Tässä sitä taas ihmettelen kuinka olen suhdekiemuroissa. Tapasin eroni jälkeen upean miehen, joka itseli keskellä eroaan. Ihastuimme silmittömästi ja hän tuntui olevan aivan varma minun suhteeni. Itse tosin epäilin, tiesin että eron ollessa käynnissä mieliala vaihtelee rajusti. No, olin oikeassa, pian miehestä ei enää tuntunutkaan niin varmalta. Nyt hän ei haluaisikaan erota, eikä ilmeisesti myöskään hänen vaimonsa. (joka myös oli tietoinen miehensä uudesta suhteesta). He jatkavat toistaiseksi, mutta toisaalta miettivät pitäisikö erota. Suhteemme ei kovin kummoiseksi ehtinyt kehittyä, mutta olen silti edelleen ihastunut ja elättelen toivoa. Tämä mies olisi niin paljon parempi kuin entiseni...
Nyt en sitten tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olinko miehelle vain hetken lohtu vai voisiko meillä olla jotain enemmän jos suhde sittenkin päättyy...? En haluaisi luovuttaa, mutta toisaalta odottaminen rasittaa ja mitä muutakaan tässä voi tehdä. Olisi kai parasta unohtaa kokonaan koko mies ja keskittyä menemään elämässä eteenpäin, mutta jotenkin en osaa. Haluaisin uskoa, että vielä on mahdollisuus... Mutta voinko tehdä mitään? enpä kai...
Nyt en sitten tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Olinko miehelle vain hetken lohtu vai voisiko meillä olla jotain enemmän jos suhde sittenkin päättyy...? En haluaisi luovuttaa, mutta toisaalta odottaminen rasittaa ja mitä muutakaan tässä voi tehdä. Olisi kai parasta unohtaa kokonaan koko mies ja keskittyä menemään elämässä eteenpäin, mutta jotenkin en osaa. Haluaisin uskoa, että vielä on mahdollisuus... Mutta voinko tehdä mitään? enpä kai...
Vastaukset 6
Vanhimmat
..näyttää, mitä tuleman pitää. Eiköhän se sydän kerro puolestasi, mikä on oikea ratkaisu tuohon tilanteeseen. Sitten, olen sitä mieltä, ettei ikinä sais ihmisiä verrata kuka on ketäkin parempi. Jokaisella meistä on hyvät ja huonot puolensa.
On tosiaan ihan totta, että aika sen näyttää kuinka käy, mutta mietinkin satutanko itseäni enemmän jos pidän yllä haavetta tästä miehestä. Tiedän mitä sydämeni sanoo, sen mielestä aina on toivoa. Mutta entäpä sitten järki, se taas on vähän toista mieltä, järki käskee unohtaa ja siirtyä eteenpäin. Järki sanoo, ettei kannata odotella miestä joka ei tiedä mitä haluaa, tai ei osaa luopua vanhasta suhteestaan.
Ja tuosta paremmuudesta vielä, mies kohteli minua ainakin tämän hetken paljon paremmin kuin ex koskaan, sitä tarkoitin. ja ehkä haluaisin uskoa, että hän olisi parempi minulle. Siis sillä ajatuksella, että suhteissa ihmiset voivat olla hyvät toisilleen, mutta joskus eron jälkeen huomaakin, että joku toinen on parempi sittenkin.
Kyllä satutat itseäsi enmmän jos pidät yllä suhdetta.
älä tapaa häntä enää. se on ehdootomasti paras ratkaisu.
jos hän valitsee vaimonsa, niin on hyvä että et hukannut aikaa häntä odottamalla.
ja jos hän, sittenkin, ihme ja kumma, valitsisi sinut, on paljon todennäköisempää että hän huomaa haluavansa sinut kun et ole enää tyrkyllä.
mutta suoraan sanoen, ja kokemusten perusteella sanoisin, että mielestäni sinulla on aika pienet mahdollisuudet saada hänet. jos hän eroaa vaimostaan, niin voi olla että hän ei heti olekaan valmis suhteeseen. pahimmassa tapauksessa sinusta tulee vain siltasuhde.
tuo toinen nimimerkki joka kirjoitti että "anna sydämesi ratkaista" ei ollut ihan perehtynyt tilanteeseen. sinähän tiedät että haluaisit tuon miehen. mies on se jonka pää ja sydän on sekaisin.
tässä tilanteessa sinun kannattaakin kuunnella järkeäsi enemmän kuin sydäntäsi, koska sinun sydämesi ei kuitenkan saa päättää tässä asiassa teidän molempien puolesta.
Kun alkaa seurustella erotilanteessa olevan kanssa voi olla varma, että on pelkkää korviketta ja selkärangannostaja.
Ajatteleppas, hän pettää vaimoaan JA sinua, haluatko todella sellaisen miehen? Ketähän hän pettää seuraavaksi?
Jos hän eroaa, voitte ehkä seurustella, kunnes hän löytää sen oikean, siihen asti hän tarvitsee korvikkeen. Mies tarvitsee aina jonkun, erovaiheessa ei ole väliä kuka se on. Nyt se olet sinä.
Tiedän että olin korviketta, mutta kyse onkin siitä olinko tai olenko pelkästään sitä. Mutta sen haluan tarkentaa, että ainakaan oman käsitykseni mukaan hän ei pettänyt meistä kumpaakaan. Asioista ja tilanteesta puhuttiin, kenenkään selän takana ei tehty mitään. Pariskunta oli sopinut eroavansa, kun tavattiin, vaikka homma kesken olikin ja mieli sittemmin muuttui, ehkä.
Kuten puheestasi kuulostaa olet järkevä nuori nainen kun nyt jo kyseenalaistat miehen toimintaa.Luota intutioosi ja päästä mies menemään...pahoin pelkään puolestasi että hän etsi sinusta lohtua varsinkin jos jo nyt epäröi eroa... Älä ryhdy tuohon draamaan, ansaitsen paljon parempaa.
En todellakaan usko että mies eroaa vaimostaan...todennäköisesti etsi vain virikettä elämäänsä...