Työkkärin sivuilla olevista avoimista paikoista on pakko yksi plussa sanoa. Ns. kakkostöitä ja lisätienestien hankkimispaikkoja sieltä saa varsin mukavasti kun osa-aikaisista hommista joita sivu on puolillaan, on valtaosa sellaisia ettei niitä työttömänä voi liian pienten tulojen takia ottaa vastaan. Jotenkin tuntuu, että jo töissäolevaan suhtaudutaan muutenkin ihan eri tavalla kuin työttömään, vaikka olisit ollut joutilaana muutaman hassun viikon...
Omakohtaista kokemustakin on kyllä. Olin työttömänä 2004 marraskuusta - 2005 toukokuuhun. En siis mitään huikeaa pätkää mutta töitä tuli PALJON haettua sinäkin aikana. Alkuun ajattelin, että onhan noita paikkoja työkkärissäkin millä mitalla ja itsellä kuitenkin kokemusta varasto-tehdas-toimisto-kirjanpito akselilta sen verran reippaasti, että jotain ajattelin varmasti löytyvän.Töissä ollut paljon niin konttorissa kuin ruumiillisessakin hommassa, ja ikää kummiskin vasta 29.
Pari ensimmäistä viikkoa kyllä jo osoitti mikä todellisuus on. Jos joku ihan perusduunarin paikka vapautui niin se oli joku 1 paikka ja 500 hakijaa. Muut tuntuivat ihan poikkeuksetta olemaan joko niin vähätuntista/pienipalkkaista, tai lyhytaikaista että ei kertakaikkiaan kannattanut mennä. Tai sitten jotain niin huimia vaatimuksia tai korkeata koulutusta, että ei mitään jakoa. (Joista muuten moni tuttu hakija on sanonutkin että valtaosa on jo täytetty, laki vain käskee ilmoittamaan niin se on muodollisuus.)
Ensimmäiset 3 kk soitin tai lähetin hakemuksen likimain jokaiseen vähänkin alaasivuavaan n. 80-100km säteellä, jo pelkät puhelinlaskut olivat n. 300-350e/kk. Haastatteluihin pyydettiin muutamaan, ei tulosta. Yleensä jo puhelimessa tuli selväksi, että jaahas tämä on jo mennyt tai ei varmasti saa. Turha oli jatkaa vaivannäköä sinne päin. Puhelinmyyntiä olisi kyllä löytynyt kun pari kertaa erehdyin soittamaan paikasta joka oli niin hämäävästi naamioitu että vasta yhteydenotto selvitti mistä oli kyse...:)
Vajaat 4 kk katseltuani hyppäsin autoon ja aloin itse kiertää etsimässä piilotyöpaikkoja. Pari kuukautta meni niin tärppäsi ja sai 3 vuoden sopimuksen ihan hyvästä paikasta 45km päästä. Kilometrejäkin tosin kertyi useita satoja ristiin rastiin.
Nyt sitten kun lisätienestien takia on soitellut paikkoihin jotka aikanaan joutui suoraan sivuuttamaan eli osa-aikaisiin myyjän hommiin, varastotuuraajiin, mahd. viikonlopputöihin ym. niin haastatteluihin ja käymään tunnutaan repivän kun hommaan tarvitaan heti joku eikä ole hakijoita. Usein kun ihan pelkkiä pystymetsästä tulevia opiskelijoita ilman kokemusta ei voida ottaa joita kyllä varmaan riittäisi.
Hyvin saa limitettyä päivätyön kanssa noita ja verojen jälkeen jää ihan muutamia satasiakin käteen. Silti ei voi olla ajattelematta, että eikös systeemi ole vähän nurinkurinen että juuri sellaisten ihmisten paikkoja ei ole tarjolla joille sivustot on tarkoitettu...? Tarvii olla töissä, että kannattaa ottaa vastaan töitä työvoimatoimiston sivuilta.
Jotain päälaellaan??
Omakohtaista kokemustakin on kyllä. Olin työttömänä 2004 marraskuusta - 2005 toukokuuhun. En siis mitään huikeaa pätkää mutta töitä tuli PALJON haettua sinäkin aikana. Alkuun ajattelin, että onhan noita paikkoja työkkärissäkin millä mitalla ja itsellä kuitenkin kokemusta varasto-tehdas-toimisto-kirjanpito akselilta sen verran reippaasti, että jotain ajattelin varmasti löytyvän.Töissä ollut paljon niin konttorissa kuin ruumiillisessakin hommassa, ja ikää kummiskin vasta 29.
Pari ensimmäistä viikkoa kyllä jo osoitti mikä todellisuus on. Jos joku ihan perusduunarin paikka vapautui niin se oli joku 1 paikka ja 500 hakijaa. Muut tuntuivat ihan poikkeuksetta olemaan joko niin vähätuntista/pienipalkkaista, tai lyhytaikaista että ei kertakaikkiaan kannattanut mennä. Tai sitten jotain niin huimia vaatimuksia tai korkeata koulutusta, että ei mitään jakoa. (Joista muuten moni tuttu hakija on sanonutkin että valtaosa on jo täytetty, laki vain käskee ilmoittamaan niin se on muodollisuus.)
Ensimmäiset 3 kk soitin tai lähetin hakemuksen likimain jokaiseen vähänkin alaasivuavaan n. 80-100km säteellä, jo pelkät puhelinlaskut olivat n. 300-350e/kk. Haastatteluihin pyydettiin muutamaan, ei tulosta. Yleensä jo puhelimessa tuli selväksi, että jaahas tämä on jo mennyt tai ei varmasti saa. Turha oli jatkaa vaivannäköä sinne päin. Puhelinmyyntiä olisi kyllä löytynyt kun pari kertaa erehdyin soittamaan paikasta joka oli niin hämäävästi naamioitu että vasta yhteydenotto selvitti mistä oli kyse...:)
Vajaat 4 kk katseltuani hyppäsin autoon ja aloin itse kiertää etsimässä piilotyöpaikkoja. Pari kuukautta meni niin tärppäsi ja sai 3 vuoden sopimuksen ihan hyvästä paikasta 45km päästä. Kilometrejäkin tosin kertyi useita satoja ristiin rastiin.
Nyt sitten kun lisätienestien takia on soitellut paikkoihin jotka aikanaan joutui suoraan sivuuttamaan eli osa-aikaisiin myyjän hommiin, varastotuuraajiin, mahd. viikonlopputöihin ym. niin haastatteluihin ja käymään tunnutaan repivän kun hommaan tarvitaan heti joku eikä ole hakijoita. Usein kun ihan pelkkiä pystymetsästä tulevia opiskelijoita ilman kokemusta ei voida ottaa joita kyllä varmaan riittäisi.
Hyvin saa limitettyä päivätyön kanssa noita ja verojen jälkeen jää ihan muutamia satasiakin käteen. Silti ei voi olla ajattelematta, että eikös systeemi ole vähän nurinkurinen että juuri sellaisten ihmisten paikkoja ei ole tarjolla joille sivustot on tarkoitettu...? Tarvii olla töissä, että kannattaa ottaa vastaan töitä työvoimatoimiston sivuilta.
Jotain päälaellaan??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsellä prikulleen sama juttu aikanaan. Työt loppuivat puolitoista vuotta sitten ja jäin ansiosidonnaiselle. Suoraan sanoen en pariin ensimmäiseen kuukauteen edes katsellut paikkoja koska päätin pitää totaalista sapattilomaa. Kun totuus sitten valkeni ajan myötä niin alkoi tulla hätä käteen. Alkoi tulla vuosi täyteen eikä mitään tietoa töistä, puhelinlaskua, postimerkkikuluja ym ym. jo alkoi olla kulunut satoja ja taas satoja euroja.
Ensimmäisenä kuukautena iski niin paniikki ettei töitä olekaan, että puhelinlaskua tuli melkein 800e soittelussa joka ikiseen paikkaan joka vain vähänkin saattoi tulla kysymykseen likimain ympäri suomea. Oman alan ja koulutuksen töitä kun ei kauheasti edes ole.
Melko tarkkaan vuosi oli täynnä kun sitten vakipaikka tärppäsi. Tosin ei oman aktiivisuuden vaan puhtaasti suhteiden kautta, pakko myöntää...Nyt saa kyllä kaikenmaailman pikku pätkiä ja osa-aikahommia mielin määrin kun niitä pystyy ottamaan. Ei puhettakaan että yhtäkään nykyään kakkos -tai jopa kolmostyönä tekemää hommaa olisi voinut työttömänä ottaa. Eikä ole puhelinlaskukaan enää kummoinen ollut. Paikkoihin ei kertakaikkiaan ole moniinkaan hakijoita, ilmeisesti juuri mainitsemastai syystä: koulutusta ja osaamista hiukkasen vaaditaan mutta työtön ei voi ottaa vastaan.
Kuinka kaikki on ulkomaisia ketkä on töissä. Suomalaisille ei työ kelpaa.
Ei vaan oteta suomalaisia edes samalla nälkäpalkalla enää. Laskevat koko vuoden paikat yhteen ja sanovat että paikkoja riittää mistä valita. Mistä nämä lehtimiehet tulevat ?
Yhdyn virteenne. Hain vuoden aktiivisesti töitä, jotka olivat jo menneet eli sovittu. Olen hyvä työntekijä myös paperilla. Kk sitten tärppäsi -hain kuukauden sijaisuutta ja minulle järjestettiin ihan oma kunnon työ kahden vuoden projektissa. Sain siis piilotyöpaikan.
Ihana olla töissä -alkoi jo usko mennä!