Olen ymmälläni, perusluonteeni on aina ollut uskollinen ja perhekeskeinen. Nyt siiderihiprakassa löysin itseni sisaren miehen sylistä, suutelimme, hyväilimme ja panimme. Muutama työntö ja mies tuli kai järkiinsä. Minä en, sama olisi ollut tehdä loppuun saakka. Siis, mies, joka vannoo koti-uskonto-ja isänmaa, käytti tilaisuutta hyväkseen kun en kyennyt vastustamaan. Kuinka moni teistä on pannut veljen vaimoa, sisaren miestä... voiko enää syvemmälle vajota..
Mitä minulle on tapahtunut
Hämilläni
152337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miten niin uskollinen ja perhekeskeinen???!!!!! Tuollaisille ämmille on kuules ihan toisenlainen nimitys!! JA VIELÄ OMAN SISKOS UKKO!!!!!!!! Hyi helvetti. Mulla ei tulis mieleenkään oman systerin ukkoa nuoleskella, olla sylissä saatika panna sitä. Ja ollaan oltu vaikka kuinka usein samoilla mestoilla kännissä!! No tosin mä en varattuun miehen koskis olis se sitten kenen ukko tahansa!!
Mikä v...ttu sua emäntä vaivaa?? Kyllä te molemmat joutaisitte nurkan taakse ja hieman koulutusta ottamaan.
Ja se ukko mitään hyväks käyttänyt. Etköhän sä sitä persettäs olis enemmänkin antanut, jos äijää kerran rupes kaduttaa kesken panon ja sua ei.
Ja kysymykseesi, voiko enää syvemmälle vajota, niin ei juuri voi!!
moralisoimaan ketään, niin olen kyllä ihan samaa mieltä "johtajattaren" kanssa...en taida edes enempää vaivautua kommentoimaan.
Toivon että viestin aloittanut tulisit järkiisi ja ens kerralla miettisit vähän tarkemmin.
Eikä ole hyvä laittaa jurrin syyksi mitään...niin teki munkin exä samaa....-"kun olin niin jurrissa"..selvinpäinhän sitä aloitetaan juomaan...
Joka tapauksessa toivon sulle kaikkee hyvää enkä osaa haistattaa enkä haluakaan samalla tavalla kun toiset;) Siihen tietty vaikuttaa se ällötystila joka saa toiset avautumaan silleen "hassun" voimakkaasti:)
Mies tappaa avopuolisonsa keskellä kirkasta päivää, mies pätkäisee ryyppykaveriaan linnunpöntöllä päähän, raivostunut morsian heittää kihlasormuksen alas parvekkeelta, henkilö varastaa hetken mielijohteesta tuhat euroa työpaikan kassasta...
Niinpä. Ihmiset käyttäytyvät joskus todella merkillisellä tavalla. Tekstisi perusteella tajuat itsekin toimineesi harkitsemattomasti: en koe enää tarvetta ryhtyä moralisoimaan ja syyttelemään sinua. En koe olevani itsekään mikään erinomainen yksilö.
Vähintä, mitä voit tehdä, on pitää suusi kiinni tyhmästä tempustasi. Älä pilaa perhesuhteitasi, mahdollista omaa suhdettasi ja ties mitä. Äläkä ainakaan tee moista toista kertaa!
Kannattaisi varmaan joskus ajatella asioita etukäteen ja olla elämättä tuollaisten itsestään selvyyksien kuten "olen aina pitänyt itseäni perhekeskeisenä" keskellä. Uskollisuus mitataan vasta sitten, kun ensimmäisen kerran on oikeasti mahdollisuus pettää. Jos ei ole varautunut siihen, että kiusaukseen joutuu ja haluaa silti pysyä uskollisena, on todennäköistä sokaistua halusta ja himosta ja pettää. Jos etukäteen leikkisi hieman ajatusleikkiä tuollaisesta tilanteesta eikä pitäisi omaa parisuhdettaan muiden parisuhteiden yläpuolella, voisi tilanteen selvittää toisinkin. Ihmiset tuudittautuvat siihen, etten ikinä petä, mutteivat varaudu siihen, että joskus ehkä haluaakin pettää. Varsinkin pienessä kännissä noita tilanteita tulee.
Nimimerkki HKP kommentoi keskusteluun "Meitä on monenlaisia" osuvasti, kuten sinäkin Nelkyt ja risat.
Uskon, että tällä palstalla suurin osa porukasta on alle 25-vuotiaita, joilla ei todellakaan ole kokemusta raa'asta arjesta, vaippakasoista ja närkästymisestä puolisoon. Silloin on helppoa vannoa ikuista rakkautta ja uskollisuutta.
Ihastuin rajusti itse puolisen vuotta sitten mieheen, vaikka olemme molemmat tahoillamme naimisissa. Kyllä sankarilliset periaatteet ja käsitykset itsestä uskollisuuden perikuvana romuttuivat, vaikka onnistuimmekin pitämään kädet omalla puolellamme. Tarvitaan vain sopiva aika ja paikka, kun liha on oikeasti heikkoa.
Liha on heikko, mutta mieli ei. Joka ainoa pystyy olee pettämättä, jos vain niin haluaa. Mä olen ollut pitkässä parisuhteessa, joka ikävä kyllä päättyi, mutta eläessäni en ole pettänyt vaikkakin joskus olisi mielikin tehnyt. En voisi niin tehdä kenellekään, koska toivon ettei mullekaan tehtäisi niin.
Kohtele lähimmäisiä niinkuin toivot, että sinua kohdellaan.. Eikä ollenkaan huono ajatus!!
Oletpa yhtä pelottava ja ehdoton suusi kuin nimimerkkisikin puolesta. Eihän tässä kukaan ole pettämistä puolustanut!
Kirjoittaja, jonka viestiä kommentoit, tahtoi sanoa juuri sitä, että liha on heikkoa ja mielen vahvuus mitataan vasta tosipaikan tullen.
Alkoholi ei sovi kaikille. On tullut huomattua että moni kunnon ihminen on sotkenut asiansa tosi pahasti pikku "siiderihiprakassa".
Lopeta viinanjuonti tähän. Ja unohda koko juttu.
Kun selviäisi omantunnon kanssa aina päivästä iltaan. Pahinta on pelko, että jos en itse kerro sisarelleni, kertooko hänen miehensä omantunnontuskissaan ja jos en itse kerro miehelleni ja ... Ja sitten, sen jälkeen tulee loppu... minun mieheni ei kuuntele selityksiä, en ehdi tarpeeksi nopeasti tarpeeksi kauas.
Siis sulla on vielä omakin mies..? No just just. No kuten olet varmaan huomannut niin mä olen todella jyrkkä tuon pettämisen kanssa. Mutta tähän sanon sen verran, että sun systeris ja miehesi ovat tähän täysin syyttömiä. Jos kerran meinaatte, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, niin teillä kummallakaan ei ole oikeutta keventää omaatuntoaan. Teidän on kärsittävä, ei teidän puolisoiden. Heidän ei siis tarvitse tietää.
Nyt sitten vain vedät syvään henkee, lähdet lenkille ja opettelet tulemaan omantuntos kanssa toimeen. Onnea vaan siihen ja toivottavasti osaat vastedes pitää käpäläs omalla puolellas.
Kärsit itse tilanteesta (=huono omatunto) ja pettäjäkumppanisi on lähipiiristä. On todennäköistä, että asia paljastuu ajan mittaan eli jonkun hermot ei kestä. Tilanne ei ole mitenkään helppo eikä varmaan ole yhtä oikeaa tapaa toimia, mutta ehkä pienin paha on, että jokainen kertoo omalle kumppanilleen. Pahempaa on, jos se vaikka paljastuu jossain yhteisessä illanistujaistilaisuudessa. Tai siskosi mies päättää kertoa vaimolleen ja tämä taas sinun miehellesi.
Jokainen pettäjä tulee tiensä päähän. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, siellä näkijä missä tekijä.. edessä on vain musta putki. Meillä on uskonnollinen vakaumus, kuulumme pieneen seurakuntaan, jossa jokainen tuntee/tukee/lohduttaa/tuomitsee, minä itse mukaan lukien. Emme hyväksy pettämistä, se on äärimmäisen tuomittava ja vakava rikos puolisoa kohtaan. Alkoholin nauttiminen on sallittu jos se on kohtuullista, mutta mikä on kohtuullista jos ei voi pitää itseään kunniassa. Olen tuomittu, joudun erotetuksi perheestäni ja suvustani ja seurakunnastani. Ja luultavasti saan rangaistuksen myös mieheltäni. Mutta syy oli vain minun, mies on heikko naisen houkutukselle ja hän saa varmasti anteeksi. Minä en saa.
Tää nyt mikään muslimi maa ole, että nainen on kaikkeen houkutukseen syyllinen. Kylläpä tuo mies on siihen yhtä syyllinen kuin säkin!!!
Jos nyt sun uskonnollinen vakaumuksesi pakottaa sut kertomaan ja susta tuntuu ettei sitä voi pitää omana tietonaan niin kutsuppa sitten se seurakunnan pappi (tai kukas teillä nyt sit se pääjehu on..?) systeris, hänen miehensä ja oma ukkos sinne seurakuntaan. Ja tee tunnustus ja kärsi seuraamukset.
Kuten olen jo sanonut niin eikös tuo olis nyt pitänyt miettiä valmiiks ennen kuin alkaa edes pettää. Sitä saa sitten mitä tilaa..!!
Yhdyn edelliseen. Älä sotke elämääsi kertomalla yksittäisestä erheestä, jos päätät että sikailu loppuu tähän. Varmasti jokaisen ihmisen omalletunnolle kertyy elinpäivien mittaan enemmän ja vähemmän kiellettyjä juttuja.
Ylös, ulos ja lenkille! Ja suut suppuun. Puhu vielä tapahtuneesta siskosi miehen kanssa ja tehkää vaitiolosopimus. Tämä ei ole mikä tahansa panokeikka: pelissä ovat sukulaisuussuhteet! (Ja kristittynä varmasti tiedät nää anteeksiantojutut.)
Iisisti vaan! Sovitte molemmat että unohdatte koko jutun. Olen varma että kumpikin sen lupauksen tulevat pitämään. Hyvää jatkoa sinulle!