Kun näitä teidän juttuja lukee... Turhaan te Anoppia haukutte. Suuntaisitte pettymyksenne ennemmin siihen ikuiseen äidin pikkukultaan, kenen kanssa joudutte anopin varjossa elämään! Mies se on syypää, jos suvaitsee elämänsä naista kohdeltavan tuolla tavoin!
Kyllä se napanuora jo olis aika katkoa....
Kyllä se napanuora jo olis aika katkoa....
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tyttö puhuu asiaa!!!
Mulla on mies, joka riippuu äidissään. Vaikka
anoppini jopa hätistelee häntä kauemmas, niin
siitä huolimatta tää poju menee kertomaan äi-
dilleen "ongelmistaan". Kerrankin olimme erimiel-
tä joistain asioista mieheni kanssa. Hän oli men-
nyt kertomaan äidilleen, kuinka ymmärtämätön vai-
mo hänellä on. Anoppi oli suorasukaisesti käskenyt selvittää asian minun kanssani, koska
se ei kuulu hänelle.
Arvostan anoppiani suuresti.
Eiköhön se niin ole, että syitä on sekä sysissä
että sepissäkin. Ei kai se riitakaan onnistu, ellei ole kahta osapuolta?
Kyllä mielestäni anopit ovat saaneet ihan kohtuuttomasti näissä keskusteluissa lokaa pääl-
leen. Olettekos muuten panneet merkille?
Eipä ole kovinkaan moni anoppi miniöitään
tällä palstalla haukkunut? Kertoo sekin jo-
tain.
Eiköhön arvosteta itseämme ja annetaan arvo
toisellekin - sille anopillekin.
Minulla on ihana anoppi
Minä olen tällä palstalla kertonut anopistani eräitä kertoja. Lokaa en ole heittänyt koskaan. Minkä minä sille teen, että anoppini touhut eivät ole "pienten lasten katseltavaa"?
Ei se loan heittämistä ole, jos huomaa huonon käytöksen ja siitä pahastuu. Eikä sekään, jos siitä sitten kirjoittaa tänne.
Niitä ihmisiä, jotka haluavat vain miellyttää kaikkia, on ihan liikaa.
Ja kuule, jos se jotain kertoo, etteivät anopit täällä niin paljon hauku miniöitään, niin minun anopistani se kertoo vain sen, ettei anoppini osaa käyttää tietokonetta, eikä tiedä internetin olemassaolosta yhtään mitään.
Vaimot valittaa kun anoppi sitä ja anoppi tätä, mutta miksi antaa jonkun käyttäytyä sillä tavalla! Ja tosiaan, mitäpä sille anopille voi tehdä kun poikakin on niin nössö ja on enemmän naimisissa äitinsä kuin vaimonsa kanssa :)
Tähän, niinkuin muillekin palstoille kirjoittelevat ihmiset, jotka omasta mielestään osaavat elää oikein ja ovat aina oikeassa. Haukkuvat sitten kaikki muut, jotka ovat erilaisia. Varmasti on olemassa hyviäkin anoppi- miniä-suhteita. Ne vain eivät näy täällä. Valittajat mekastavat aina eniten. Lisäksi täällä haukutaan melkein aina anoppeja, "toisia naisia" ja muita kilpasiskoja. Tai sitten aviomiehiä. Kertoo vain, että arvostelijat ovat naisia. Kuuluu kai sitten naisen perusluonteeseen olla ikuisesti kitkerä, kateellinen ja pahansuopa.
"Tähän, niinkuin muillekin palstoille kirjoittelevat ihmiset, jotka omasta mielestään osaavat elää oikein ja ovat aina oikeassa."
Ei pidä paikkansa ainakaan omalta osaltani. Tuskin osaan elää "oikein" (mitä se on?) enkä todellakaan ole aina oikeassa. Mutta elän OMAA elämääni ja saan mielestäni tehdä ne virheetkin jotka osalleni sattuvat, ilman että muilla (tässä tapauksessa kun puhutaan palstalle kirjoittamisesta siis anopillani) on oikeus tulla määräilemään minun, mieheni tai lapsiemme elämästä.
Ja tosiaan, anoppini tuskin kirjoittelee tänne, koska ei osaa käyttää nettiä.
Tuo haukkuminen on kyllä yllättävän yleistä.. olen jo nopeasti taas turhautunut tähän koko sivustoon, kun on niin paljon ylimielisiä ihmisiä jotka eivät edes suostu ottamaan asiaa käsittelyyn eri kannoilta. Ja sitten saa itse lokaa niskaan. Aika hyvää "keskustelua" siis. Mutta anoppi asiaan täytyy kyllä sanoa, että varmasti on aiheestakin valitusta, mutta mitä se auttaa että valittaa täällä..? Hmm. Itselläni on hyvä anoppi suhde, mutta tiedän kyllä tapauksia joissa nämä anopit ovat varsinaisia pirttihirmuja. Mutta eipä sitä sen kaltaisille ja ikäisille ihmisille enää onnistu puhumaan, kun he ovat jämähtäneitä omaan linjaansa.
Miten niin vain ikäihmiset ovat jämähtäneet omaan linjaansa? Palsta on täynnä miniöitä, jotka tekevät appivanhemmilleen selväksi, missä on se linja, jonka yli he eivät vanhempia halua.
Jollei siinä ole jämähdystä, niin missäs. Toiset miniät vielä kannustavat ja sanovat, että alusta alkaen on tehtävä anopille selväksi, missä raja kulkee.
Sitten valitellaan, ettei anopista ole apua silloin kun apua kaivataan, vaikka se ennen aina pyrki väkisin nuorten elämää hämmentämään.
että vain ikäihmiset olisivat jämähtäneitä.. mutta olen törmännyt näihin ihmisiin, jotka itsekin sanovat että "olen 40 vuotta tehnyt näin niin teen nytkin", ilman että ottaa huomioon toista. Nuoremmalle ihmiselle saattaa olla helpompi esittää eri vaihtoehtoja.. ja huom, en yleistä ketään, sanoin että saattaa, ja eivät kaikki "ikäihmisetkään" ole jämähtäneitä. Jos on oikeasti kamala anoppi, ne rajat kannattaa tehdä heti (jos siis elää elämäänsä miehen kanssa joka ei saa pidettyä äitiään kurissa)
kun niitä on monenlaisia.ole onnellinen siitä.monilla on juuri sellainen anoppi kuin täällä kerrotaan ja sellainen kenellä tälläistä anoppia ei ole niin ei todellakaan voi tietää mitä helvettiä tämä elämä voi olla.minun anoppi tekee mieheni selän takana kaikkea vittumaista ja mieheni kyllä sanoo sille suorat sanat mutta ei se anopin tahtia hiljennä,se pahenee entisestään.ja sitten syytetään että minä laitan hänen oman vauvelinsa häntä vastaan.
...anopin kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä. Pakkoko siihen on pitää päivittäin yhteyttä???
Aikuisten lasten sekä naisten, että miesten pitää katkaista napanuora äitiinsä. Pitää ajatella ja elää nykyisen perheensä parhaaksi.
Kun anopin kanssa ei aina voi olla "mahdollisimman vähän tekemisissä" juuri siksi, kun se on ANOPPI.
Jos oma anoppini olisi joku muu kuin mieheni äiti, niin eipä tarvitsisi tänne kirjoitella elämisen tuskan kourissa.
Äidin ja pojan napanuora on joskus vahvempi kuin se avioliiton side sen saman pojan ja vaimonsa välillä. Maailman sivu on esimerkkejä siitä, että jos haluaa olla anoppinsa kanssa vähän tai ei lainkaan tekemisissä, täytyy tehdä sama sille aviomiehelle.
Mieheni kaltaiselle äidin kullalle on ihan yksi ja sama, vaikka vaimon ja/tai lasten elämä olisikin hankalaa. Pääasia on, että ÄITI (= anoppini) JA POIKA (= mieheni) voivat hyvin.
Siis rautalangasta: vaimo saa itkeä silmät päästään ja anoppi saa tuhota rauhassa miniänsä ja koko nuoren perheen elämän, kunhan vain ANOPPIA ei loukata.
Ei ole ihme kokonaiskuvaa ajatellen, että tuollaiset miehet varovat viimeiseen saakka, ettei heidän rakkaille äideilleen sanota mitään, mistä voi loukkaantua. Anoppi saa siis luvan kanssa rellestellä toisen kotona ja perheessä. Odotan sitä päivää, kun mieheni ajattelee, että vaimollekaan ei saisi sanoa asioita, joista vaimo saattaa loukkaantua. Ei, vaikka vaimo mitä tekisi.
Meillä mies jätti vaihtoehdoiksi anoppihelvetin tai perhehelvetin. Voiko niiden väliltä oikeasti valita?
Niin, tämän kahden vuoden aikana mitä olen rakkaani kanssa yhdessä elänyt, ei minulla ole ollut anopin kanssa iin minkäänlaista kitkaa...
Johtuen kylläkin vain ja ainoastaan siitä, että mieheni on katkaissut napanuoran äitiinsä jo aikapäiviä sitten. Minun ei tarvitse kilpailla miehen äidin kanssa tärkeysjärjestyksestä.
Tasan tarkkaan tiedän, että jos sellainen tilanne tulisi, jäisi anoppi kyllä lehdelle soittelemaan ja sen tietää myös anoppi...
Pointtini olikin se, että näiden pirullisten anoppien kamalan käytöksen mahdollistavat nämä kultapojat, äidin pikkulellikit...
Järkyttävää, että joku vanha huuhkaja saa haukkua miniäänsä huoraksi ja ties miksi, pojan puuttumatta siihen lainkaan... kyllä vaimoa saa loukata, muttä äitykkää ei IKINÄ! Todellista rakkautta, juu... Luulisi tuollaisen nyt loukkaavan jo itse poikaakin, että joku kehtaa haukkua HÄNEN valintaansa huoraksi...
TURHA VALITTAA! ITSE TUOTA SIEDÄTTE! minä en suostuisi tyytymään kakkossijaan, vaan etsisisin jonkun, jolle todella olen YKKÖNEN!
RAIVOSTUTTAVAA!!!!!!
Kyllä se on vissi kun vuosia kuulee fraasin "toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos", niin siinä kovempikin luu pehmenee ja paskaa juuttuu sinne korvien väliin sillä seurauksella että jos tänne ei voisi kirjoittaa esim. suurimman ärtymyksen hetkellä niin yksin olisit sinä ihminen (miniä/vävy) . Eihän se puoliso aina ole sellainen joka haluaa kuunnella, "taas", miten loukattu sinä olet ja miten hän ei taaskaan puolustanut omiaan.
Sehän ahdistavinta onkin että joku antaa paskoa omaan pesäänsä. Käymme anopilla kerran vuodessa ja hän ns. kyläilee päivittäin/viikottain, riippuen siitä paljonko jaksan hymyillen ottaa vastaan. Kyselee että miksi ei käydä ja poikansakin jopa tokaisi -mitä kun sinä olet aina meillä. Sitten kun on pinna jo muutenkin kireänä tulee sanottua pistävästi ja saa hetken hengähdystauon anopista.
Kyllä ne ovat harvassa sellaiset appivanhemmat ja isovanhemmat jotka muistavat sen oman nuoruutensa ja tietävät olla toistamatta historian virheitä. "Elämän kokemuksista" höpötetään eikä edes anneta omille lapsille tilaisuutta hankkia sitä.
Kaikki olemme luonteeltamme erilaisia ja se näkyy myös siinä miten herkästi mihinkin reagoi. Sääli on sairautta ja siihen en kenenkään suosittele sortuvan, en kyllä ymmärrä pitkää vihanpitoakaan koska minusta se on henkisesti kuluttavaa ja turhaa itsensä kiusaamista.
Noinhan se aina menee..
Oon osittain samaa mieltä, mutta se oma äippä, joka on kuitenkin huolehtinut susta n. 20 vuotta, ei ehkä kummankaan helppo päästää irti. Mut et sä voi tollasesta syyttää miestäsi/naistasi!
Oman poikaystäväni äiti on riidankylväjä ja vaikka olemme yrittäneet kaikkea se ei näytä auttavan.. Huomioi ME! Joskus ne apet on niin voimakkaita persoonia ettei siinä napanuorien katkominen auta!
Itselläni oli anoppina aivan hirveä tapaus. Kävi haukkumassa minua ja lapsi, kun mies ei ollut kotona. Miehen kuullen ei koskaan sanonut pahaa sanaa. Mies ei uskonut minua, joten lopetin yhteydenpidon anoppiin, eli en käynyt heillä. Mies kävi lasten kanssa keskenään. En avannut ovea jos olin yksin kotona ja lähdin ulos, jos mieheni oli kotona kun anoppi tuli käymään. Näin kului vuosia.
Mieheni silmät avautuivat vasta eromme aikoihin, kun anoppi avasi sanallisen arkkunsa minusta miehelleni. Eipä ollut mieheni uskoa korviaan!
Nykyinen anoppini on aivan ihana, joka on heti hyväksynyt minut ja 3 lastani poikansa elämään. Ehkä vähän hössö mutta äärettömän kiltti ja ystävällinen. Tosin pitää meitä edelleen niin nuorina, että pitää vähän neuvoa, vaikka vanhin lapsistammekin on jo täysikäinen.