Halusin tuoda mielipiteeni tälle palstalle... Minulla on aivan loistava parisuhde, ollut jo 7 vuoden ajan. Välillä on "hiljaisempaa" rakkaus-elämässä ja silloin tuntuu että on tylsää ja oma hormonielämä paukkuu silloin aina pahimmillaan.
Mutta kaiken kaikkiaan suhteeni on hyvä, rakkautta ja seksiä on arjenkin keskellä eikä suurempia ongelmia ole.
Mieheni on loistotyyppi, ns. hyvä jätkä :-)
Enkä minäkään sieltä huonoimmasta päästä ole...
Kun lukee ihmisten epätoivosta tältä palstalta, tuntuu vaan että oma parisuhteeni sen kun paranee.
Toivottavasti teillä kaikilla elämä on rikasta kaikista murheista huolimatta. Ongelmiahan ja riitoja aina riittää, mutta jos on rakkautta niin se on ylitse kantava voima.
Elokuisin terkuin "taas kerran rakastunut omaan mieheen"
Mutta kaiken kaikkiaan suhteeni on hyvä, rakkautta ja seksiä on arjenkin keskellä eikä suurempia ongelmia ole.
Mieheni on loistotyyppi, ns. hyvä jätkä :-)
Enkä minäkään sieltä huonoimmasta päästä ole...
Kun lukee ihmisten epätoivosta tältä palstalta, tuntuu vaan että oma parisuhteeni sen kun paranee.
Toivottavasti teillä kaikilla elämä on rikasta kaikista murheista huolimatta. Ongelmiahan ja riitoja aina riittää, mutta jos on rakkautta niin se on ylitse kantava voima.
Elokuisin terkuin "taas kerran rakastunut omaan mieheen"
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hienoa, kun osaat arvostaa miestäsi.
Hyvin menee minullakin nykyään. Vaimoni on kaikin puolin mukava, ja suvullensa ynnä ystäväkaartillensa kelpaan omana itsenäni, en pääosin tunnettuna ydinvoimapuolen huippuosaajana.
Itselläni sama juttu... oma parisuhde kestänyt viitisen vuotta ja on aivan mahtava! Mieheni on parasta mitä maailmassa on!! =)
Voi kuule samassa veneessä ollaan (= Myös minulla on ihana mies, jota kohtaan rakkaus vain syvenee päivä päivältä! Parasta on, että tiedän hänen tuntevan samoin eikä minun tarvitse epäillä, kytätä, vakoilla ja huolehtia jatkuvasti. Vaikka meidän suhteemme on kestänyt vasta parisen vuotta on ylä- ja alamäkiä ehtinyt olla senverran, että tuntuu kuin yhdessä olisi taivallettu jo pidemmän aikaa. Sairastin masennusta 4kk ja sinäkään aikana ei mieleeni tullut, että suhteemme ei sitä kestäisi, vaikka henkilökohtaisesti todella huonossa jamassa välillä olinkin. Kesän myötä aurinko on alkanut taas paistaa ja tulevaa talvea ja yhteistä snoukkakautta odotellaan innolla! (=
Huonoista ihmissuhteista kuulee tarinaa nykyään koko ajan ja välillä tuntuu kuin omasta onnestaan pitäisi vaieta, koska kuuluu vähemmistöön. Kavereilla ja kavereiden kavereilla tuntuu olevan renttumiehiä ja pettäviä vaimoja niin paljon, ettei edes kehtaa hehkuttaa, kuinka tyytyväinen on, kun saa suudella joka ilta samaa miestä ja aamulla herätä hänen vierestään. Hävettää illanistujaisissa ja tyttöjen illoissa kuunnella, kuinka naiset parjaavat miestensä ajattelemattomuutta ja törkeää käytöstä, kun itsellä ei ole niihin mitään sanottavaa. Ei voi osallistua keskusteluihin siitä, kannattaisiko kuitenkin olla yksin tai olisiko se naapurin Erkki parempi vaihtoehto, koska itselle parempaa miestä ei vain ole olemassa. Eikä kyse ole siitä, etteikö olisi muita testattu!
Tottakai omassa ukossanikin on paljon huonoja puolia! Saan odotella sovittuja tapaamisia JOKA kerta, koska hänellä on tapana myöhästellä min. 15 minuuttia paikasta kuin paikasta! Kiroilen iltaisin, kun hän purkaa minulle pahantuulisuuttaan joka johtuu siitä, ettei ukko-kultani ole taaskaan osannut sanoa ei, vaan on luvannut vielä vapaa-ajallaankin tehdä kaverin tuttavan kaimalle palveluksen. Mutta eivät nämä asiat saa silti minua epäilemään omaa tai hänen rakkauttaan tai sitoutumistamme suhteeseen ja yhteiseen tulevaisuuteen!
Nautihan omasta rakkaudestasi täysin rinnoin! Niin minäkin aion tehdä. Ja totta totisesti ilman pienintäkään omantunnon tuskaa!
Oikein ihana :)
Rakentaminen meneillään, vaikka rakennusfirma pystyttää talomme joudun iltaisin aina siellä tontilla ja paikalla olemaan...yritän myös itse tehdä niin paljon kuin vaan pystyn.
Sanotaan että rakennusaika on raskasta koko perheelle, se on totta. Mutta täytyy ajatella että tämä on vaan pieni vaihe, päästäänhän tulevaisuudessa omaan kotiin ilman naapureita.
Eilen kaatosateen keskellä vaimoni toi puolivalmiiseen taloomme ruokakorin ja kahvia...oli siinä kiva pitää pakollinen tauko ja katsoa sekä kuunnella alkusyksyn sateen ropinaa...
Kyllä mun vaimoni on myös loistojätkä =)
Minulla myös on ihana mies. Ja olen onnellinen. Näitä asioita ei joka kahvihuoneen keskustelussa voi sanoa. Kun päivästä toiseen keskustelut jylläävät mitä pahaa, kamalaa ja huonoa kunkin mies on tehnyt tai mitä on jättänyt tekemättä, ei siihen väliin viitsi joka kerta lisätä, ettei oma mies ole tuollainen. Sitä on mieluummin hiljaa, ja myhäilee itsekseen mitä hyvää kiitokseksi miehelleen sinä päivänä järjestäisi. Jos joskus erehtyy jotain positiivista väliin sanomaan tyrmätään se sanomalla, että katsotaan kymmenen vuoden päästä, kyllä sitten asiat on jo huonommin.. Joo-o katsotaan sitä sitten myöhemmin, enpä viitsisi sitä etukäteen murehtia.
Nyt olen onnellinen, ja yritän pitää huolen, että niin on jatkossakin. Mieheni on upein ihminen mitä olen koskaan tavannut. Olen oppinut hänen kanssaan paljon elämästä. Meillä on jatkuva ilo tehdä toiselle hyvää.
Minulla on ihanin mies ikinä.
Trollit vauhdissa.