Elämä kaatuu

Kun yhteiselämä päättyy, tuntuu että koko elämä päättyy. Jostain kumman syystä kahdeksanvuoden päästä pääsee jo lähes jaloilleen.
Se on valtava suru aika, kun toinen luopuu toisesta.
Vaikeaksi sen tekee varsinkin jos miehellä on toinen nainen. Ennen rakastama mies muuttuu viholliseksi ja sitä alkaa inhoamaan kuin vanhaa kaalikäärylettä.
Ennen pienet viat eivät olleet mitään, mutta nyt pelkkä äänikin on täysin väärä. Ällöttää.
Helpoksi toisaalta uusi nainen tekee sen, että miestä ei enää voi ottaa takaisin, koska se on saastunut uusiokäytössä.
Kaikki miehen jättämät tavarat voi muuttaa rahaksi, tai heittää kaatopaikalle isoille rotille. Muuta arvoa niillä ei ole.
Kun mies vielä loukkaa lapsiaan, jättämällä heidätkin mielestään, täytyy ihmetellä, miten kummassa minä olen lapsia saanut?
Jotain hyvää ja lähes korvaamatonta huomaan itsessäni; ilman minua, lapseni eivät vielä pärjäisi.
Suurin palkinto kaikessa on, kun lapset joskus kysyvät, kuka on mun isä? Voin vain vastata, ettei sellaista ole vielä tullut vastaan...!
71495
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Isä se on lapsille "huonokin" isä. Sinä olet lopulta pelin häviäjä, jos tuota menoa jatkat.

Kyllä minuakin ex ja äitinsä puukottavat parhaansa mukaan, mutta onneksi lapseni ovat lähes aikuisia, ja osaavat ajatella itsekin.

Äänestä

aikuisten sota,jossa käytetään häikäilemättömästi lapsia aseina.
kaitpa jokainen tuntee vähintään yhden tapauksen, jossa tämä muoto lasten hyväksikäyttöä tapahtuu.

Äänestä

Siis kerrot lapsille, ettei heillä ole isää!!!??? Onnea yksinäiseen vanhuuteen.

Äänestä
  • Onhan se tosiaan surullista, kun iskä on yksinäinen vanhus. Mutta eipä siitä voi lapsia syyttää, jos itse on mokannut elämänsä, niin oma vika. Kyllä tietää mies itsekin, ettei ole toiminut ihan oikein. Mut mitä siitä, ken korkealle kurottaa, se matalalle kapsahtaa!

    Äänestä

Taidetaan me vakioeroisät olla kauheata porukkaa, kun väärinkäytetään lapsia ja samalla ollaan väärinkäytetty ex-vaimoa. Häpeän itseäni. Mutta eihän se näin ole. Vaimo se minultakin meni toisen luo, mutta onneksi jätti lapsia minullekin. Se siitä. Elämä jatkuu ja pitää taas saalistaa nirppa- ym entanssioletyksinhuoltaja-naisia. Älä menetä toivoa, äläkä sorru kaljaan. Silloin et pääse muisteluista eroon.

Äänestä

"Helpoksi toisaalta uusi nainen tekee sen, että miestä ei enää voi ottaa takaisin, koska se on saastunut uusiokäytössä."

Noin minäkin olen ajatellut, että uusi nainen on saastuttanut meidän elämän pyörimällä perheelle kuuluvilla paikoilla. Jos exäni ottaisin joskus takaisin, niin laittaisin hänet desinfioitavaksi, terveystarkastukseen, karanteeniin ties minne.

Tavaroita en heittänyt kaatopaikalle rottien iloski. Hän kävi hakemassa ne aikoinaan veljensä kanssa. Sillä aikaa minä hetkutin lanteitani vatsatanssitunnilla.

Äänestä

Sitä kun tuo lasten äiti sanoi:
"Suurin palkinto kaikessa on,kun lapset joskus kysyvät,kuka on mun isä?Voin vain vastata,ettei sellaista ole vielä tullut vastaan"

Äiti käyttää tuossa lapsia aseina isää vastaan.

Lasten on saatava muodostaa oma käsitys ja saatava pitää yhteys isään.
Usein on kuitenkin niin,että äiti siirtää lasten isää kohtaan tuntemansa katkeruuden ja vihan lapsiin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


ei kaadukkaan kirjoitti:

Kun yhteiselämä päättyy, tuntuu että koko elämä päättyy. Jostain kumman syystä kahdeksanvuoden päästä pääsee jo lähes jaloilleen.
Se on valtava suru aika, kun toinen luopuu toisesta.
Vaikeaksi sen tekee varsinkin jos miehellä on toinen nainen. Ennen rakastama mies muuttuu viholliseksi ja sitä alkaa inhoamaan kuin vanhaa kaalikäärylettä.
Ennen pienet viat eivät olleet mitään, mutta nyt pelkkä äänikin on täysin väärä. Ällöttää.
Helpoksi toisaalta uusi nainen tekee sen, että miestä ei enää voi ottaa takaisin, koska se on saastunut uusiokäytössä.
Kaikki miehen jättämät tavarat voi muuttaa rahaksi, tai heittää kaatopaikalle isoille rotille. Muuta arvoa niillä ei ole.
Kun mies vielä loukkaa lapsiaan, jättämällä heidätkin mielestään, täytyy ihmetellä, miten kummassa minä olen lapsia saanut?
Jotain hyvää ja lähes korvaamatonta huomaan itsessäni; ilman minua, lapseni eivät vielä pärjäisi.
Suurin palkinto kaikessa on, kun lapset joskus kysyvät, kuka on mun isä? Voin vain vastata, ettei sellaista ole vielä tullut vastaan...!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu