Mikä neuvoksi, kun tyttöystäväni on niin huomionkipeä ja kiinni minussa, että en voi edes punttisalilla käydä, ettei siitä tule riitaa. Tuntuu, että mikään ei riitä, ollaan yhdessä todella paljon, mutta nyt en saa edes tavata kavereitani, käytännössä olen "vanki" tässä suhteessa. Onko kaltaisiani ja miten olette ratkaisseet ongelman, ilman eroa.
Kahlittu suhteessa
DeGecco
41146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen kyllä nainen...mut meillä oli seurustelun alussa suht samanlainen tilanne, mut ei enää niinkään (oltu yli 3v yhessä). Ajan kanssa sitä on oppinu pärjäämään.
Me naiset olemme erilaisia. Ensiksi kannaattaa miettiä, onko nainen oikeasti "huomionkipeä" tai "kiinni sinussa" kuin luulet. Tällä tarkoitan, että miellä naisilla on joksus hyvinkin outo tapa ilmaista välittämistä.Raukkautta.
Kokeile joskus esim. salille lähtiessäsi halata kultaasi ja katsoa silmiin ja sanoa "mä tulen kohta takaisin".
Älä syyllistä naistasi. Todellisuudessa sinusta välitetään vaan ihan kybällä ;)
vapaus on välittämistä. luottamus on rakkautta, ja rakkaus sitä että antaa toisen olla myös itsenäinen. ei suhteessa voi tuolla tavalla kahlita on ihan oikein että mietit sitä. asutteko siis yhdessä? minusta sun pitäs tehdä selväksi, että vaikka käyt yksin harrastamassa ja olet kavereiden kanssa, ei se tarkoita että rakastaisit häntä vähemmän. sano suoraan tarvitsevas myös omaa aikaa niinkuin jokainen ihminen tarvitsee. kunhan yhteistä aikaa on riittävästi ei kenenkään pitäisi mennä säätelemään ajankäyttöä tuossa määrin. eikö tytttöystävälläsi ole kavereita?
Sinun päätettävissäsi se on, kuinka paljon vapautta otat. Usko pois. Ei sitä sinulta kukaan voi viedä, jos et itse siihen suostu. Ei sinun riidellä tarvitse. Kerrot tytölle, että minä teen nyt näin ja teet sitten myös. Voit sinä tietysti yrittää kertoa hänelle, miltä sinusta tuntuu, mutta tuskin homma pelkällä puhumisella paranee.
Kyllä minäkin ennen hysteerisenä roikuin miehessäni, mutta ei se auttanut. Tein vaikka, mitä temppuja - ei sekään auttanut. Jätinkin sen - ei auttanut. Rankkaa oli. Sitten vihdoin rupesin miettimään, että pitäisiköhän minun jotenkin ajatella toisin ja toimia toisin. Nyt menee ihan hyvin, eikä kumpikaan kahlitse toista.
Kokeilehan