Kerronpa teille miten mulle kävi... Ja mitä mieltä minä olen...
Ihana mies, rakkautta ensisilmäyksellä.. Ekana iltana jo pantiin. Koukkuun jäätiin. Ja siitä se lähti. Yhteinen arki. Kaikki meni hienosti. Oltiin ja rakastettiin. Kunnes rakkaus kuoli ja ruvettiin kavereiksi. Se oli joskus, kun kolmas yhteinen vuosi oli alkanut. Elämä jatkui, kasvettiin toisistamme pikku hiljaa erilleen. Mies ei selviä ilman seksiä, joten pitihän sitä antaa. Ettei mene muualle. Vakipanot viikottain. Ja missään ei tuntunut. Yhteiselämä oli harmaata. Seksi mitätöntä.
No mites sitten kävikään... Se olinkin minä joka muualle läksin. Taisi olla siinä neljännen yhteisen vuoden alettua. Hain jotain, mitä kotoa ei saanut. Ensin kerran, se oli ihan turha homma. Ei tullut edes morkkista tai omantunnon tuskia, kun ei kerta missään tuntunut. Ajattelin, että jopas oli turhaa, ei tarvi toiste kokeilla. Meni puoli vuotta. Tuli kiusaus kokeilla uudestaan. No sitten olikin eri homma. Seksi oli loistavaa. Tosin selvä oli, että siihen yhteen kertaan jää. Omatunto soimasi. En tunnustanut. Erottiin, juuri ennenkuin viisi vuotta tuli täyteen. Ratkaisu oli oikea. Ja ero ei johtunut pelkästään mun pettämisestä. Oli muitakin ongelmia.. Miksi roikkua ihmisessä jonka kanssa ei ajattele olevansa loppuelämäänsä? Periaatteessa suhde olisi voinut jatkua.
Ihmiset pettää. Se on totuus. Jopa minä.. Ja luulenpa, että exäkin on pettänyt. Kumpikaan ei tunnustanut. Se on hyvä, ei joudu kantamaan toisen pahaa mieltä, ei joudu teeskentelemään suuttumusta. Ei tullut riitaa asiasta, josta turha riidellä. Seksi on seksiä. Siitä saa jotain. Mutta se ei korvaa rakkautta. Ja jos rakastatte niin pettämisestä selviää. Ja jos petätte niin miettikää miksi sen teette. Se voi olla pakenemista. Se voi olla tekosyy eroon. Se voi olla huomionhaluisuutta. Se voi olla nautinnon kaipuuta. Se voi olla jopa valheellista rakkauden etsintää.
Elämästä ei selviä ilman, että törmäisi pettämiseen. Joko itse tai kumppani. Se pieni ajatus, kun himoitset hyvännäköistä baarimikkoa.. Siitä himosta on silmänräpäys pettämiseen. Turhia hurskastelijoita jotka vannovat etteivät koskaan petä. Antakaa anteeksi niin teillekin annetaan...
Ihana mies, rakkautta ensisilmäyksellä.. Ekana iltana jo pantiin. Koukkuun jäätiin. Ja siitä se lähti. Yhteinen arki. Kaikki meni hienosti. Oltiin ja rakastettiin. Kunnes rakkaus kuoli ja ruvettiin kavereiksi. Se oli joskus, kun kolmas yhteinen vuosi oli alkanut. Elämä jatkui, kasvettiin toisistamme pikku hiljaa erilleen. Mies ei selviä ilman seksiä, joten pitihän sitä antaa. Ettei mene muualle. Vakipanot viikottain. Ja missään ei tuntunut. Yhteiselämä oli harmaata. Seksi mitätöntä.
No mites sitten kävikään... Se olinkin minä joka muualle läksin. Taisi olla siinä neljännen yhteisen vuoden alettua. Hain jotain, mitä kotoa ei saanut. Ensin kerran, se oli ihan turha homma. Ei tullut edes morkkista tai omantunnon tuskia, kun ei kerta missään tuntunut. Ajattelin, että jopas oli turhaa, ei tarvi toiste kokeilla. Meni puoli vuotta. Tuli kiusaus kokeilla uudestaan. No sitten olikin eri homma. Seksi oli loistavaa. Tosin selvä oli, että siihen yhteen kertaan jää. Omatunto soimasi. En tunnustanut. Erottiin, juuri ennenkuin viisi vuotta tuli täyteen. Ratkaisu oli oikea. Ja ero ei johtunut pelkästään mun pettämisestä. Oli muitakin ongelmia.. Miksi roikkua ihmisessä jonka kanssa ei ajattele olevansa loppuelämäänsä? Periaatteessa suhde olisi voinut jatkua.
Ihmiset pettää. Se on totuus. Jopa minä.. Ja luulenpa, että exäkin on pettänyt. Kumpikaan ei tunnustanut. Se on hyvä, ei joudu kantamaan toisen pahaa mieltä, ei joudu teeskentelemään suuttumusta. Ei tullut riitaa asiasta, josta turha riidellä. Seksi on seksiä. Siitä saa jotain. Mutta se ei korvaa rakkautta. Ja jos rakastatte niin pettämisestä selviää. Ja jos petätte niin miettikää miksi sen teette. Se voi olla pakenemista. Se voi olla tekosyy eroon. Se voi olla huomionhaluisuutta. Se voi olla nautinnon kaipuuta. Se voi olla jopa valheellista rakkauden etsintää.
Elämästä ei selviä ilman, että törmäisi pettämiseen. Joko itse tai kumppani. Se pieni ajatus, kun himoitset hyvännäköistä baarimikkoa.. Siitä himosta on silmänräpäys pettämiseen. Turhia hurskastelijoita jotka vannovat etteivät koskaan petä. Antakaa anteeksi niin teillekin annetaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen pettänyt kerran vuonna 2001, josta hyvä ystäväni meni juoruamaan miehelleni vuoden myöhemmin. Helvettihän siitä syntyi muutamaksi viikoksi. Syyttelimme, huusimme, itkimme, raivosimme ja masennuimme. Keksimme syitä, tekosyitä, seurauksia ja tekoseurauksia.
Jotenkin se siitä lähti liikkeelle. Tapahtuneen jälkeen muutimme yhteen, menimme kihloihin ja lopulta naimisiin. Nyt suunnittelemme lasten hankkimista. Meillä menee hyvin. Enkä kertaakaan ole enää pettänyt, ei tietääkseni mieskään.
Joten toivoa on.
Naisille jotka pettää on olemas yksinkertainen nimitys:HUORA!!!!!!!!!!!
Enää ei suomalainen nainen tiedä mitä tarkoittaa
uskollisuus.
"Elämästä ei selviä ilman, että törmäisi pettämiseen. Joko itse tai kumppani."
Jaa ettei selviä no ei varmaan selviä kun kerran suomalaiset naiset ajattelee noin kuin sinä!!!!!!
Älä sä tule mulle sanomaan että mä olen joku hurkastelija jos sanon että en petä koskaan kato jotkut on vähän tai aika laillakin parempia ja vahvempia ihmisiä kuin sinä.
Kyllä mulle on tullu muutamia kertoja eteen tapauksia että olis ollu mahdollista pettää omaa
naista mutta kun mun tapoihin ei kuulu pettäminen
niin enpä ole noita mahdollisuuksia käyttänyt.
Silloin jos seksi on suhteessa tärkein asia niin silloin on jossain vikaa.
Kyllä sitä ensin pitäisi puhua toisen kanssa ongelmista ennen kuin lähtee muille maille. Ja olisi ihan kohteliasta ilmoittaa toiselle ettei aio enää olla uskollinen. Ja ihmisen heikkoushan tässäkin tarinassa kävi ilmi; miksi he jatkoivat suhteessa jossa ilmeisesti molempien puolelta fiilikset olivat menneet. En voisi kuvitellakaan eläväni sellaisessa liitossa.. kyllähän sitä sitten jo huomaisi että jokin ei toimi. Senkin takia kiehnäilen miehen kainalossa aina kun kerkeän, en halua että se hellyys ja höpsöys mitä on ollut suhteen alussa katoaisi vuosien varrella. Hyvin on säilynyt. Kolmas vuosi yhdessä.