Poikki.Kaput.

Ainakin omalla kohdalla voisin sanoa, että alkaisin epäilee miehen tympääntyneisyyttä silloin kun mies alkaa viihtyä ulkona kavereiden kanssa entistä enemmän (en tarkoita pettämistä, vaan ihan oleilua). Häntä ei kiinnosta viettää aikaa kanssasi ja jos suunnittelet tulevaisuutta niin yleisin vastaus on "että katsellaan nyt" tai vastaavaa. Mies ei ole kiinnostunut päivästäsi tai sinun jutuista oikeastaan ollenkaan ja ei kuuntele sinua enää. Noi nyt varmaan on yleisimmät ensimerkit. Mutta sehän on yksilöllistä joka miehellä.

Sitä en tiedä kauan "pohtivat" eroa ennen lopullista niittiä. Sekin varmaan riippuu miehestä ja teidän suhteen kestosta. Jos miehes on pohtinut eroa jo pidempää ja vielä niin, että on siitä sulle maininnut niin uskoisin ettei oikeastaan enää ole mitään tehtävissä. Voin tietysti olla väärässä, mutta mielestäni näin. Ja hän haluaa vain varoittaa sinua mitä tuleman pitää ettei asia tule sinulle yllätyksenä kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Kuten jo itse sanoit niin ei suhdetta voi kukaan yksin korjata vaan se on yhteisen työn hedelmä. Päättelin, että olet nainen, joten oikeastaan ainoat on mitä voit tehdä niin ensinnä yritä keskustella miehes kanssa, että mikäs teillä mättää onko ylipäätään enää mahdollista jatkaa suhdettanne ja miettikää yhdessä, että miten voisitte parantaa suhdettanne. Jos tuo ei ole mahdollista, siis keskustella asiasta, niin yksinkertaisesti yritä vietellä miehes uudestaan, saada hänet rakastumaan sinuun uudelleen. Varmaan tiedät jo nyt mistä miehes pitää ja ei pidä niin käytä niitä tietojas. Jos se ei auta niin sitten vain valmistut tulevaan eroon.

Mutta ei muuta kuin onnea yritykseen ja voimia jaksaa.

kuin johtajatar...Näin jälkeenpäin mietittynä...Olin melko yksinäinen parisuhteessa. Mies huiteli suhteen lopussa paljon harrastuksien ja kavereiden parissa ja viipyi pitkään töissä. Ei ollut mielenkiintoa hoitaa kotia, tehdä mitään yhdessä. Käytös oli sellaista ei-kunnioittavaa ja mitään en osannut tehdä oikein. Myöskin hellyyden osoitukset vähenivät. Tiuski, oli pahalla päällä jne. Mitään ei ollut tehtävissä, kun tuonne asti meni. Tosin eroa oli molemmat miettineet tahollaan jo parisen vuotta...Toivottavasti voit vielä kääntää kelkan, mutta muista, että niin kauan kuin itse voit hyvin on tehtävissä jotain, minun oli luovutettava.Vuosi sitten tähän aikaan olin ihmisraunio yrittämässä korjata avioliittoa, nyt tajuan, että olen saanut oman elämäni takaisin ja en ole läheskään yhtä yksinäinen kuin siinä toimimattomassa parisuhteessa. Sitä kun osaisi arvostaa asioita ja hoitaa suhdetta silloin kuin se on vielä mahdollista. Rakkauskaan ei aina riitä!Tsemppiä ja voimia. Keskustelu on oikeastaan ainoa mitä voin neuvoa. Niin kauan kuin asutte saman katon alla, voit sentään jotenkin olla osa hänen elämäänsä....Sen jälkeen ainakaan meillä ei ollut mitään tehtävissä. Ja luultavasti ei ollut pitkään aikaan ennen sitäkään,vaikka niin pitkälti uskoin. Syynä lienee se, että uusi kieppui jo silloin pelissä mukana, vaikka en sitä tiennytkään, kun pari kuukautta eroon muuttamisen jälkeen sellainen ilmestyi virallisesti kuvioihin, tosin ei minun tietooni virallisesti, vaan kavereiden kautta kuulin. Se siitä liitosta ja kestävyydestä, mutta eteenpäin täällä porskutellaan....Onnea tiellesi, mitä sitten päätätkin/päätätte.

Asia tietysti riippuu ihmisestä, mutta minä kerron omakohtaisesta kokemuksesta. Minulla ne merkit oli sellaiset että aluksi yritin keskustella niistä asioista jotka vaivasivat mieltäni. Koska puhumisesta ei ollut mitään apua, niin pikku hiljaa aloin etääntyä ja muutuin aika hiljaiseksi. Alamäki sitten jatkui ja mitään muutosta ei suhteeseen tullut niin loppujen lopuksi oli parempi lopettaa koko suhde.

Eroa minä pohdin tosissani melkein vuoden ja jos olisin ollut vähänkään viisaampi niin olisin päätökseni tehnyt paljon nopeammin. Silloin kummatkin olisi päässeet jatkamaan elämäänsä paljon nopeammin.

Yleensä ottaen, olen sitä mieltä että jos tuntuu siltä ettei suhde toimi, niin hyvin harvoin sitä saa enään pelastettua vaikka kuinka yrittäisi. Tuttavistani tiedän että, lopun alku on kun ollaan enemmän viihteellä, töissä ja harrastuksissa kuin toisen osapuolen kanssa.

Yksilöeroja tietysti on mutta pääsääntöisesti miehillä nää hommat toimii suunnilleen näin:

Jos miehellä alkaa ahdistaa, se toteaa suunnilleen näin "alkaa ahdistaa" ja se tarkoittaa sitä. Ei siis sitä että "metsään ollaan menossa" vaan sitä että joku on pielessä ja asialle pitäisi yhdessä tehdä jotakin. Ei kannata ottaa ns. henkilökohtaisesti ja ruveta kriisiytymään vaan keskittyä asiaan ja tosiaan miettiä missä syy ja koittaa tehdä sille jotakin. Viime kädessä molemmat osapuolet tekevät omalta osaltaan näitä "yksipuolisia" parannuksia, eli luottamusta tarvitaan ja tekoja myös.

Jos alamäki jatkuu, niin väittäisin että se ero ei kuitenkaan ole ensimmäisenä mielessä. Mutta jos mies sitten pohdiskelevasti tuumaa että "pitäisköhän meidän erota" niin se on siihen jo ihan tasan valmis.

/B

ja loppuun kiisto: jollain toisella tää toimii ihan eri tavalla. HTH.