Pakko tänne nyt kirjoitella kun olen niin onnellinen. Kirjoittelin pari kk treffit palstalla yhden miehen kanssa ja vaihoimme kuvia ja numeroita tänä aikana. Mies vikitteli treffeille sitten muutaman viikon ja lopulta suostuin. Elämäni ihanin asia oli tapahtunut. Tapasin oikeasti mun elämäni miehen ja nyt suunnitellaan jo yhteen muuttoa :) Mies asuu toisella paikkakunnalla ja joka viikkoiset vierailut minun luo ei ole enää reilua kumpaakaan kohtaan. Jo matkakustannukset puhumattakaan puhelin sellaisista on pilvissä. Zemppiä kaikille seuraa hakeville. Itsekin meinasin jo luopua toivosta ja poistaa koko profiilin. Kiitän luojaa etten näin tehnyt =)
Kyllä treffeilläkin onnistaa
Onnellinen nainen
121957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tapailleet toisianne ?
Itselläni vastaavanlainen tilanne. Mies asuu kaukana, ajallisestikkin matka kestää viitisen tuntia.Mielessä on myös ajatus yhteiseen kotiin muutosta.Meidän suhde on vasta alku taipaleellaan. Kestääkö kaukorakkaus vireänä kun ei ole mahdollisuutta tavata kuin pari kertaa kk.
Tai sitten ei tuo kaukorakkaus, mutta minun kohdallani se kuitenkin hiipui noin vuoden seurustelun jälkeen.
Enkä voi sanoa, että oliko se kuitenkaan rakkautta, taisi olla enemmänkin ystävyyttä, koska jatkamme edelleen kaveripohjalta, mutta emme seurustele enää.Soittelemme ja sähköpostit kulkee.
Meillä oli välimatkaa noin 200 km ja miehen puolelta tuo oli aivan liikaa, näimme alkuun parin viikon välein ja lopulta enää korkeintaan kerran kuukaudessa. Mies valitti jatkuvasti ajomatkaa, mutta sanoin, että on se välimatka yhtäpitkä molempiin suuntiin.
Niihin harvoihin viikonloppu tapaamisiin latautuu niin paljon odotuksia ja jännityksiä, että se muodostui liian rasittavaksi elämäksi, enkä minä halunnut sitä.
Mies olisi ollut aivan tyytyväinen näihin harvoihin tapaamisiin, mutta minä lopetin suhteen viime keväänä, raskasta sekin oli, koska tykkäsin miehestä, mutta ei meillä olisi ollut tulevaisuutta muutenkaan. Mies oli liian sitoutumispelkoinen.
Mutta tämä on vaan minun kokemukseni, toivottavasti sinulla menee paremmin ja löytyy sitä oikeaakin rakkautta, sillä sehän auttaa voittamaan vaikeudet.
onko se molemminpuolinen rakkaus?
Jos kyse on samasta miehesta,hän on alkoholi riippuvainen nettiselkailija.Älä usko , että olet ainoa.Sen takia olen eroamassa hänelta.
Lapset jotka ovat kokenet kaikenlaista ovät sama mielta kanssani.Älä ole naivi ,koska "sellainen on hänen elämantyyli".
eräs vaimo nr 2 ja 2lasta
miehestä. Tämä mies on aivan takuu varmasti vapaa.
Ei ole kysymys tunteistamme tällä hetkellä, mietityttää tulevaisuus.
Pysyvätkö tunteet tällaisina vaikka tapaamiset ovat harvassa.
Vietimme ihanan kesäkuun yhdessä.
Itselleni kävi myös hyvin, ei tämän palvelun, vaan erään toisen kautta... Elän parhaillaan elämäni parhaassa suhteessa, upeimman tapaamani miehen kanssa. Enkä puhu nyt pelkästään ulkoisista ominaisuuksista.:)
Onneksi olkoon sinulle!:) Netistä VOI tosiaan löytää unelmiensa kumppanin, eivätkä kaikki tosiaan ole mitään epätoivoista ylijäämäkamaa...
Omaan ilmoitukseeni vastasi lähes sata upeaa ja vähemmän upeaa miestä johtajista duunareihin ja insinööreistä muusikoihin. Fiksuja, komeita, hurmaavia. Itselleni ei ole ikinä ollut ongelma löytää seuraa livenäkään, mutta halusin ihmisen tutustuvan ensin sielunelämääni, ennenkuin ulkonäön asettamiin ennakkoluuloihin... Ja sitten tärppäsi ja olen korviani myöten hullaantunut tähän upeaan yksilöön!
Eli rohkeasti vain nettitreffeille! Ei se mitään ota, jos ei annakaan...
Iloita täytyy puolestasi. Itsekin olen tavannut kaverini netissä ja vuoden verran olemme pitäneet yhtä. Olen iloinen, että olen itsekin löytänyt sielunkummpanin ja hänen kanssaan on aina kiva olla ja viettää aikaa. Meilläkin on välimatkaa jonkin verran, mutta vuorotellen olemme toistemme luona. Minullekin aina matkat ovat todellista lomaa. Ja tärkeintä on, että myös lapset hyväksyvät molemmin puolin vanhempien kumppanin.
En uskonut ensin minäkään nettii..mut kokeilimpa ja voin sano et kannatti!! Toivottavasti se myös kestää soittelemme päivittäin.minulla ei ollut kuvaa edes profiilissa ja jonkin aikaa vain kirjoittelimme.minä olin niitä mitkä nauroi kun joku sanoi löytävänsä täältä jotain=) nyt olen todella onnenlinen nainen=)Halusin katsoa ilman kuvaa ja tutustua ihmiseen.Minulla ei ole ollut vaikeuksia livenä miesten suhteen päin vastoin =) siksi ilman kuvaa...nyt löysin ja meillä on kaikin puolin ihanaa tsemppiä..kyllä täällä on niitä todellisia miehiäkin !!!(ei vaan vonkaajia)
Itse olen naureskellut ja pettynytkin nettitouhuun,mutta nyt kolahti!Tapasin elämäni miehen,se on ollut täyttä menoa sitten.Kihloihin 2vkn kuluttua ja muutto yhteen ihan pian ajankohtainen.Se oikea tulee näköjään vastaan kun sen aika.Kyllä elämä on ihanaa!!!
niille,joille onnen kuuluukin tulla.Ehkä ne joita ei onnista,he eivät ehkä ansaitse sitä,vielä.Elämä hymyilee heille,jotka osaavat hymyillä takas.Ne jotka synkkänä,epäilevinä,katkerana mököttävät ja kateudesta vihreinä kuuluttavat pahaa oloaan,varmasti Onni kiertää heidät kaukaa.
Onni pitää ansaita,se ei tule kellekkään automaattisesti.Sen eteen pitää tehdä työtä.
Onnea Onnekkaille!
Tällä palstalla on paljon negatiivisia kommentteja ja epäonnistumisia. Itsekin olen kokenut pettymyksiä, mutta nyt olen mielestäni löytänyt miehen, jonka kanssa voin kuvitella olevani pitempäänkin yhdessä.
Uskokaa pois. Kyllä netistäkin voi löytää ihanan ihmisen. Kaikki eivät ole huijareita ja koijareita.
Olen nyt niin onnellinen, etten muista aikaa, jolloin olisin ollut näin onnellinen. Suhteemme on kehittynyt siihen pisteeseen, että olemme tavanneet molempien lapset ja nyt suunnitellaan vierailuja sukulaisten luona.
Toivon kaikille muillekin onnea kummpanin etsimisessä. Älkää antako periksi. Kyllä täältä netistä voi löytää ihan oikean ihmisen. Ei kannata lyödä hanskoja tiskiin ensimmäisestä pettymyksestä.
nimittäin sen oikean löytyminen täältäkin! Itselläni oli profiili johon tuli vastauksia tosi paljon, treffeille asti en päässyt kyllä kun kolmen kanssa. Periaatteeni oli olla rehellinen eli kerroin heti etten ole missin näköinen (mittojen puolesta ehkä lähellä), en ole rikas vaan tavallinen duunari jne..mies oli samanlainen joten emme kumpikaan odottanut liikoja..lopputulos on se että asumme yhdessä uudessa ja tilavassa asunnossa ja olemme onnellisia..tsemppiä muillekin!!