Olen ollut ihastunut erääseen tyttöön töissä muutaman kuukauden ajan ja ajattelin kysyä häntä treffeille. Kysyn vasta sitten kun työt loppuvat, ettei tarvitse kummankaan nolostella jos kiinnostus ei ole molemminpuolista.
Tyttö on kuitenkin muuttamassa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan n. 100 km päähän. Entä jos hän haluaakin aloittaa opiskelut "puhtaalta pöydältä" ja annan itsestäni vain typerän kuvan.
Mutta toisaalta onko sillä väliä, koska jos hän ei halua tavata minua niin tuskin näemme enää ikinä. Ajattelin kysyä tekstiviestillä koska sopivaa kahdenkeskistä tilaisuutta ei välttämättä enää tule.
Miltä tuntuisi naiset jos saisitte treffikutsun vaikka olette muuttamassa toiseen kaupunkiin ja mies tietäisi sen? Pitäisittekö sitä jotenkin epätoivoisena tai hölmönä?
Tyttö on kuitenkin muuttamassa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan n. 100 km päähän. Entä jos hän haluaakin aloittaa opiskelut "puhtaalta pöydältä" ja annan itsestäni vain typerän kuvan.
Mutta toisaalta onko sillä väliä, koska jos hän ei halua tavata minua niin tuskin näemme enää ikinä. Ajattelin kysyä tekstiviestillä koska sopivaa kahdenkeskistä tilaisuutta ei välttämättä enää tule.
Miltä tuntuisi naiset jos saisitte treffikutsun vaikka olette muuttamassa toiseen kaupunkiin ja mies tietäisi sen? Pitäisittekö sitä jotenkin epätoivoisena tai hölmönä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
No ei!
Asiaan kannattaa saada selko!!!
Niin, miten tähän vastaisi... hmmm.
Jos ihastus on molemminpuolista, se voi olla aika masentavaa lähteä kuitenkin pois.
Jos olisin siinä uskossa että toinen ei ole ihastunut, tämä voi ollakin nimittäin aikamoinen paukku!
Jos taas en olisi itse ihastunut, pitäisin kutsua kohteliaisuutena, miltei kehuna, mutta kieltäytyisin kuitenkin. Yrittäisin ilmaista sen ystävällisesti, koska ymmärrän miten paljon rohkeutta se vaatii!
Kieltämättä on sitä joskus ihastuttu, kun toinen on ilmaissut tunteensa! Se on kyllä aika harvinaista. Sen varaan ei kannata laskea ainakaan.
...koska mä en viittis alkaa enää yhtään mitään afäärejä entisessä kotikaupungissa...
Sata kilometriä ei ole yhtään mitään. Kai se tyttö muutenkin vanhassa kotikaupungissaan tulee käymään, jos kaverit ja vanhemmat siellä asuu.
Mieluiten tietysti pitäisi kysyä kasvokkain, mutta kaipa se tekstiviestikin hoitaa asian.
Kiitos vastauksista! Arvasin että mielipiteet menevät ristiin. Olen kuitenkin jo päättänyt että kysyn. Mun on vaan pakko saada selvyys tähän asiaan kävi miten kävi. Paras olisi kysyä kasvokkain, mutta soittaa en halua koska se tuntuu jotenkin liian tunkeilevalta.
Itse ainakin ilahtuisin treffipyynnöstä. Eihän siinä ole mitään hävettävää, jos on toisesta ihmisestä kiinnostunut. Tuskin itsekään (toivottavasti ainakaan et!) pahastuisit, jos joku nainen sinua treffeille pyytäisi tai häntä sen jälkeen pitkin nenän vartta katsoisit, vaikka et sitten edes olisikaan ollut kiinnostunut.
Pyydä rohkeasti treffeille vaan. Eihän se välimatka ole mikään este tulevaisuudessakaan, jos satutte yhteisen sävelen löytämään.
Mitä sinulla on menetettävää?
Kokemuksesta voin sanoa että ei kannata. 10v sitten pohdin aivan samaa kuin sinä. Olin itse asiassa ollut vuosia ihastunut tyttöön ja satuimme lopulta samaan kesätyöpaikkaan. Ajattelin, että tämän täytyy olla enne, koska tyttö oli silloin juuri päässyt yläasteelta, ja olin jo olettanut etten enää näe häntä koskaan. Olin itse lukiossa joka oli yläasteen kanssa samassa rakennuksessa, eikä tyttö aikonut lukioon, joten todennäköisyys hänen näkemiseen oli olematon.
Koko kesätyökuukauden keräsin rohkeutta siihen ainoaan hetkeen. Todellisuudessa olin pyöritellyt erilaisia ajatuksia meidän mahdollisesta seurustelusta jo muutamia vuosia. Siksi voinkin sanoa ladanneeni siihen muutaman minuutin koetukseen kaiken rohkeuteni ja voimavarani mitä minulla oli. Olin toki keskustellut tytön kanssa kesätyön aikana useaan kertaan. Jopa saanut hänet nauramaan useammin kuin kerran. Uskoin hänen olevan edes hieman minusta kiinnostunut. Kuinka väärässä olinkaan.
Olin luonteeltani hyväsydäminen, uskoin yhteen rakkauteen, jopa romantikko tietyssä mielessä. Ehdin siis olla ihastunut tähän samaan tyttöön vuosia, huolimatta nuoresta iästäni. En koskaan edes miettinyt muita tyttöjä. En kuitenkaan ollut pakkomielteinen, että olisin käyttäytynyt sairaalloisesti. Lähinnä jaoin viattomia katseita. Uskon edelleen, että olisin voinut elää yhden naisen kanssa, ilman pettämisiä ja irtosuhteita - jos se olisi tässä maailmassa mahdollista. En tarkoita häntä, tarkoitan elämää yleisesti.
Onneksi elämä opettaa. Myöhemmin tajusin, että naiselle pitää olla kusipää, jotta saa tämän kiinnostuksen heräämään. Suhteessa pitää myös pettää, jotta nainen ei koe itseään itseisarvoksi.
vai että naiselle pitää olla kusipää että se kiinnostus...tuohon väittäisin kyllä vastaan...kuka muka haluaa seurustella ihmisen kans joka pettää koko ajan... se epävarmuuden olo on ihan järjettömän hirveä... itse en kattelis kauaa jos joku miespuolinen henkilö käyttäytyisi mua kohtaan huonosti...
sillä ei ole väliä kuinka paljon on välimatkaa jos välittää ja tilanne on tapaamisten suhteen kunnossa...kaikki onnistuu...harva asia on mahdoton...
luuletko tosissasi saavasi yhden ainoan naisen kun ajattelet noin... eipäilen vahvasti... en millään pahalla... näin se vaan on! olen pahoillani jos joku on sua loukannu... mutta elämä opettaa niin kuin sanoit itsekin, käyttäydyt itse samanlailla kuin sinuakin on joskus kohdeltu...
kuka muka kusipäitä kaipaa?
loppuelämäsi siltä pohjalta, että ihastuminen ei ollutkaan molemmin puolista. Eli kaikki muut naiset kärsikööt, kun se yksi ei sinusta tykännytkään. Hitto, oot kyllä lapsellinen!!! (Tai luultavasti pysyt kyllä LAPSETTOMANA loppuelämäsi, kun kukaan aninen ei sinua lapsilleen halua, koska et osoita tuon enempää aikuistumisen merkkejä)
Luuletko olevasi ainoa, joka on ollut monta vuotta rakastunut tiettyyn henkilöön, muttei ole silti ikinä saanut kyseistä henkilö "omakseen"?
Eipä ole tullut minulle ainakaan mieleen kostaa muille miehille, vaikken haluamiani ole aina saanutkaan.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa, vai mites se meni. Minähän sanoin että elämä opettaa, en puhunut tuosta ainoasta tapauksesta.
Minä opin kantapään kautta, että nainen haluaa kusipää rentun, jos olisin sen tajunnut jo tuolloin, olisin todennäköisesti saanut kyseisen naisen. Sepä tässä paradoksaalista onkin, että nainen haluaa tunteillaan jotain, mikä hänelle - näin paperilla - ei kelpaa oikeasti. Se vaan on ikävä tosiasia, että flaksi minulla käy sitä paremmin, mitä huonommin naista kohtelen. Toki rajansa kullakin, kusipäisyys ei viehätä loputtomiin, mutta riittävästi omiin päämääriini.