Olenko todella ainoa?

"onko kaltaisiani olemassa"

Jep. Kaveripiiristäni puolet sinkuista eli muutama on neitsyitä (niin kuin minäkin) ja me ollaan sua viis vuotta vanhempia. Syyt (itsellä ainakin) samat kuin sulla eli ei ihan harvinainen ilmiö. Osa niistä nörttejä jotka aikanaan eivät ole osanneet lähestyä naista, osa ei ole niin nörttejä mutta eivät vaan ole ajautuneet semmoisiin tilanteisiin. Yhdistävä tekijä on että kellään ei ole tullut "pakottavaa" tarvetta saada naista =)

Itse en ole kaltaisesi, mutta tiedän kolmikymppisen miehen ja 25 vuotiaan naisen, jotka ovat. Molemmat ovat varteen otettavia seksimielessä, mutta miehellä ei ole onnistanut ja nainen säästää itseään.

no et, kesällä tuli 25v täyteen. En ole mikään rumilus vaan ihan tavallinen mies, enkä ole myöskään sosiopaatti.

Mitään järkevää syytä tälle pitkäaikaispoikuudelle ei oikeastaan ole. Selkeästi haluan ja tarvitsen naisen kosketusta henkisesti että fyysisesti, mutta ilmeisesti sellaista "oikeaa" ei ole vielä kohdalle osunut.

Et todellakaan ole ainoa tässä maassa jolla elämän polku kulkee samaa linjaa ! Sulla nyt ei muutenkaan ole mikään kiire edes ajatella moista asiaa ja muutenkaan ilmaista että olet kyseisellä suunnalla liikenteessä !

Itse olen poikuuteni menettänyt vasta 36 vuotiaana ! En mitenkään ole itseäni kenellekkään säästänyt enkä muutenkaan pidä itseäni että kuuluisin siihen "rumat" katekoriaan ne kyllä mikään ruusukaan ole mut ihan normaali ajatteleva yksilö !

En matkan varrella tullut juurikaan moista asiaa edes ajateltua eikä itseasiassa ollut pahemmin aikaakaan eikä mahdollisuutta edes yrittää moista touhua ! Nyt sitten ku kaikki asiat alkaa oleen kuosissa ni mieleeni pätkähti että sitä vois kyseisenkin asian päivä järjestyksestä hoitaa puis ! Aloin sit hommaa kehitteleeln eteenpäin ja nyt sekin on sit hoidettu eikä se mitään hassumpaa puuhaa ollutkaan !

Kyseisen tapahtuman jälkeen sit oma ajatus maailma heitti volttia ja aloin miettiin koko asiaa erinlailla ! Siitä lähtien olen sit alkanut omaa elämääni kehitteleen taas eteenpäin ja alkanut suunnitteleen mahdollista perhe elämääkin ! Itse asiassa se on seuraava étappi minun matkallani !

Toi alkaa olemaan aika paha juttu. Jätkä on kumminkin
päälle parikymppinen ja mun mielestä sulla pitäisi olla panemisen alkeet jo hallussa. Jotkut voi väittää, että " hienoa, kun säästät itseäsi avoiliittoon", on mielestäni paskapuhetta.....kuka nainen pitää siitä, että kaveri ei osaa sängyssä juuri mitään. Älä stressaa asiasta. olen huomannut, että sitä naista saa helpoiten silloin, kun et todellakaan sitä odota....ole avoin, hymyile ja heitä kaikkien naisten kanssa läppää. Jos et pääse pukille. Voidaan varmasti kaikkien kanssa, jotka tänne kirjoittelee kerätä kolehti sulle, et pääset vaikka maksullisiin =)...tsemppiä vaan

Terve Tollo :) Pakko oli vastata viestiisi, niin kovin tutulta (taas kerran) tuntuu. Olen 22-vuotias nainen (?!) ja neitsyys tallella, kuten arvata saattaa. Kuulun ilmeisesti kategoriaan C, sillä en ole tietääkseni ruma/sosiopaatti tms. enkä todellakaan säästä itseäni "sille oikealle", jos sellaista nyt on olemassa. Uskonnollista vakaumusta ei siis tod. ole. Ihmettelenkin usein, että miten hitossa tässä nyt näin pääsi käymään. Vasta viime aikoina tajusin sen, että olen ala-asteelta lähtien jotenkin hävennyt kokemattomuuttani. Jo joskus 2. luokalla en voinut olla pusuhippaa (hih..), koska en ollut koskaan suudellut, en voinut alkaa "seurustella", koska en ollut koskaan tehnyt sitäkään jne. Kaikki muut tuntuivat jo silloin olevan paaaaaaljon kokeneempia. Voi että niitä menetettyjä mahdollisuuksia.. Niin ja pakko myöntää tähän väliin, että ensisuudelmani sain vuosi sitten. Sen pidemmälle en ole edelleenkään päässyt.. vaikka mieli jo toisaalta tekisi..

Asia on vaivannut jo pidempään, mutta ongelma on juuri siinä, että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeammaksi asian hoitaminen käy. Tilaisuuksia neitsyyden "menettämiseen" olisi viimeisen vuoden ajan ollut useita, mutta nyt alan olla jo niin vaivautunut asian suhteen, että ei vaan perkele pysty! Niin ja en ole myöskään koskaan seurustellut, joten jutut olisivat yhtä lukuunottamatta olleet yhdenyönjuttuja. Ei siinäkään mitään, toisaalta haluaisin harrastaa villiä seksiä ja kokeilla kaikkea, nuoriahan tässä ollaan ;)

Kukaan kavereistani ei tiedä tilannettani, vaan valehtelen sujuvasti läheisillekin kavereille. Ja luulen, että päällepäin harva uskoisi minua neitsyeksi. Tekisi mieli jo pokata vieraasta kaupungista ja baarista joku tuntematon ja hoitaa homma pois alta pienessä humalassa. Tuntuu, että kenellekään tutulle en asiaa pystyisi myöntämään.. Mukava välillä avautua anonyymisti täällä netissä muuten. Toisaalta itse suorituskin pelottaa tyyliin "se varmaan sattuu" ja "osaanko tehdä mitään". Rasittavaa.

Onhan meitä naispuolisiakin kokemattomia. Enkä nyt koe olevani millään tapaa outo/sosiopaatti. Kyllähän sitä seksiä jo kovasti haluaisi, ei nyt kuitenkaan ihan kenen kanssa tahansa. En minä kuitenkaan mitenkään säästä itseäni. Täytyy antaa mennä vaan kun sopiva sattuu kohdalle ;)

Epäilen, että meidän kaltaisiamme on enemmän, kuin yleensä luullaan. Itsekin olen mies ja mittari pyörähti juuri kohtaan 27. En todellakaan "säästä" itseäni, taustalla ei ole uskonto eikä muukaan ideologia, enkä ole edes ruma tai fyysisesti mitenkään vajaa. Intiimiä kanssakäymistä ei ole vain tullut harrastettua.

Ulkoisesti pidän itsestäni huolta ja olen muutenkin menestynyt elämässäni kohtalaisesti.
Elän siis ihan normaalia ja aktiivista elämää. Olen varma, ettei kavereillani ole aavistustakaan kokemattomuudestani. Myös yliopistovuodet olivat normaalia alkoholin kostuttamaa sekoilua, mutta kokemuksia ei tullut hankittua sillonkaan. Kokemattomuus painoi hieman mieltä parinkymmenen vuoden paikeilla, mutta vuosien kuluessa suhtautuminen on muuttunut. En pidä kokemattomuuttani ongelmana, enkä enää oikeastaan ajattele koko asiaa. Ehkä tilanne muuttuu vielä joskus tai sitten ei, yhdentekevää. Seksi tuntuu nykyään merkityksettömältä, enkä todellakaan pidä itseäni kokemattomuuden perusteella muita huonompana tai poikkeavana.

Sanomattakin lienee selvää, että olen ollut aina myös sinkku. Itsenäisyys tuntuu minulle oikealta ja luonnolliselta elämäntavalta. En siis tällä hetkellä koe mitään mielenkiintoa parisuhdetta tai perhe-elämää kohtaan.

Huh huh, oletteko todellakin kaikki tosissanne? En ole koskaan ajatellut, että on olemassa noin paljon noin vanhoja neitsyitä.

Mutta asiaan: itseäni ei ainakaan kauheasti haittaisi, jos joku tapaamani mies paljastaisi olevansa neitsyt. Alkuun varmasti ihmettelisin, mutta ei se niin vakavaa olisi, ainakaan sen takia en lopettaisi tapailua.

Vielä rohkaisun sanana teille: olen harrastanut elämäni parasta seksiä henkilön kanssa, jolle ko. kerta oli toinen elämässä, kun taas kaiken maailman pelimiehet eivät todellakaan aina ole olleet kovinkaan taitavia.

Harva sitä kuitenkaan tuskin ihan suoraan menee kaverille tunnustamaan, että "hei mä oon neitsyt", vaikka olisikin. Itse olen 21v nainen ja menetin sen 16-17 vuotiaana ja monet miehet on tullut sen jälkeen koettua.

Yksi ainut kokemistani miehistä tunnusti olevansa ensikertalainen, ei tosin ihan suoraan heti mutta arvasin sen. Se oli aika perinteinen eka kerta - äijä tuli melkein heti kun pääsi mun sisälle. Se tais olla sillon about 24v ja olen kuullut, että sen jälkeen mies on kerännyt naisia aika lujaa tahtia. Ei siitä olis päälle päin uskonut, että poikuus on tallella. Ulkonäkö oli kohdallaan, samoin huumorintaju ja naisten hymyilyttäminen.

Toinen sitten ei puolestaan tunnustanut, mutta kyllä sen toiminnasta huomasi...

Turhaan sä mitään pelkäät. Kaikki tapahtuu aikanaan, ennemmin tai myöhemmin.

Itse olen aika vahvasti sitä mieltä, että teitä "vanhemmanpuoleisia" mies-neitsyitä ei vaan yksinkertaisesti paneta tarpeeksi, ja tämä on suurin syy neitsyyteenne. Toinen vaihtoehto on tietysti erilaiset seksuaaliset estot tai traumat.

Itseäni ainakin panetti parikymppisenä niin paljon, ettei puutteessa eläminen olisi tullut kysymykseenkään. Muutenkin ajatukset pyöri enimmäkseen pillun ympärillä, vaikka toki muutakin sisältöä elämässä oli.

Itselläni siis tilanne oli se, että olin lähestulkoon valmis matkustamaan maailman ääriin pillun perässä, ja jossain määrin matkustinkin...

Uskon vakaasti, että miesten hormonitoiminnassa on yksinkertaisesti eroja. Ei minuakaan enää paneta niin paljon kuin 10 vuotta sitten, enkä myöskään enää jaksa nähdä niin paljon vaivaa pimpsan eteen kuin silloin. Kuitenkin jos nyt olisin neitsyt, tekisin lähes mitä tahansa päästäkseni neitsyydestä eroon mahdollisimman pian. Elämä on lyhyt.

Naispuoliset neitsyet ovat sitten kokonaan eri asia.