Eli miksi erosit?
Oletko katunut sitä?
Ja tajusitko kenties jälkikäteen, että ei olisi pitänyt mennä ollenkaan ko. avioliittoon?
Oletko katunut sitä?
Ja tajusitko kenties jälkikäteen, että ei olisi pitänyt mennä ollenkaan ko. avioliittoon?
Syyt jotka johtivat eroon
----
295485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
En eronnut, minut erotettiin yksipuolisesti. Miheni vaihtoi meidät joihinkin hyypiöihin.
En voi katua sitä mitä en ole tehnyt, katukoon hän joka minut erotti.
Elämäni paras päätös oli mennä hänen kanssaan naimisiin. Olisin vieläkin, ellei kolmas olisi tullut väliin! itken edelleen enkä uutta miestä huoli ikinä.
Tiedätkö, kun täytän johonkin kaavakkeeseen (veroilmotuksiin tms.)kohdan siviilisääty, mua rasittaa, ettei mulle edes anneta mahdollisuutta valita oikeeta vaihtoehtoa. En minäkään ole koskaan eronnut, vaan erotettu tai hyljätty taikka jätetty. Siitä yksin jäämisestä en oo synnintunnossa, mutten kyllä ussein itkekkään, muutako illooni. Olen aika onnellinen itekseni. Lapset jo lentelevät vuoron perrään pesästä pois ja kohta minusta tulee mummokin. Uusiin naimisiin en mee, ko Jeesus kerran sano, että erota voitte, mutta uusiin naimisiin ei kantsis mennä ja mie viel uskon Jumalan sannaan. Hoopot menkööt naimissiin vaikka sattaan kertaan ja ihmetelkööt sitten ommaa surkeuttaan. Armo tullee sitte, ko oppi tarttuu syömmeen.
"Olen aika onnellinen itekseni. Lapset jo lentelevät vuoron perrään pesästä pois ja kohta minusta tulee mummokin. Uusiin naimisiin en mee, ko Jeesus kerran sano, että erota voitte, mutta uusiin naimisiin ei kantsis mennä ja mie viel uskon Jumalan sannaan. Hoopot menkööt naimissiin vaikka sattaan kertaan ja ihmetelkööt sitten ommaa surkeuttaan. Armo tullee sitte, ko oppi tarttuu syömmeen."
Ihanaa, että joku toinenkin on ottanut tämän Raamatunlauseen tosissaan.
Exäni käski minun mennä käräjäoikeuteen tekemään avioerohakemuksen. Tein työtä käskettyä. Sain tietää virkailijalta, että tuloni ovat liian korkeat enkä saa oikeusavustusta. Minulla oli Raamattu mukana laukussa. Mennessäni ulos oikeustalosta sain selvän viestin siitä, että en hae avioeroa. Jätän asian Herran haltuun.
Mies haki eroa ja oli todella ilkeä vaatimuksissaan. Hän menetti juopottelun ja naisten takia oman osuutensa omaisuudesta. Työpaikallaan hän oli vipannut rahaa ja luvannut maksaa, kun avioero on selvä.
Käräjäoikeuden tuomari, psykoterapeutti, poliisimies ja moni muu kehoitti hommaammaan uuden miehen. Minulla on sellainen tunne, että hyvin harva ottaa Raamattua vakavasti. Sitä tulkitaan löperösti ja oman mielen mukaan.
En usko uusioavioliittojen onneen ja autuuteen.
Soneraplazan Ellit taas tökkii. Ellien Vanhemmat palstalla ajattelin kommentoida erästä keskustelua. Siinä uusioperheen nainen on täysin ihmeissään, kun miehen aikuiset lapset hylkivät häntä. Omien puheidensa mukaan hän on äärimmäisen ihana ihminen. Töissä lapsiystävällisellä alalla. Moni lapseton nainen kuvittelee saavansa itselleen perheen uusioliiton avulla. Minä en sellaista ikinä itselleni haluaisi. Jos on lapseton, niin hoivaamisen voi suunnata muualle. Antakaa biologisten äitien elää rauhassa. Avioero on synneistä suurin. Minäkin olen syntinen vaikka olenkin hylätty. En anna tätä eroa itselleni ikinä anteeksi vaikka Jeesus sen on luvannut anteeksi antaa. Ateistit saavat hepuleita uskovaisten jutuista. Minua ei ateistien jutut ärsytä ollenkaan. Olenhan saanut heiltä niin "hyviä" ohjeita. Aikani mesosin ja olin ihmeissäni. En enää. Säälittää ja surettaa vain mitä tuhoa he saavat aikaan ohjeillaan.
Ex jätti. Halusi olla turbosinkku.
Luojan kiitos, että lähti.
Minä tajusin jo melko varhain liittoni aikana, että paha virhe tuli tehtyä.
paheni ja paheni ja lieveilmiönä tuli sitten vielä väkivaltaa. Ei ollut minun elämääni. Kaikkia mahdollisia hoitoja yritettiin, mutta alko vei voiton.
Minua ei erotettu, erosin kun lapset oli jo isoja, vaikka olisi pitänyt erota kun oli vielä nuori, olisi ollu helpompaa. Kasvatin yksin kaksi lasta aikuiseksi, vaikka olin aviossa. Mieheni joi, pelasi ja loppuaikana tuli myös väkivalta kuvioihin, ja nyt asun yksin, eikä tarvitse pelätä mitään ja kukaan ei juo tai pelaa palkkarahojani. En haluaisi elää yksin loppuelämääni, mutta jos ei ketään kilttiä mukavaa miestä tule vastaan niin eihän sille mitään voi.
en itse halunnut erota,mutta ex-vaimo löysi itselleen paremman poikakaverin, ei siinnä mikään enää auttanut,sillä hän itse sanoi haluavansa katsoa onko se ruoho vihreempää aidan toisella puolella,ja vaikka olisin kuulema tehnyt vaikka mitä niin hän ei halunnut enää olla minun kanssani,erosta ei ole kuin parikuukautta ,niin itse rakastan häntä edelleenkin.menihän siinnä 13v elämää,mutta sain kaksi erittäin ihanaa lasta, ja paljon hyviä muistoja.
Veikkanpa, että ex-vaimosi saa vielä huomata ettei se ruoho ole sen vihreämpää aidan toisella puolella, kunhan vihreät lasit murenee silmiltä. Sinä sen sijaan ajattelet kypsästi etkä vaikuttaisi olevan katkera vaikka syytä olisikin. Toivotan sinulle pelkkää hyvää ja auringonpaistetta elämääsi, kuka oletkaan. :)
Viina ja huumeet.
En ole katunut avioliittoani, koska minulla on kolme maailman ihaninta lasta.
Erosin, koska halusin lapsilleni tasapainoisen lapsuuden ja elämän yleensäkin.
enää oikein mikään kymmenen aviovuoden jälkeen. Puhuminen ei auttanut, eikä mikään muukaan. Vuosien yrittämisen jälkeen lähdin. Avioliittoamme en kadu, enkä avioeroa. Kaikki hyvin.
Luu murtui kädestä kesken yövuoron. Tulin kipsattuna kotiin odottomattomaan aikaan ja löysin vaimoni työkaverin omalta sänkypaikaltani. Vaimoa muka kadutti, mutta kun hän sitten huomasi olevansa raskaana, halusikin muuttaa työkaverin kotiin ja viedä vielä meidän yhteisen pikkumiehenkin mennessään. Kaiken tuon vielä olisin sulattanut särkymättä, mutta kun kassajonossa tuo vieras mies tarttui omaa poikaani kädestä, niin kyllä sattui. Saatanan valtaan on sydämensä antanut sellainen ihminen, joka toisen lapsia opettaa ja ominaan pitää. En anna anteeksi, kun ei ole ollut tuossa ihmisessä miestä anteeksi pyytämäänkään. Minäkään en haluaisi sanoa itseäni eronneeksi, sillä se on ihan väärä sana kuvaamaan itseäni. Minä olen periaatteen ihminen, enkä eroakkaan, vaimon teoista viis. Yhteyttä en tuohon uusperheeseen pidä kuin juuri sen, mitä on pakko pojan tähden. Naisten vihaajaa minusta ei ole tullut, vaikken uusien perään ole katsellutkaan. Se on vain yksi akka per yksi ukko per yksi elämä. Äitini oli hieno ihminen ja siskon perheen olohuoneeseen olen aina ollut tervetullut, jos olen lasten riemua, kinaa tai kisailua halunnut seurailla.
"Saatanan valtaan on sydämensä antanut sellainen ihminen, joka toisen lapsia opettaa ja ominaan pitää."
Kirjoitin ap:lle pitkän viestin ja sitten tuli virheilmoitus "massapostittaminen on kielletty". Käytin samaa nimimerkki ja otsikkoa kuin toiselle "uskikselle" kirjoittamassani viestissä.
Viha ja raivo on tuttu tunne minullekin.
Kerroin samantyyppisestä kokemuksesta kuin sinulla oli tuolla kassajonossa. Kyseessä oli yo-lakkiaiset vihkikirkossamme. Exän nykyinen nainen änkesi lakitukseen kirkkoon ja minä äitinä jäin sitten pois.
Tuollainen tapaus ei ikinä enää tule toistumaan.
Siitä pidän minä ja aikuiset tyttäremme huolen.
Nainen pysyköön oman perheensä juhlissa.
Meidän perheen asiat eivät kuulu hänelle.
omituinen "uskova" olet! Niinkö kieltäisit orvoilta rakastavat sylit, adoptiovanhemmatko tekevät saatanan töitä?? Entä ne lapset jotka on toinen vanhemmista hylännyt, eikö heitäkään saa rakastaa ja hoivata? Olisin ottanut aikoinani montakin vierasta lasta hoiviini, lapset ovat aina rakkauden arvoisia.
Tuollainen ajattelu on kamalaa, että lapset ovat tavaroita joihin vain biologisilla vanhemmilla on omistus ja hallinta oikeus, on järkyttävä!
Parhaimmillaan lapsilla voi olla monta hyvää ja tukevaa aikuista ympärillään. Vain meidän aikuisten itsekkyys, kauna ja katkeruus siinä sitä pahaa tekee...
Älä hyvä ihminen kosta lapsille. Mene lapsesi takia vaikka mihin, mikä on hänelle tärkeää, vaikka siellä olisi kymmenen vihaamaasi ihmistä paikalla.
Erosin sen takia, että oli sula mahdottomuus jatkaa yhteiselämää. Inhosin jotenkin miestäni niin suunnattomasti, että jo hänen pelkkä kotona olo kuvotti minua. Tälle tunteelle en kerta kaikkiaan voinut mitään. Ketään ulkopuolisia ei ollut sotkemassa meidän kuvioita. Ihan itse ne sekoitimme.
Kadun ainoastaan sitä, etten eronnut jo vuosia aikaisemmin.
Sitä ihmettelen vieläkin, että mikähän tilapäinen mielenhäiriö oli mennä naimisiin????
Mutta kaikesta jäi käteen 2 ihanaa/kauheaa/rankkaa lasta ja suuri asuntovelka...
Erosin, koska pidin tavallista kilttiä maalaismiestäni ällöntollona ihan oman lapsellisuuteni ja omien kasvukipujeni tähden. Hain tasokkaampaa seuraa. Uusperhe-elämää on takana jo monta vuotta. Huuma on haihtunut ja minua on alkanut kaduttaa ensimmäinen eroni. Anteeksikin haluaisin pyytää, koska loukkasin häntä pahasti. Siihen minulla ei ole enää mahdollisuutta, vain kukan voin haudalle kantaa.
-Vuosikymmeniä kestäneen avioliittoni päättymisen syy oli raamatullinen eli pitkään jatkunut puolison uskottomuus.Liitossamme oli näin Jumalankin lakien mukaan tapahtunut kuolema eli Raamatun näkökannan mukaan olin leski.-Koska olin tullut uskoon avioliittoaikana,annoin anteeksi puolisolleni usemman kerran esille tulleet uskottomuudet ja päätin jatkaa hänen rinnallaan ja olla hyvä vaimo.Toinen nainen sai lapsenkin miehelleni liittomme aikana ja tarvitsin erityistä voimaa kestää sitä kipua,mutta Jumala auttoi siinäkin.-Tiesin,että minulla ei ollut lupa erota muista syistä,vaikka niitäkin oli:mieheni äkkipikaiset raivokohtaukset ja pahoinpitelyt,taloudellinen vastuuttomuus ja taitamaton raha-asioiden hoito,kymmenet muutot ja asunnottomat ajanjaksot,usein vaihtuvat työnantajat ja asuinpaikat;monimuotoinen turvattomuus,varuillaanolo ja pelko.Alkoholi ja mitkään päihteet eivät kuuluneet kuvioihin. Puolison luonnehäiriö rasitti elämää suuresti ja vei voimiani suurperheen äitinä.Osa lapsistakin sairastui.-Sitten tuli syvä varmuus,että uskottomuutta ei minun tarvitse enää kestää.Kerroin miehelleni,etten tulisi enää hyväksymään yhtäkään tapausta.-Hän yritti sen jälkeen visusti salata kaksoiselämäänsä,mutta Jumala salli,että kaikki paljastuikin yllättävällä tavalla ja itselleni päätös avioerosta oli selvä ja kirkas ratkaisu.
-Olin nuorena hengellisen herätyksen vaiheilla,kun tuleva mieheni lyöttäytyi voimakkaasti elämääni ja kieltäydyin kahdesti hänen seurastaan,mutta hän oli erittäin itsepintainen yrityksissään ja lopulta ajauduin tähän liittoon.Varoitusmerkit olivat jo silloin olemassa.-Koska olen tunnollinen ja vastuutakantava luonteeltani,päätin seisoa uljaasti paikallani hänen rinnallaan ja siitä tuli hyvin vaikea ja kyyneleinen taival.Ero ei kuulunut uskovan ratkaisumalleihin.Annoin anteeksi viimeiseen saakka.-Ei siinä näin pitänyt käydä,mutta elämä yllättää meidät jokaisen.-Ratkaisuni erosta oli oikea.Tänään olen "maailman onnellisin ihminen",sillä Jumala johdatti elämääni uuden,hyvän,ihmeellisen puolison.Hänen kanssaan on uskomattoman helppoa elää ja minun on täydellisen hyvä olla!-Tein tosin syvää surutyötä eroni jälkeen ja olin useita vuosia yksin,jolloin sain eheytyä Jumalan armohoidossa.
minulla menee aina inhon väreet noista uskonto-höpötyksistä. En voi sille mitään. Ateisti mikä ateisti.
kuin myös täällä. Pari ekaa virkettä ja kun alkaa tulla "Hallelujah-jumalat-ovat-armossaan-vierelläni" -juttua --> hyppy suoraan viimeseen virkkeeseen. Muuten tulee kuvotuksen oksennus.
En myöskään sano tätä pahalla. Virallisesti olen kuitenkin (vielä toistaiseksi) kirkon kirjoissa. Tosin välillä ihmetellen että miksi...
-Näinhän se on,vapaus kullakin..."Usko ei ole joka miehen (eikä naisen).."sanoo Raamattukin.
Olen ollut kaksi kertaa aviossa. Ensimmäinen alkoi oikeastaan vain siksi että mies halusi olla isä. Olisin jo silloin halunnut olla yksinhuoltaja. Mutta erittäin hyviä ystäviä olimme, kaksi ihanaa lasta. Lopulta molemmat päätimme erota, mies tosin vähän vastahakoisesti. Miehet kun tyytyvät kuulemma vähempäänkin liitoissaan. Kaksitoista vuotta ilman mitään suuria rakkauksia, neljä vuotta kuin sisar ja veli. Miehellä oli rakastajatar, en osannut olla edes mustasukkainen. Halusimme antaa toisillemme mahdollisuuden ihan oikeaan suhteeseen.
Toinen liitto kesti 7 vuotta. Mies sairastui mustasukkaisuuteen, siitä tuli niin henkistä kuin fyysitä pahoinpitelyä. Ei lasten ollut hyvä kasvaa sellaisessa kodissa. Viimeisen kerran sain turpaani kun ilmoitin lähteväni.
Elämäni täyttivät lapset ja työ, nyt vain työ ja opiskelu. Lapsen ovat muuttaneet omilleen. Uusia on löytynyt ja kadonnut, olen etsinyt sitä jota saan rakastaa täydestä sydämestä. Hänet olen löytänyt vasta nyt. Nyt minäkin tiedän mitä on olla rakkaussuhteessa!!!
kun vaimoni ei halunnut lisää lapsia,meillä on yksi,mutten olisi koskaan hommannut lasta,jos olisin tiennyt,että hän jää ainokaiseksi.
Tällä hetkellä ja aina olen rakastanut tyttöäni enemmän kuin mitään muuta.
Kannattaisi sopia,ennen naimisiinmenoa,montako lasta on olempien toiveissa,sillehän ei sitten voi mitään,jollei niitä saa
Kiva syy jättää "rakastamasi" puoliso. Eli hän sitten oli sinulle vaan siitoskone, uusien sinä-kopioiden valmistuslaite.
Kiva. Veikkaan, ettei hänkään olisi kanssasi naimisiin mennyt, jos olisi ton tiennyt.
Kun ajattelee tiettyjä uskonlahkoja. Ehkäisyä kun ei sallita, niin kovilla siinä emäntä on. Tuskinpa aina se lapsipaljous on onni ja autuus, mutta..
Sen TODELLAKIN tajusin, että ei olisi pitänyt ylipäätään mennä naimisiin eikä edes kauhealla kiireellä kakarana hypätä ensimmäisen ihmisen matkaan, muuttaa yhteen, mennä kihloihin jne. Olisi pitänyt ODOTTAA, katsella ja kuunnella erilaisia ihmisiä ja erityisesti OPETELLA tuntemaan ensin omaa itseä. Kantapään kautta piti kaikki tämä oppia.
Eli ekasta lähdin kun kuningas alko, väkivalta ja mustasukkaisuus oli puolisoni arki elämää.
Liitosta poika.En kadu liittoa enkä eroa.
Toka liitossa reilu 10v.Liiton loppu vuosina kuin sisko ja veli. Lähdin koska henkinen väkivalta oli karmeaa. Nyt olemme ystäviä ja hän ihana isä toiselle pojalle. En kadu liittoa enkä eroa.Hyviä aikoja liitossa joskus muistelen...
Nyt kolmannessa liitossa ja toivon tämän olevan kestävää.....Luotan vielä onneeni ja toivon että en ole katkeroitunut. Minnamarika45v
Mitä tarkoitat tuolla siskon ja veljen suhteella, ja mitä henkisellä väkivallalla. Konkreettisia esimerkkejä, jos pystyt antamaan. Kiitos!
Niin kirjoittaja oli alkuperäinen.
siihen toiseen avioliittoon.
Rankat vuodet yhdessä pienten lasten sairastellessa ja taloa rakentaessa, penniä venytellessä. Siinä ei sitten parisuhdetta hoidettu ja mies hankki hoitajan itselleen. Nyt olen yksin lasten kanssa ja miehellä uusi liitto 10 vuotta nuoremman kanssa. Saa sitten käydä vielä kertaalleen nämä kuviot läpi. Minä en enää jaksaisi, olen onnellinen lasteni kanssa.
Meillä oli rankkoja vuosia, pienet lapset sairastelivat, talo rakennettiin ja penniä venytettiin. Ei siinä parisuhdetta hoidettu, kuhan selvittiin joten kuten. Mies kuitenkin oli hankkinut hoitajan itselleen ja ilmoitti sitten yhtäkkiä lähtevänsä uuden matkaan. Tuli ihan salamana taivaalta. Aika rankkaa. Nyt olen sitten suht onnellinen kolmen lapsen yh-äiti. Mies aloittelee tätä kuviota taas uudelleen 10 vuotta nuoremman naisen kanssa (25), lapsia suunnitelevat ja kotia sisustavat.
En kadu liittoa, enkä eroakaan, minuthan jätettiin. Olen kuitenkin melkein onnellinen erosta, sillä en olisi halunnut olla petollisen miehenkään kanssa tai sellaisen joka ei rakasta. Joskus tuntuu, että olisi pitänyt valita toinen mies alunalkaenkin, mutta ei me silloin nuorina osattu tätä aavistaa. Olimme ihan yhtä rakastuneita kuin ex-mieheni ja sen uusi muusa.