Tapasin poikaystäväni (nyk. avomieheni) kun olimme 16, ja olemme vieläkin yhdessä.
Voiko tämä kestää ikuisesti? ainakin olemme puhuneet naimisiinmenosta ja yhteisestä tulevaisuudesta.
Nykyään kaikki on niin hektistä, ei mitään pysyvyyttä missään.
Kaikilla kavereillamme tyttö- ja poikafrendit vaihtuu kuin sukat, ja olenkin alkanut miettiä, että voiko tämä meidän suhteeemme olla todellakin niin ainutlaatuinen ja hyvä, että pysymme aina yhdessä?
Onko tämä enää mahdollista 2000-luvulla?
Niin, ja kaiken lisäksi mieheni ei ole ollut edes sängyssä muiden kanssa kuin minun, eli tuleekohan hänelle sitten joskus ns juoksuaika?
Voiko tämä kestää ikuisesti? ainakin olemme puhuneet naimisiinmenosta ja yhteisestä tulevaisuudesta.
Nykyään kaikki on niin hektistä, ei mitään pysyvyyttä missään.
Kaikilla kavereillamme tyttö- ja poikafrendit vaihtuu kuin sukat, ja olenkin alkanut miettiä, että voiko tämä meidän suhteeemme olla todellakin niin ainutlaatuinen ja hyvä, että pysymme aina yhdessä?
Onko tämä enää mahdollista 2000-luvulla?
Niin, ja kaiken lisäksi mieheni ei ole ollut edes sängyssä muiden kanssa kuin minun, eli tuleekohan hänelle sitten joskus ns juoksuaika?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voihan se kestää, mistäpä tuota tietää. Minulla on kuitenkin sellainen käsitys, että todennäköisesti ihmisen ensimmäisestä seurustelusuhteesta ei tule hänen viimeistä suhdettaan. Eli muistaakseni on tilastollisesti todennäköisempää, että eroatte, kuin että olette kuolemaanne saakka yhdessä.
Mun silmiini et ole yhtään omituinen. :) Olen muuten ihan samassa tilanteessa, mutta tavattiin vuotta vanhempina. Voi kestää tai sitten olla kestämättä, ei sitä koskaan tiedä. Mä ainakin elän sen mukaan, että ollaan yhdessä hautaan asti, mutta tulevaisuutta ei voi nähdä.
Aika todennäköisesti miehellesi tulee "juoksuaika". Oletko valmis kestämään sen? Itse olen valmis antamaan pari panoa anteeksi, vaikka pahalta tuntuu ajatuskin. Tästä aiheesta ollaan käyty mieheni kanssa paljon keskusteluja. Mielestäni on ihan ymmärrettävää haluta kokeilla muitakin kuin vain yhtä. Pelottaa tietysti, mitä sen jälkeen tapahtuu, mutta... Olen valmis ottamaan riskin, jos sen ansiosta saan tuon miehen pitää.
En mä halua mitään kertakäyttösuhteita, haluan pysyvyyttä. Mitä tahansa (väkivaltaa jne) ei tietenkään tarvitse sietää, mutta paljon voi antaa anteeksi, eikä luovuttaa heti vastoinkäymisten kohdatessa.
Voi kestää ikuisesti, mutta...
"juoksuaika" tulee pakostikin joskus. Ainakin miehesi tulee mielessään ajattelemaan asiaa vakavasti. Eri asia on sitten että kertooko sinulle mitään tai tapahtuuko oikeasti mitään muuta kuin ajattelua.....
Eilinen on mennyt, huomisesta ei kukaan tiedä. Ole onnellinen NYT!
Me tapasimme saman ikäsinä. Kimpassa oltiin 13 vuotta, sitten tuli "juoksuaika" vaimolle. Vuoden verran siinä jaksoi kärvistellä ja yrittää olla jotenkin. Meininki ei muuttunut, erohan siitä sitten loppujen lopuksi tuli.
Turha sitä on murehtia mitä voi sattua. Sitähän voi vaikka kaatua parkkipaikalla ja lyödä päänsä kiveen. Paina vaan kaasu pohjassa suhteessanne ja nauttikaa.
Kiitos paljon vastauksista!
Niin, välillä tulee murehdittua asioita joita ei pitäis :)..
Oikein hyvää syksyä teille kaikille mm-kisojen "skandaalista" huolimatta (asiaan liittymätön lisäys ;)!
Mitähän omituista tuossa muka on? Jos olet vuosimallia
-84 ja aloitit seurustelun 16v, olette olleet yhdessä
4-5v? Kyllä tuollaisia suhteita löytyy minunkin
kaveripiiristäni.
Voihan se kestää ikuisesti, mutta ei se suhteenne
mitenkään ainutlaatuinen ole.
En halua maalailla piruja seinille, mutta paras
ystäväni seurusteli 7v ennen kuin erosi naisystävästään.
Nykyään on omakotitalot ym. uuden naisen kanssa.
Älä tuollaisia murehdi, vaan iloitse onnestasi!