Mulla on ollut onnellinen suhde jo parin vuoden ajan, mutta nyt kun muutimme saman katon alle tovi takaperin niin homma on alkanut levitä käsiin. Kotitöistä saa aina olla sanomassa, koska miestä kiinnostaa harrastaa eli siis keittiön pöytä on täynnä auton moottorin osia ym. Jos jostain satut sanomaan, esim.veisitkö roskat ulos niin vastaukseski saa, että enkö mä saa harrastaa. Rasittavaa koska ite käy samalla tavalla täyspäiväsesti töissä, hoitaa kodin, ulkoiluttaa koiran, putsaa akvaarion, käy kaupassa, tekee ruuan ym ja toinen sanoo vaan, että eikö hän saa harrastaa kun pyytää pientä asiaa tekemään. Mikä neuvoksi kun puhuminen on aikas yksipuolista.
miehen harrastukset
Varjoon jäävä
111335
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Millainen mies oli ennen kuin muutitte yhteen?
1) Harrastiko hän silloinkin ja oliko hänen silloinen kotinsa kuten teillä = auton moottorin osia pitkin pöytää, mies ei tehnyt ns kotitöitä, ja mies harrasti?
2) Vai asuiko mies vielä vanhempiensa luona ennen yhteen muuttoanne?
3) Sovitteko millään lailla ennen yhteen muuttoa näistä kotiaskareista ja yhteisen kodin kunnosta?
Jos vastasit 1) kyllä 2) kyllä 3) ei, niin sitten voit vain katsoa peiliin. Toivottavasti niin ei kuitenkaan ole.
Jos odottamattomia muutoksia on ilmaantunut vasta muuton jälkeen: keskustelkaa. Kerro miehelle että se on Teidän kotinne, eli myös sinun, ja ettet sinäkään elä siellä kuin sika pellossa vain siksi että "sinulla on oikeus". Yhteiselossa kummankin on huomioitava toinen, mutta samalla hyväksyttävä toisen erilaisuus. Se missä menee rajat, on sitten sovittava. Toisilla yhteiselo sujuu ilman sopimuksia, mutta ei kaikilla.
Toinen pointti on, että miten mies huomioi sinua. Jos miestä ei kertakaikkiaan kiinnosta niin kannattaa miettiä suhdettanne ja yhteiasumista tarkkaan. En kehota eroamaan, vaikka sitä yleisesti tunnutaankin tuputtavan aina kun jokin mättää. Asiat pitäisi pyrkiä selvittämään rakentavassa hengessä, ja sen eteen tulisi tehdä töitä ennen kuin heittää pyyhkeen kehään. Miksi mies toimii kuten toimii? Onko hänellä jotain mitä ei saa sanottua ja siksi käyttäytyy töykeästi? Ehkä teillä, myös sinulla, on jotain muita asioita mitkä painavat mieltä ja silloin näkee myös kumppaninsa ikävät piirteet maailmanlopun alkuna. Yksi vaihtoehto kuitenkin on, että ette yksinkertaisesti sovi yhteen.
Olet varmasti äkäinen miehelle kun hän pöykeilee, mutta kun rauhoitut(te) niin yrittäkää puhua nämä asiat läpi.
Meillä aivan sama homma, mutta mies vaan istuu päivät pitkät tietokoneen vieressä ja pelaa =(
Monta päivää saa sanoa, että vie nyt nuo roskat ulos. Sitten kun mies vihdoin ja viimeinen pitkän sanasodan jälkeen vie roskat ulos on miehen asenne suurin piirtein että "olen nyt kuukauden kotityöt tehnyt".. Ei ole meidänkään parisuhde mitään herkkua. Monta kertaa olen asiasta sanonut ja mies on luvannut parantaa tapansa, mutta ei. Olen sanonut, että jos se mies pian ala jotakin tekemään niin minä otan ja lähden. Sen verran olen jo tuota tönötystä tietokoneen äärellä katsonut, että minun pinnani on vihdoin ja viimein katkeamassa. On se kumma jos omassa "parisuhteessaan" saa elää piian elämää koko ajan. Hyvä kun mies viitsii perseensä edes pyyhkiä. Joten nyt lyöt miehellesi faktat pöytään ja kerrot mikä on homman nimi. Jos mies ei ala sinua pian auttamaan, niin sinä kyllä tiedät miten osaat itse auttaa itseäsi! Ja siinä suunnitelmassa ei miehelläsi ole sijaa. Näin olen minä päättänyt tehdä. Menkööt 5 vuotta hukkaan. Jos ei mies arvosta noita vuosia niin miksi minun pitäisi?!?!
Silloin kun emme asuneet virallisesti yhdessä, vaan mulla oli oma asunto ja mies äsui porukoillaa, mutta kuitenkin käytännössä asui luonani niin kaikki toimi. Hoitui kotityöt ja kaupassa käynnit ja noin 1kk virallisen yhteen muuttamisen jälkeen alkoi harrastaminen oikein kunnolla. Ainahan mies on autojen kimpussa ollut, mutta kuin salama kirkkaalta taivaalta se alkoikin kiinnostaa ihan älyttömästi.
Näyttäs että sun mies on tehny sulle "vanhanaikaset". Mä oon kasvanu ja työskennelly miesten kanssa ja voin sanoo, että monet, ei siis kaikki, ovat sitä meiltä, että kun muijan on saanut, ei tarvi enää leperrellä tai tehdä yleensäkään asioita JOILLA sen muijan aikanaan sai. "Pistä muijas ruotuun heti", tän tyyppisiä ohjeita miehet antavat toisilleen. Ja kun ottaa huomioon, että hän muutti kotoonsa sun tykös suoraan, voi olla ettei edes tajua, että kodinhoitoasiat pitää oikeesti hoitaa, jos mamma on ennen tehny kaiken.
Siitä huolimatta toi "eikö sais harrastaa" kuulostaa niin opetellulta kun vaan voi, tekosyy. Ja jos kiellät harrastamisen, saat varmasti kuulla siitä.
No, mun mielestä sun kannattaa sanoo suoraan, että hankkii halvemman piian tai alkaa tehdä kotitöitä siinä kun sinäkin tai seuraa ulkoruokinta. Siis kotityöt tehdään YHDESSÄ ja sen jälkeen molemmat voi harrastaa. Tosin, mä en suvaitsis keittiönpöydällä tai muuallakaan kotona autonosia, mutta se on vähän kakspiippunen juttu. Jos hän suostuu jakaan kotityöt, suostuuko hän lisäksi viemään öljyiset rojunsa muualle...no, sä tunnet miehes, ehkä löydät vastauksen.
Mutta älä hyvä ihminen ala hänen palvelijakseen, siinähän sinä NÄYTÄT kuinka sinua voi kohdella, joten nyt kovat piippuun ja lykkyä. Mies voi muuttua....tai sitten ei.
Kuulostaa aika tutulta. Tosin meillä menee raja siinä, että keittiön pöydälle EI tuoda mitään paskasia moottorinosia tms. Mutta aina jotain pieniä osia pyörii muualla asunnossa.
Käykö miehesi töissä? Passasiko äiti poikaansa kotona? Ovatko koira ja akvaario yhteisiä vai jomman kumman? Tekeekö miehesi jotain miesten töitä kotona, muuta kuin auton korjausta?
Harrastamisen oikeuteen vedotaan aina ja tottakai saa harrastaa, kunhan pystyy hoitamaan muutkin asiat siinä sivussa. Onneksi oma tilanteeni ei ihan noin paha ole, vaan mies kyllä välillä tiskaa/imuroi, joskus jopa ilman pyyntöä. Vaikka toisaalta sun miehesi on sentään kotona ropaamassa, mun viettää kaiken vapaa-aikansa tallilla. En mä mitään neuvoja varsinaisesti osaa antaa. Kärsivällisyyttä vaan, äläkä ainakaan ala nalkuttaa. Pitääkää yhteisiä siivouspäiviä, joiden jälkeen voitte tehdä yhdessä jotain kivaa.
Yhteiset ovat koira ja akvaario...juu mies käy töissä kuten minäkin. Äiti on jonkun verran passannut, mutta tilanne muuttui yhtäkkiä tälläiseksi. Olen yrittänyt pitää rajaa autonosien kanssa kotona, mutta aina kun olen töissä tms niitä on ilmestynyt keittiön pöydälle, olkkariin, vierashuoneeseen ja jopa yöpöydälle makkariin..Miten kuokitellaan miesten työt...??Minä kasaan huone kalut, poraan reijät tauluja varten seiniin ym...
Siis miehesi ei tee mitään muuta (töittensä lisäksi) kuin laittaa autoa? Aijai, kuulostaa pahalta. Ehkä kannattaa ottaa kovemmat otteet käyttöön ja sanoa, että ellei tyyli muutu, voi palata äidin helmoihin. Tai lakkaat tekemästä sille ruokaa, teet vain sen verran kuin itse syöt jne. Olen pahoillani, etten kauheasti osaa auttaa. Mutta jos annat asian olla, mitään muutosta ei ainakaan tapahdu itsestään.
Mies on töissä joka päivä kymmenisen tuntia, joskus enemmän. Herätys on aamulla puoli kuusi ja illalla pitää kukkua puoleenyöhön. Sitten illat meneekin nukkuessa ja koomassa (siihen puoleenyöhön). Tämä on merkinnyt, että minä teen tasan tarkkaan kaikki kotityöt ja ruokalautanenkin on tullut herralle eteen. Joskus iltasella kun olen pakottanut sen tulemaan lenkille mun ja koiran kanssa (pimeällä pelottaa..), niin sitä ollaan ihan marttyyriä. Keväällä olin "kotiorjuutta" jo ihan täynnä, mietin häipymistä koko tilanteesta, vaikka vaan pari vuotta oltiin oltu saman katon alla.
Meillä on kuitenkin tapahtunut "onnenpotku", eli minä menin kesätöihin 700km:n päähän kotoa 4 kuukaudeksi. Kerran pari kuukaudessa on tullut käytyä kotona ja aina siellä on ollut todella siistiä. Aluksi kuulemma ukko oli antanut kämpän mennä pahaa siivoon, mutta sitten tajusi ettei mitään tapahdu jos ei itse tee. Ja nyt on jutellu, että aina töitten jälkeen siivoilee jossain määrin kämppää. Uskoisin, että nyt kun hän on tottunut puuhastelemaan, niin sama homma jatkuisi syksylläkin (hopeso...). Eli jos edes mattojen tamppaamisen sais nakitettua sille :D
Mutta, tuollaisessa tilanteessa sun täytyy vaan mennä totaaliseen siivouslakkoon. Ja kaupasta voit hakea jotain "naistensafkaa". Varsinkin jos mies on tullut helmoihisi äitin helmoista, niin olet saanut sen äitin roolin.
Se "itsenäistymisvaihe" äidin tyköä pois muuttaessa on äärimmäisen tärkeä. Siksi minä en ainakaan koskaan muuttaisi miehen kanssa yhteen, joka tulisi kotiimme suoraa lapsuudenkodista. Varsinkin miehet/pojat ovat saaneet osakseen niin paljon äidin paapomista, että siinä voi olla helisemässä kun ukko ei osaa edes vettä keittää...
Mies on taydellinen. Sinussakaan ei ole mitaan vikaa.
Te vain ette ole sopiva pari elamaan yhdessa.
Niin yksinkertaista tuo on.
En tiedä, onko tästä teille paljonkaan hyötyä, mutta kannan korteni kekoon, jotta saisit apua ongelmiisi (= Meillä myös molemmat käyvät työssä, harrastavat paljon ja kaikki on yhteistä. Minä teen yleensä pidempää päivää kuin mieheni. Kotitöistä ei ole ikinä ollut mitään ongelmaa ja yhdessä on oltu pian kaksi vuotta.
Oma asenteeni on se, että se tekee joka ehtii. Mieluummin vien itse roskiksen pihalle kuin pajatan siitä viikon ja pahoitan sekä oman että toisen mielen. Kunnioitamme molemmat sekä toisiamme että itseämme niin paljon, ettemme halua loukata toisiamme tahallaan. Olemme remontoineet ja tehneet kodin omin käsin alusta asti, joten molemmilla on myös iso halu pitää siitä huolta. Viihdymme molemmat enemmän siistissä kuin sotkuisessa kodissa, joten on aika selvää että siitä pidetään myös yhdessä huolta. Jos mieheni touhuaa ja minä vain luen, tulee huono omatunto ja teen "vastineeksi" jotain muuta vaikkei hän sitä vaadikaan. Kumpikaan ei kaipaa kiitosta tehdystä työstä vaan se tehdään yhteisen hyvinvoinnin vuoksi.
Tiedän, että tämä saattaa kuulostaa liian "idylliseltä", mutta totuus vain on se ettemme koskaan riitele kotitöistä. Välillä on sotkuisempaa ja sitten taas siivotaan. Kotityöt hoituvat samassa kuin yhteisen ajan järjestäminen. Päivän tapahtumista jutellaan ruokaa laittaessa. Käymme melkein poikkeuksetta yhdessä kaupassa. Mieheni laittaa ruuat, minä olen yleensä siivousvastaava. Touhuamme muutenkin paljon asioita yhdessä kotona. Se ei tarkoita sitä että nyhjäisimme kylki kyljessä 24/7. Teemme molemmat yli 8h työpäivää, minä treenaan salilla 4krt vkossa, talvella snoukkaamme ja kesällä mies käy weikkaamassa merellä. Näemme kavereitamme paljon, käymme kahvilla, syömässä, kaljalla yms.
Mielestäni kotitöissäkin on pitkälti kysymys toisen ja parisuhteen kunnioittamisesta. Ei kukaan aikuinen ihminen voi olettaa että asiat vain tapahtuvat ilman omaa panosta. Eihän rahaakaan tipahtele tilille työtä tekemättä, joten miksi ruoka ilmestyisi nenän eteen ilman että pitää käydä kaupassa?
Kun sairastin 4kk masennusta ja lojuin vain päivät pitkät kotona tekemättä yhtään mitään, mieheni joutui huolehtimaan sekä minusta että kodista. Silloinkaan hän ei syyllistänyt minua siitä, että olin sairas, vaikka itse syyllistin itseäni tekemättömyydestäni. Minä taas tiedän, että hän arvostaa sisustustaitojani, ideoitani ja kykyäni tehdä kodistamme meidän näköisen. Onhan parisuhde muutenkin yhteispeliä, miksi kotityöt eroaisivat siinä palapelissä muista palasista yhtään?
.. asiahan riippuu teistä molemmista. Oma lähtökohtani on, että muut saavat tehdä mitä kiinnostaa ja voin jopa jonkin verran auttaa. Mutta en ala pitämään kämppää täysin pölyttömänä ja harrastusvälineettömänä ilman pätevää (mm. terveydellistä) syytä (minua ei haittaa, jos olohuoneen sohvan alla on kilogrammoja pölyä sitomassa lämpöä syksyn tullessa; saati pöydän alla/pöydällä kasa autonosia -> ei niitä kiinnosta hävittää, turhaa vaivaa). Sisustuksesta voi ja saa sanoa mielipiteensä; sitä voi toki muuttaa, mutta äänen- ja kuvantoisto ei tule nykyisestä ainakaan heikkenemään. Tietojärjestelmät eivät katoa minnekään. Autoja on _aina_ vähintään yksi enemmän rekisterissä kuin ajokortteja perheessä. Kaipaan toki riittävän isoa asumusta, jotta saan mm. palvelimeni hukattua vaatekaapista jonnekin muualle hurisemaan, sekä työaseman pois makuuhuoneesta. Kaipaan siis "harrastustilaa", jonne mahtuu tietojärjestelmät, yksi kpl äänentoistoja, auton osien rassailu yms. Toki yhdessä asuessa molempien tulee joustaa, mutta ei rakkaita harrastuksia saa lopettaa (saati lopetuttaa). Puhukaa asiasta, jotta saatte tilanteen "tasattua". Kuten joku sanoi, kyseessä on _teidän_ kotinne, ei _hänen, muttei myöskään _sinun_. Vaadi, mutta älä liikaa; anna myös hänen vaatia. Pääskää tasoihin ja löytäkää onnellisuus.