Minä ainakin haluan asua yksin ja päättää sopankeittoni ja kahvini itse. En suinkaan tarkoita, etteikö miesystävät ole mukavia ja tärkeitä, mutta onko aina pakko tunkea ne kamat samaan huusholliin. Ei siitä tule kuin riitaa. Jos kaikilla on omat asunnot, suhdekin pysyy parempana. Väitän, että harvassa on ne sopusuhtaiset parit jotka pystyvät viettämään arkea ärsyyntymättä toisen puoliskon tavoista. Jos sellaisia pareja on, niin onneksi olkoon vaan teille. En ole vielä tavannut. On hienoa herätä aamulla ja suunnitella oma päiväohjelmansa itse. Itsekästäkö? Niin varmaan mutta ah niin itsenäistä.
Yksin asuminen parasta
oistrah
61106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aamupanot kun herää? Tai ne kivat yllärit kun toinen on herännyt aikaisemmin ja tehnyt aamupalan valmiiksi? Tai entäs se kun töistä tulee ja ruoka onkin jo tehty valmiiksi lisäksi saat suukon ovella?
Miten ne illat kun haluat vain olla ja toinen käpertyy kainaloosi? Kyllä minä ainakin haluan olla puolison kanssa. Ongelmana on vain löytäminen. Tosin en enään edes etsi vaan valmentaudun susivanhuuteen. Toivottavasti edes lapseni muistaa joskus.
Toisen aikuisen jakamaan huolet lapsista, toisen jolle voi kertoa päivän tapahtumista ja jonka kanssa suunnitella lomaa...
Nyt se toinen tekee lasten kanssa vain mukavia juttuja ja lomailee itse, minä puhun kissalle ja yritän venyttää euroja...
Minä olen etsinyt kumppanikseni naishenkilöä jolla on oma asunto niinkuin minulla ja luoda tällaisen henkilön kanssa tapaamis-suhteen. Ei sitä todellakaan tarvitse asua saman katon alla. Oma koti on kullan kallis vaikka on kiva herätä toinen kainalossa ja ihanan yön jälkeen on kiva mennä omaan kotiin. Onko tällaisia ihmisiä olemassa, ja jos on niin täällä joku odottaa.
Kiva kun joku on samaa mieltä. Yleensä saan kuulla olevani katkera vanhapiika tai väsynyt yksinhuoltaja... hohhoh! Toivottavasti löydät sielunkumppanin - joka asuu ja pärjää omillaan.
Niin, toivottavasti minä löydän sellaisen henkilön. Mitä jos aletaan yhdessä etsimään, ei ikinä tiedä vaikka onnistais. Etkä sinä ole ikävä yksinhuoltaja vaan normaali nainen joka halajaa hellyyttä. Joskus vain asiat eivät mene niinkuin sitä haluaisi,ainakaan avioliitossa. Minäkin kaipaan toisen ihmisen (naishenkilön) läheisyyttä mutta kun ei ole aikaa juoksennella noissa kuppiloissa etsimässä.
Siinä asiassa et suhde toimii sillainkin et molemilla on oma asunto.Itsellä on sellainen suhde takana oltiin vajaa vuosi homma toimi aivan ok.Olimme vuoroin toistemme luona,Matkaakin oli toise luo.Nyt ole ollut yksikseni jonkin aikaa hyvin on mennyt ei ole ongelmia sen suhteen.Niikui tossa jokin kirjoitti et onhan se mukava käpertyä jonkun kainaloon jo vain on mut ei silti tartte asua samassa asunnossa,saahan noita ystäviä viereen silloin kun siltä tuntuu!!Kyllä se on mahtaa ku saa päätää menemisistään ja tulemisistaa aivan ite!!!