Erottuani pari vuotta sitten olen asustellut yksin omassa omistusasunnossani. Vaihdoin sen isompaan ja hankin myös uuden auton, ihan duunarina tehtaassa työskentelen, etten mikään rikas todellakaan ole.
Mutta onko niin että minulla on liian hyvin asiat? Ex-poikaystäväni sanoi että hänellä oli kanssani aina varovainen olo koska asunto oli minun. Nykyisen muijansa kanssa he hankkivat heti yhteisen vuokra-asunnon, jottei sama tilanne toistuisi.
Onko niin etten koskaan saa miestä koska asiani on niin hyvin?
Pitääkö naisen olla taloudellisesti riippuvainen miehestä, jotta mies tuntisi olonsa turvalliseksi?
Mutta onko niin että minulla on liian hyvin asiat? Ex-poikaystäväni sanoi että hänellä oli kanssani aina varovainen olo koska asunto oli minun. Nykyisen muijansa kanssa he hankkivat heti yhteisen vuokra-asunnon, jottei sama tilanne toistuisi.
Onko niin etten koskaan saa miestä koska asiani on niin hyvin?
Pitääkö naisen olla taloudellisesti riippuvainen miehestä, jotta mies tuntisi olonsa turvalliseksi?
Vastaukset 7
Vanhimmat
sovittelin tavaroita naisen kanssa jokusen vuoden yhteen ja erittäin suureksi kysymykseksi nousi hankkimani omaisuus (auto ja asunto) jopa avioehdosta vihjaus sai takajaloilleen.. alkoi kitistä kuinka lapset pitää häntä huonompana kun ei omista tätä asuntoa. no eipä sen kanssa uskaltanut lapsia tehdä (onneksi) olisivat pian luulleet sitä köyhäksi.. oletteko te tähän omaisuuteen hiukan rennommin suuntautuneet kadonneet jonnekkin en haluaisi ulkomaalaista naida, ne ymmärtää olla kieltäytymättä ehdoista jotka ehdottomasti ahneiden maailmassa napsahtaa..
ei kai se siitä riippumattomuudesta ole kiinni minun mielestä eiköhän päästä siihen suomalaiseen perisyntiin käsiks tässä aiheessa kateus.
kun opin luottamaan ihmiseen ei ehdoilla pitkässä juoksussa ole merkitystä enään mutta ekan 10v aikana se punnitaan ja turha solmia omaisuuden takia liittoa.
onhan se veemäinen olo varmaan kun tietää et jos pettää on lähettävä siitä asunnosta jota ei omista. tosin onhan sen asunnon omistajankin oltava luottamuksen arvoinen että sihen uskaltaa muuttaa.
luo vain itsellesi juuri niin hyvät olot kuin tuntuu ja se sopiva kun kohdalle napsahtaa hyväksyy sen kyllä. ja jos sillä myöskin samalla viivalla asiat niin aina helpompaa ostaa yhteinen paikka.
en vieläkään ole ottanut parinvalinnassa huomioon taloudellista tilaa mut jos tulee toinen samallainen kokemus niin sit kai se välttämätöntä.
niin duunari tehtaassa itsekkin olen ja niistä vähistä tuloista säästänyt..
Kun minä ja miesystäväni muutettiin yhteen, ja oli puhe naimisiin mienosta, niin se olin minä, joka ehdotin avioehtoa. Asunto ja auto oli hänen nimissä, hänellä huomattavasti paremmat tulot (hän asianajaja, minä hoitaja) kuin minulla. Halusin heti ilmaista hänelle, että en todellakaan ole hänen rahojen tai omaisuuden perään. Erosimme kuitenkin avoliitossa. Mutta jos naimisiin olisimme ehtineen, olisin todellakin suostunut avioehtoon.
osoittaa luottamusta kumppania kohtaan kun kunnioittaa hänen saavutuksiaan ja ei alenna niitä kiitos tuosta. avoiliitossa kuitenkin kaikki vähitellen muodostuu yhteiseksi.
alkuhuumassa monet unohtaneet turvata omansa ja kun se hälvenee harmittaa maksaa laskua joka ei ansaittua. parisuhde kun niin kiharaista tuppaa olemaan alussa toisen tottumuksia opiskellessa.
Katos kun me lyöttäydytään yhteen, niin lopulta sinä myyt oman asuntos ja minä myyn omani, ja sitten tehdään yhteinen pesämuna toooodella hienoon yhteiseen kämppään jossa kelpaa naperoita kasvatella! =P
Näin sen näkisi.. eihän oma omistusasunto ole mikään riippakivi jonka vuoksi suhde uhraantuu.. Asunto on asunto, maallista mammonaa. Jos miestä riipoo asua kanssasi sinun asunnossasi, myy se ja hankkikaa yhteinen asunto. On varmasti molemmilla tasapuolinen olo.
Mukavinta olisi asua miehen kanssa YHTEISESSÄ asunnossa. Tietää että eipä mikään revi.
Parempi tuota tuollaisen miehen tapaamista odotellessa maksella omaa pois ja kerryttää pääomaa.Kelpaa sitten perhettä perustaa ja ostaa isompi asunto yhdessä.
rakensin talon pieneen kaupunkiin lapissa. aloin sitte seurusteleen naisen kans. nainen ei viihtynyt talossani koska se oli minun. naisella ei ollu autoa ja mulla oli mutta ei käyty juuri missään koska auto oli minun. jos mulla oli karkkipussi, nainen ei voinu aukaista sitä ku se oli minun. 1,5v erikoista seurustelua, nainen halusi ostaa oman asunnon, niinpä päätin että taitaa olla viisaampi lopettaa suhde. mulla oli asiat kuulemma niin hyvin. ihmeellistä. ja taas yksin...