän on tavattava? Millaisista asioista teidän on tarkoitus keskustella?
Pahoittelen kysymystulvaa, tekniikka teki kepposet, toivottavasti ylläpito poistaa ylimääräiset viestini. Pahoittelut vielä kerran,sori.
Et ole hölmö vaan viisas! Mieti kuitenkin asia loppuun asti. Tämä vaatii sinulta henkisen kasvun paikkaa. Oletko itse valmis, mitkä ovat sinun odotuksesi ja mitä toivot tapaamiselta?
Neuvoja kun pyysit, yksi on: Käy tapaamassa yhden kerran. Kuuntele mitä hänellä on sanomista, mutta vältä sudenkuoppia;
Älä muistele liittoanne ainakaan katkerana. Älä anna ns. neuvoja - jokaisella on oma erityinen suhteensa, teillä ex-miehenne kanssa oma, heillä oma.
Kuuntele omia tunteitasi keskustelun aikana. Jos kovin voimakkaat tunteet herää, pysähdy ja lopeta tapaaminen siihen. Älä anna syyllistää itseäsi, älä ajautua koston ja vihan tunteisiin. Koeta olla kuin "ulkopuolinen". Se rikkoo sinua eikä rakenna. Teidän molempien on kyettävä hetkeksi astumaan toisen asemaan.
Jälkeen päin uskalla ottaa tunteesi käsittelyyn niin että pääset kuitenkin hyvään lopputulokseen. Jotain mistä saat voimia ja vahvuuksia itsellesi.
Mikäli vastapuoli on kypsymätön, hän hakee hyväksyntääsi jota ei tarvitse antaa, ellet itse todella tunne niin. Sinun ei tarvitse olla tekemisessä sellaisen henkilön kanssa.
Itse tämän kokeena ja tuttavieni "tukijana" uskallan väittää, että tapaaminen kannattaa silloin kun sen lopputuloksena on huojentava olo. On todellakin jättänyt sen vaiheen elämässä taakseen. Tapaaminen on kuin piste iin päälle. Se vain vaatii että itse on käynyt kaikki eron vaiheet läpi.
Tällä palstalla on näemmä monta, joilla ero on vielä työstämättä loppuun.(Olipa syy mikä tahansa.) Silloin ollaan voimakkaiden tunteiden vallassa. Katkeria, vihaisia, kostonhaluisia, ikävissään, eli sisällä elää vielä toive yhteen palaamisesta. Vasta sitten tiedät päässeesi, ei yli se on hoitamaton tila, vaan läpi erosurun, kun tunnet viimein pientä haikeutta mutta levollisin mielin suhtaudut ex:sääsi ja omaan tulevaisuuteesi.
Epäilit että tällä palstalla on näemmä monia joilla suru on työstämättä loppuun. Totta varmaankin, mutta itse en kuulu eronneihin ja silti ole sitä mieltä että on täysin järjenvastaista järjestää ompeluseuroja toisen naisen kanssa, joka on tullut omaan avioliittoon. Mielestäni sellaista ei saa edes vaatia, senverran pöyristyttävää. Sen jotenkin ymmärtäisi jos olisi kyse entisen puolison tapaamisesta, mutta että asioita pohdittaisiin jonkun salasuhteen kanssa. Se onn kyllä jo liikaa. Toivottavasti alkuperäinen kirjoittaja ei ole suostunut vaikka näköjään kaikenlaisten hörhöjen kehoituksia voi tulla tapaamisen hyväksi!
Kyse ei ollut meneestä suhteessa olevasta vaan nykyisesen, joka on ollut "salarakaana". Yritin kyllä korostaa, että kyse ei ole ompeluseuroista. Et ehkä itse pysty kohtaamaan ihan asiallisesti ja järjen pohjalta ihmisiä.
Olen toiminut itse niin. Silloin nuo naiset ovat muuttuneet ihan normaaleiksi ihmisiksi ja mielikuvitus "hörhöt", kuten ilmaisit, ovat haihtuneet. Kaikki on muuttunut mittasuhteiltaan, kutistuneet. Tuossa karkuun juoksussa on nimittäin se vaaraa, että tunteet vain painetaan pinnan alle. Kun elämässä joskus myöhemmin tapahtuu jotain, joka muistuttaa tämän märkähaavan olemusta, se nousee ja puhkeaa. Eli vaikutuksen voivat olla esillä vasta vuosienkin kuluttua.
Ihmisillä on väärä käsitys siitä että "unohtaminen" ja maton alle lakaisu ovat jotenkin "kunniallisia" vaihtoehtoja. Sitten ihmetellään kun masentaa ja ahdistaa!! Kun seuraavissa suhteissa tökkii!!
Tarkoitus ei ole se, että jäädään vellomaan tälläiseen tilanteeseen. Kerta riittää. Sekin mikäli siihen itse on valmis. Ellei ole, on parempi antaa aikaa. Minullakin meni viisi vuotta, ennenkuin kykenin tapaamaan ex mieheni uuden vaimon.
Miksi pitäisi tavata ex-miehen uusi vaimo?
En ymmärrä mitä puhuttavaa voisi löytyä hänen kanssaan.
Ex-miehen kanssa kesti aikansa kun pystyi eron jälkeen puhumaan ja jotenkin selvittämään että miksi päädyimme eroon ja miksi hän rakastui toiseen,jne.
Mutta että ex-miehen uuden kanssa tavata. Ei voisi vähempääkään kiinnostaa palaveerata hänen kanssaan, olisi varmasti kiusallinen kokemus josta hermostuisi. Hän ei ollut eromme syy vaan ehkä lähinnä seuraus. Mies halusi toisenlaista elämää. Minkäs sille voi, kun hyväksyä ja jatkaa eteenpäin.
Jos pitäisi tavata exän uusi kumppani, niin kädestä pitäen kiittäisin häntä että vei miehen mennessään ja vapautti minut täysin epäsopivasta ja hankalasta kumppanista, jonka kanssa elämä oli sarja jatkuvaa epävarmuutta (toiset naiset) ja nöyryytyksiä (toiset naiset).
Muuten olisin varmaan vieläkin samassa jamassa kuin tämä uusi kumppani todennäköisesti on nyt, kun pahaa-aavistamatta ja rakastuneena otti paikkani vaimona.