Olen ollut saman miehen kanssa 20 vuotta ja nyt tulee ero.tulevaisuus pelottaa ja lopullinen yksinjääminen kauhistuttaa.kun on ollut saman ihmisen kanssa 20 vuotta miten sitä jaksaa / haluaa / pystyy solmimaan uuden suhteen vai onko loppuelämän yksin?ystäviä minulle ei juuri ole oikeastaan heitä on tasan 2.lapset ovat isoja ja omaa aikaa on liikaakin.suru on valtava ja itkulle ei tule loppua.helpottaako tämä koskaan?
pitkän avioliiton loppu
tiina
193587
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Itsekkin vajaa kaksi vuotta sitten eronneena...20 vuoden avioliitosta...koin aivan samoja tunteita kuin sinä....minulla ystäviä,jotka ovat kullanarvoisia...nyt huomaan että elämä jatkuu...on tullut uusia ihania asioita....tulevaisuus ei enää pelotakkaan...vaan odotan..uteliaana ja luottavaisena...positiivisella mielellä...iloa ja aurinkoa elämääsi.....muista hymyillä..koska siihen usein vastataan....hymyllä....:-)).....
Sukulaiseni kävi kylässä. Erosi noin puolitoistavuotta sitten yli 30v. kestäneestä avioliitosta. Oli tehnyt kaikkensa perheen eteen, mutta kun mies "rakastui" uuteen niin sai mennä.Millään entisellä ei ollut arvoa. Hieman arastellen otin hänet vastaan, kun en oikein tiennyt miten lohduttaa. Tilanne oli kuitenkin toisenlainen. Nainen oli muuttunut jo ulkoisesti, laihtunut ja opetellut terveelliset elämäntavat. Lisäksi oli löytänyt uuden harrastuksen, tanssimisen ja kertoi tanssivansa kaksi kertaa viikossa lavoilla. Oli upeaa nähdä, että elämää on vielä 57-vuotiaanakin. Joten voimia, uutta elämää sinullekin.
Älä hautaudu neljän seinän sisälle. Muista olla
ja hakeutua ihmisten pariin. Sieltä löytyvät uudet ystävät ja uusi elämänkumppani.Kyll se siitä.
En voi mitenkään käsittää, miten joku voi erota yli 20 vuoden jälkeen. Mikä näitä miehiä oikein vaivaa perkele.
25 vuotta ja eukko jätti. Mikä näitä ämmiä vaivaa?
Tämä sinulle kuin tuolle edellisellekin. Jotkut vain tajuaa ettei se elämän "hienous" ole siitä kiinni kuinka monta vuotta on takana. Vain sillä on merkitystä mitä on edessä. Joskus se vain voi jatkua antoisampana jonkun muun kuin sen pitkäaikaisen kumppanin kanssa.
Joillekin riittää se, että ollaan naimisissa ja tullaan toimeen. Itse haluan tuntea muutakin ja kun takana on 17 vuoden avioliitto alkoholin suurkuluttajan kanssa haluan todella jotain välillä vain itselleni. Itsekästä? Ihan sama.
olen vielä nuori, 21v, tuntuu kamalalta kun lukee tälläisiä juttuja ja että mies jättää 20v jälkeen, eikö mihinkään enää voi luottaa?
tuntuu että kaikki pettää ja jättää nykyään niin helposti, vai kuvittelenko vaan?
Mite ni mies aina jättää?
Yleensä nainen jättää. Jokatapauksessa, jos tulee jätetyksi kannattaa hieman perehtyä siihenkin miltä jättäjästä mahtaa tuntua. Yleensä ei kovin mukavalta. Ei sittenkään, vaikka olisi uusi suhde katsottuna. Jos saisin valita olisinko jättäjä vai jätetty, niin valitsisin jälkimmäisen.
hyvä neuvo... apu löytyy tästä: tee niinkuin mun vaimo. Se hommas uuden miehen, ennenkuin läppäsi paperit mun nenän eteen.
Näitä juttuja lukiessa en voi kuin ihmetellä! Jotta eikö Sinulla hyvä nainen / mies elämässäsi sitten ole ollut muuta kuin se puoliso!!!
Jos minut nyt mies jättäisi, sattuisi yllättävä katastrofi jotta hänet menettäisin - olisi minulla silti elämässä muutakin!
Mies jätti 25 vuoden jälkeen. olen myös aivan rikki. Yhteiset lapset on ja asia aivan tuore. Haluaisn vain että tämä painajainen loppuisi ja mies tuliusi kotiin. Luvattu on että ollaan aina yhdessä, tuntuu hirveeltä ja loukkaavalta. lapsia käy tapaamassa ja kun eilenkin tulin iltavuorosta katsoin kun mies lähti illalla kYmmenen aikaan pois.Miltä tuntuu VIELÄ OLEN VAIMO katsoa kun mies lähtee panemaan toista.ja nukkumaan toisen kainaloon. olen niin surullinen. Ja kuitenkin nämä meidän yhteiset nuoret niiden asioita hoidetaan ja tavataan ainoastaan minä teen perheen eteen suurimman työn,koen taloudellisen ongelmat TULEVAISUUDESSA. vaikka hyvä työ onkin mutta ei niin isopalkkanen ja toinen käy nauttimassa lasten seuratsa ja sitten mene taas rakKAAN kainaloon viettämään mukaavaa perjantai iltaa. eI ISITÄ JUURIKAAN VOIIKONLOPPUSIN NÄE KUN SILLOIN OIN KAIKKEK AAIKUISTA TEKEMISTÄ JA KIVAA VARMAAN. Tää on painajainen. On pettänyt varmaan vuoden. Välissä kun palajstu lupoasi njäädä ja minä panostin suhteeseemme mut oli uudelleen alkanut valehteleen mulle. Siis tofdellakin nää vuodet luulin et häneen voi lyuotrtaa ja matkusteltiin välillä yksinkin, Todella käytti hyväkseen meidän hyvää luottamusta toisiamme kohtaan, laivaltahan se uusi akka löytyi. Nyt tuntuu hirveältäö että kun pettäneen muo niin kauan yhdessä että saisivat alkaa viettää aikka meidän lasten kanssa. En tiedä miträ tälle naiselle sanoin jos sen joskus näen. oon tosi pettynyt miueheeni muytta en voi ymmärtää tätä naistakaan.
Se kenelle lapset jäävät, saavat kaiken mahdollisen taloudellisen tuen.
Nimim. Muija jätti ja kävi paneskelemassa muita, mutta tyhmyyttäni annoin lähihuoltajuuden, että pääsisin eroon. Talous kuralla, koska pidän toista kotia, eikä sitä huomioida missään.
Et taida tietää taloudellisesta ahdingosta tai lasten hädästä mitään, olet vain mustasukkainen miehestä. Yritä jaksaa, unohda mies.
Olen mies jota vaimo kusetti useamman kerran eri miesten kanssa.Koko revohka paljastui viimeisen hoidon vaimon saatua selville miehensä pettämisen.Soitti minulle ja kertoi miehensä päättävän suhteen ja katuvan,käski sanoa vaimolle terveisiä.Meille tuli helvetinmoinen keskustelu vaimon kanssa,taisin huutaa kuin palosireeni koska vaimoni kielsi koko suhteen.Kun kerroin kutsuvani vävykokelaan vaimoineen kylään selvittämään asiaa,hän murtui ja kertoi kahdesta muustakin kaverista.
Katui ja pyysi itkien anteeksi,ei enää milloinkaa tyylillä ja minä hölmö uskoin.
Nyt kymmenen vuotta tuon jälkeen olemme eronneet vaimon uskottomuuden takia,heitin nuo vuodet hukkaa.
Sinulle avaaja,rohkeasti vain omaan elämään,älä jää lupausten varaan,ne on pelkkiä lupauksia.
Yksipuolisia näkemyksiä... Olin yli 20v naimisissa ja se olin minä joka lähdin. Tapasin uuden. Kuulostaa kamalalta...
Alamäki alkoi siitä kun kymmenisen vuotta sitten ostimme omakotitalon ja vaihdoin työpaikkaa. Mies kontrolloi minua voimakkaasti. Isompana rahoittajana valvoi tarkkaan ettei mitään jälkiä tule lattiaan, seiniin tai ovenpieliin, huonekalujen piti pysyä millilleen paikoillaan, ystäviä en saanut kutsua kylään, ainakaan taloon sisälle. Jotkut ystäväni kävivät ihailemassa puutarhaani, mies kyttäsi sisältä ja heidän lähdettyään sain kuulla kuinka lihavia tai tyhmiä ystäväni olivatkaan, samanlaisia kuin minä itse...
Uudessa työpaikassani minua arvostettiin erilailla kuin vanhassa, pääsin ylenemään, pitivät pitkästä kokemuksestani ja osaamisestani, minua kurssitettiin lisää ja tästähän mieheni ei pitänyt tai ainakin halveksui ammattiani ym.
Yhdessä emme käyneet missään. Olin jo vuosia edustanut yksin esim oman sukuni juhlissa, emme viettäneet lomiakaan yhdessä, mies ei halunnut lähteä ihmisten ilmoille. Minulla oli kotiintuloajat, milloin juhlista oli kotiuduttava..
Niin siinä kävi että ihastuin toiseen ja otin eron. Mies selitti kaikkea miten olen ainakin vuoden kaksi pettänyt, mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Olin hyvin uskollinen ollut sen 20v. Uusi ihastus sai vaan silmäni auki, sai minut miettimään millaista olisi elää normaalissa, tasapuolisessa parisuhteessa. Tuskin syytön itsekään olen kun suostuin tälläiseen elämään. Takana pitkä avioliitto, jonka pituus ei merkitse mitään. Päivääkään en eroa ole katunut. Edessä uusi elämä.
Olen todella iloinen puolestasi. Miten kauan sitä jotkut jaksavatkin elää ihan sairaan kumppanin kanssa.
Hienoa että tajusit lähteä.
EN todellakaan ole, jos siinä tuhottiin jonkun toisen perheen elämä. Kolikolla on kaksi puolta aina.
Opetelkaa olemaan itsenäisiä hieman itsekkäitä , elämä onnistuu yksin olemmehan nähneet miten sinkkujenkin eläminen rullaa . Parisuhde on vain kangistunut olomuoto .