Elämäni muuttui 2004 huhtikuussa. Mieheni kertoi pettäneensä minua. Hän halusi lähteä miettimään asioita ja sen tullen hän alkoi suhteeseen joka kesti lähes 9 kk. Kävimme tämän aikana perheneuvolassa ja mieheni petti minut useasti saman ihmisen kanssa.
Tein tähän lopun tammikuussa 2005, uutena vuotena. Mieheni lähti viimeisen kerran tämän naisen mukaan. Asuimme erillämme vajaa 2 kk ja mieheni ilmoitti että hän rakastaa minua ja haluaa elää kanssani. Olemme rakentaneet kaiken uudestaan eikä se ole ollut helppoa, koskapa luottamus on ollut vaikeaa.
Nyt se sitten tapahtui; mieheni lähti poikaporukalla reissuun juopottelemaan. Hänelle sieltä soitellessani olin ahdistunut, koska tunsin mieheni olevan jotenkin omituinen. Hänen sieltä palatessaan tajusin jotain olevan vialla. Eilen hän paljasti löytäneensä sieltä keskustelukumppanin, joka ymmärtää mitä hän on kokenut. Mitään ei kuulemma tapahtunut??
Nyt hän on ollut naiseen yhteydessä sähköpostin välityksellä. Tänään hän myös ilmoitti lähtevänsä reissuun, koskapa haluaa miettiä mitä haluaa elämältään, minut vai jotain muuta. Huom! Meillä on kaksi lasta. En tiedä milloin hän tulee takaisin, yritän vetää kulisseja lapsille ja muille, että kaikki on ok vaikka tuntuu että räjähdän ja romahdan täydellisesti.
Kuinka toinen voi kohdella toista näin? Mitä minä oikein teen? Rakastan häntä edelleen....olen loppu....
Tein tähän lopun tammikuussa 2005, uutena vuotena. Mieheni lähti viimeisen kerran tämän naisen mukaan. Asuimme erillämme vajaa 2 kk ja mieheni ilmoitti että hän rakastaa minua ja haluaa elää kanssani. Olemme rakentaneet kaiken uudestaan eikä se ole ollut helppoa, koskapa luottamus on ollut vaikeaa.
Nyt se sitten tapahtui; mieheni lähti poikaporukalla reissuun juopottelemaan. Hänelle sieltä soitellessani olin ahdistunut, koska tunsin mieheni olevan jotenkin omituinen. Hänen sieltä palatessaan tajusin jotain olevan vialla. Eilen hän paljasti löytäneensä sieltä keskustelukumppanin, joka ymmärtää mitä hän on kokenut. Mitään ei kuulemma tapahtunut??
Nyt hän on ollut naiseen yhteydessä sähköpostin välityksellä. Tänään hän myös ilmoitti lähtevänsä reissuun, koskapa haluaa miettiä mitä haluaa elämältään, minut vai jotain muuta. Huom! Meillä on kaksi lasta. En tiedä milloin hän tulee takaisin, yritän vetää kulisseja lapsille ja muille, että kaikki on ok vaikka tuntuu että räjähdän ja romahdan täydellisesti.
Kuinka toinen voi kohdella toista näin? Mitä minä oikein teen? Rakastan häntä edelleen....olen loppu....
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mulle kävi melkeinpä samalla tavalla. Meillä mies halusi eron, mutta mun se olisi pitänyt ottaa ja heti. Eron jälkeen ei ole enää ollut noita kuvailemiasi tunteita. Ahdistus kaikkosi vähitellen ja voin paljon paremmin kuin miehen metkuja sivusta katsellessani. Meilläkin on lapsia.
sekopää,kun neuvot toiat eroamaan,jos sulla on mennyt eron jälkeen paremmin,niin ei se tarkoita,että kaikilla menisi,niinkuin ei minullakaan
sillä, että sinä rakastat miestäsi ja että hän pettää sinua ei varsinaisesti ole muuta korrelaatiota kuin se, että molemmat osuu sinuun. Epäilen, että kuvio on miehesi päässä eri tavalla, kun kerran pettää sinua, ja pitää sinua hätävarana ja haaavojenpaikkaaja, jonka tykö voi palata jos homma ei muualla pelaakaan.Olet siinä tapauksessa parempi kuin ei mitään, mutta entä sitten kun siivet taas kantaa, kun olet kasannut hänen itsetuntoaan riittävästi,itsesi ehkä unohtaen, niinkuin nyt näyttäisi käyneen.
Kuten ehkä itsekin huomaat, miehesi ei tosiaankaan ole asettunut,vaan edelleen etsii jotain muuta muualta. Jos vielä uskot häneen ja yhteiseen tulevaisuuteen, niin todennäköisesti menet aina vaan enemmän rikki. Tuskallista.. mutta toivon että löytäisit jostain voimaa laittaa stopin hommalle. Itse laittaisin miehen kamat mustiin muovisäkkeihin, sitaisisin nätisti säkin suut pupun korville ja laittaisin odottamaan uutta osoitetta. Älä sinäkään enää anna tilaisuutta rikkoa itseäsi enempää. Kukaan ei loputtomiin jaksa feikata ja pitää kulisseja pystyssä. Sinä olet vielä nuori,maasentumalla eikä muuhunkaan sairauteen vajoamalla tilanne ei parane. Mietihän: varmasti koskee tehdä loppu tuosta liitosta, mutta yhtä varmasti koskee jatkaa sitä. Lapsille et sitä paitsi pysty feikkaamaan, ja sinä kuitenkin olet heidän ainut ja riittävän hyvä äiti = he tarvitsevat sinua. Ei meillä äideillä oikeastaan ole mitään pakkoa antaa miesten riepotella elämäämme miten sattuu, vaikka olisivatkin lapsiemme isiä.
Voimia sulle.
Se on niin totta, mutta olen kai ainainen pelkuri. Toiset sanoo, että olen vahva, mutta olenko oikeasti, kun tätä katson? Totuushan on se, että minua pelottaa, kuinka pärjään yksin, kun ei olekaan ketään minua halaamassa ja lohduttamassa ja arvomaailmaani ei ole sopinut ajatus siitä, että eroaisin. Olen ajatellut, että taistelen viimeiseen hetkeen...kai se viimeinen hetki on jo lähellä...
... ettet ole pelkuri, tuskin monikaan tuollaista muutosta pystyy ajattelemaan ilman että se pelottaisi. Mutta voimia sinulle, eiköhän läheltäsi kuitenkin löydy ystäviä jotka auttavat tämän vaiheen yli. Pistäisin kyllä tästä virtuaalihalauksen tulemaan mutta se ei taida olla oikein soipivaa näin perheelliselle miehelle 8-).
/B
ja surettaa...kuinka kaikki voisi loppua näin. Miksi meidän liittomme ei voi kestää?? Mikä minussa on vikana? En tiedä, mieheni mukaan minussa ei ole mitää vikaa,
Olen hänestä ihana ihminen!!! NÄIN SITÄ KOHDELLAAN IHANIA IHMISIÄ! Voi tätä tuskaa...
vaikka siltä just nyt voi tuntuakin. Pidä huolta itsestäsi.
/B
saanut paskaa niskaan miehen taholta niskaan,kypsymätöntä.Miehesi ei panosta liittoonne vaan hakee lohtua muualta,sussa ei ole vikaa vaan miehen omissa kasvukivuissa.Älä enää alistu tuohon,tai tuo on jo lopun alkua.Mua on petetty ja hylätty niin monesti ja jälkikäteen jotkut ovat itkeneet hetken perään.Minuakin on sanottu ihanaksi yms...ne on vain sanoja ei tekoja.Olen tällä hetkellä vielä herkkä sisältä mutta jotain on muuttunut,laitan miehen todella herkästi kiertoon jos vaistoni sanoo että jotain on pielessä ja fiilikset menee äkkiä ihmisestä.Onnekseni olen säilyttänyt iloisuuteni vaikka kyynistynyt olenkin.Helpompaa olla kun ei tarvitse itkeä paskan perään vaikka enää ei edes itketä ja on se vaan kumma että kylmempänä miehet roikkuvat lahkeessa.
Elämä jatkuu ja meille hyville löytyy varmasti joku joka osaa todella arvostaa.Tuskaa koet varmaan pitkään mutta aurinko paistaa sen jälkeen kirkkaammin.
Kirjoituksesi kolautti omat kokemukset esille, minulle kävi samalla tapaa , mies reissasi ja oli koko ajan menossa ties missä.ja sitten erään reissun jälkeen alkoi muutos näkyä ulospäinkin .partavettä kului tolkuttomia määriä oltiin niin pilvissä että. Tätä peliä jatkui pitkään ja lopulta jäi myös kiinni pettämisestä. se aika oli kovaa ja kulutti sisältä aivan sairaasti, toivonkin sinulle voimia ottaa vastaan sen mikä on tuleva eikä niitä helpoinpia käsiteltäviä asioita , pakka nenäliinoja ja ystävät nyt tärkeitä .Valo murtaa aukon tuskan muuriin ja silloin aurinko paistaa sinulle,se päivä voi olla kaukana mutta on siellä, pienin askelin valoa kohti. Jaksamisia sinnulle = )
Olisi kuulemma halunnut pettää minua tuolloin launataina, mutta ei ollut sitä tehnyt. Miten sitä ihminen ei anna periksi, kun ei muuta vaihtoehtoa tunnu olevan??? Kuinka kaikki on toiselle niin helppoa. Tuhota toinen ja jatkaa pelaamistaan.
Se on helppo sanoa, että anna kenkää. 17 vuotta on pitkä aika ja kun toisen kanssa on ollut niin läheinen, ettei ole mahdollista. Se repii sydämen irti. Kuinka voin lopettaa toisen rakastamisen? Vai onko tämä edes rakkautta vai omistushalua ja riippuvuutta, kun ei muutakaan ole!
Todellista rohkeutta kai on se, että toimii vaikka pelottaakin. Löydänkö minä sen voimani?
mutta minä jouduin samaan tilanteeseen 30 vuoden avioliiton ja 33 vuoden yhdessäolon jälkeen. Tässä pitää vaan vakuuttaa itselleen, että minä en voi määrätä toista rakastamaan minua ja että minun elämälläni on arvo ja merkitys myös ilman tuttua kumppania. Itsetunnon rakentaminen uudelleen ottaa koville mutta helpottavaa on se, että minulla on ystäviä, jotka jaksavat kuunnella kun jauhan asiaa vaikka kuinka monetta kertaa.
olen ollut vastaavassa tilanteessa, ja näyttää siltä
,ettei miehellesi rakkaus merkitse samaa kuin se näyttää tarkoittavan sinulle. ihmisen tekojen pitäisi olla linjassa sanojen ja sydämen kanssa. jos niin ei ole on vaikea luottaa mihinkään.
ennen kuin tapasin puolisoni kaksikin tyttöystävääni jäi kiinni pettämisestä. he salasivat ja kiistivät asian loppuun asti, uskoin monta selitystä, jotka jälkikäteen ajateltuna olivat lapsellisen epäuskottavia, mutta luotin heidän sanaansa, kunnes totuus tuli ilmi.
lähdin suhteista, mutta tilanteesi lapsien kanssa on aivan toinen
eikä todellakaan ole yksinkertaista neuvoa mitä sinun pitäisi tehdä.
muistan miten nukkumaan meno tuolloin pelotti, tuska oli niin kova ettei ollut varma selviääkö aamuun. ajattelin kuitenkin että jokainen selvitty yö kutoo ohuen langan, näkymättömän mutta todellisen.
lopulta viikkojen ja kuukausien myötä niistä tulee kestävä verkko uuteen elämään. oli vain uskottava että niin tapahtuu vaikka aamulla tuntui yhtä pahalta. näin selvisin eteenpäin ja aika paransi.
en olisi kovin optimistinen miehesi suhteen, olette erilaiset ja vaikka antaisit anteeksi ja jatkat suhdetta, tulet olemaan yksin. hän tuskin muuttuu vaikka pystyy ehkä lasten vuoksi käyttäytymään ja ajattelemaan perhettään.
voimia, sinulla on kuitenkin lapset ja ehkä tämän kaaoksen takaa löydät vielä ihmisen johon voit luottaa.
Ettei noin pitkän yhteiselon jälkeen erota helposti.Punnitse tarkkaan suhteesi hyvät ja huonot puolet,mene keskustelemaan ammattiauttajalle.Tottumuksesta ei kannata jäädä roikkumaan varsinkin kun toinen uhkailee usein vierailla naisilla.Itse päätöksen teet,onko miehesi valmis muuttumaan?
avopuolisko petti mua viimekesänä ja nyt sit toistamiseen..huomasi kuinka kieroa peliä hän pelasi selkäni takana..nyt sit olen muuttamassa poikani kanssa kahdestaan ja olen erittäin tyytyväinen päästyäni pois epärehellisestä suhteesta...en olis kestännyt enää kauaa tuota peliä..onnea ei mielestäni kannate väkisin onkiä se vain repii kaikki haavat auki...voit vastata sähköpostiini jos tää tieto sai sut yhtään paremmalle tuulelle.tv.vesa ps.kerran pettää aina pettää tai ainakin pettäminen on mielessä jos ei saa siihen tilaisuutta...voimia syksyyn ..selvisin itse puhumalla asiasta muille ihmisille se auttaa ainakin pikkusen..