Tätä "eroa" olen pohtinut nyt lähes kaksi vuotta.Olemme olleet naimisissa kaksi vuotta mutta yhdessä lähes 13 vuotta.Lapsia meillä on kolme. Alkuvuosina lasten ollessa pieniä olin kotona, jo työttömyydenkin vuoksi, mutta lähinnä hoitaen lapsia.Mieheni on ollut koko suhteemme ajan matkatyössä ja on usein pois kotoa pitkiäkin jaksoja. Neljä vuotta sitten ensimmäinen pettäminen paljastui,mutta asiat jotenkuten puhuttiin ja annoin anteeksi.Kaksi vuotta sitten tuli esiin juttu liittyen tuohon edelliseen(tietämääni)tapaukseen.Tässä rytäkässä paljastui tahattomasti (?) menneisyydestä lisäksi useampia "tapauksia", mieheni mukaan enemmän tai vähemmän merkityksettömiä "juttuja".Minun tuli vain yrittää unohtaa ja antaa anteeksi.Olihan mies kuitenkin "valinnut" minut.
Parhaillaan käyn läpi prosessia, jossa luottamukseni miestäni kohtaan on mennyt,nuo menneiden vuosien uskottomuudet kummittelevat mielessäni ja kelaan tapahtumia joista voin selvästi löytää merkkejä, että silloin ja silloin hänellä varmasti oli joku: ehkä yhden illan-juttu, ehkä pitempikin... ero nyt olisi oikea ratkaisu itseäni kohtaan, mutta kun on nuo lapset!Monestakin syystä en voi jäädä nykyiselle paikkakunnalle asumaan ja varsinkin koska välitän miehestäni edelleen.Pahinta on tunne, että minua on petetty.Mietin aina ketkä muut mahtavat tietää, koska yleensähän aina ao.saa tietää viimeiseksi.Ja nyt jos jälleen vain jään jatkamaan saanen odottaa että se tapahtuu taas.En usko että pettäjän roolista oikeasti voi päästä irti, ainakaan samassa suhteessa.Ehkä aivan uusi suhde voi tuonkin asian muuttaa....Olemme keskustelleet asiasta monet kerrat ja jälleen aivan vakavasti, katkeraan loppuun asti.Ero vain merkitsee liian paljon lapsillemme, isovanhemmille ehkä meillekin, mutta miten tästä voi rakentaa enää mitään kestävää??Tuntuu, että uuden suhteen rakentaminen olisi helpompaa kuin tällaiselta pohjalta vanhan restaurointi.Voimani alkavat myös olla aika lopussa.
Parhaillaan käyn läpi prosessia, jossa luottamukseni miestäni kohtaan on mennyt,nuo menneiden vuosien uskottomuudet kummittelevat mielessäni ja kelaan tapahtumia joista voin selvästi löytää merkkejä, että silloin ja silloin hänellä varmasti oli joku: ehkä yhden illan-juttu, ehkä pitempikin... ero nyt olisi oikea ratkaisu itseäni kohtaan, mutta kun on nuo lapset!Monestakin syystä en voi jäädä nykyiselle paikkakunnalle asumaan ja varsinkin koska välitän miehestäni edelleen.Pahinta on tunne, että minua on petetty.Mietin aina ketkä muut mahtavat tietää, koska yleensähän aina ao.saa tietää viimeiseksi.Ja nyt jos jälleen vain jään jatkamaan saanen odottaa että se tapahtuu taas.En usko että pettäjän roolista oikeasti voi päästä irti, ainakaan samassa suhteessa.Ehkä aivan uusi suhde voi tuonkin asian muuttaa....Olemme keskustelleet asiasta monet kerrat ja jälleen aivan vakavasti, katkeraan loppuun asti.Ero vain merkitsee liian paljon lapsillemme, isovanhemmille ehkä meillekin, mutta miten tästä voi rakentaa enää mitään kestävää??Tuntuu, että uuden suhteen rakentaminen olisi helpompaa kuin tällaiselta pohjalta vanhan restaurointi.Voimani alkavat myös olla aika lopussa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täysin samoja ristiriitaisia tunteita olen käynyt läpi ja käyn edelleenkin. Pettämisiä mies on tunnustanut kaksi, toinen pitempiaikainen suhde. En edes halua tietää muista, mutta tottakai niitä on ollut useampia yli 30:n vuoden avioliiton aikana. Mieheni on myös ollut reissumies työnsä puolesta.Tällä hetkellä kaikki sujuu kotona hyvin, jos en ajattele näitä asioita. Haluaisin unohtaa ja elää yhdessä, mutta se ei oikein onnistu. Välillä on pahempia jaksoja. Koska olen jo "vanha" ja meillä on paljon hyvää takana, erokin tuntuu vaikealta. En usko, että olisin onnellisempi kuin nytkään jos eroan.En tiedä ratkaisua sinun tilanteeseen, mutta keskustelua jonkun ulkopuolisenkin avulla kannattaa käydä. Itse ajattelen kyllä
( kristillisesti ) että anteeksianto on mahdollinen, kaikkihan teemme virheitä. Voimia joka tapauksessa sinulle, meitä on monta samassa veneessä.
Kokemukset hyvin paljolti samat kuin sinulla,meillä oli lisäksi miehellä runsasta ryyppäämistä sekä keskellä työviikkoa reissussa ollessa sekä sitten kaikki viikonloput kun oli kotona.
13 vuoden jälkeen lähdin enkä ole katunut.
Kun luottamus menee se menee lopullisesti ja samalla rikkoutuu sellaista mitä ei koskaan korjata.
Lähdin vaikka oli monta lasta ja hyvin on pärjätty.
...jotenkin tuntuu että puolisosi ei kovin arvosta sinua- teet äärimmäisen upeaa duunia elämänne eteen ja siitä kuuluu olla miehesi ylpeä ja onnellinen myös silloin kun ei fyysisesti ole läsnä- eli on siellä matkatyössään.