Itse rakastan sekä pyöräilyä että juoksua. Juoksulenkillä tulee vastaan tulevalta juoksijalta ystävällinen iloinen ilme ja tervehdyskin joskus, vaikka juoksen tavallisessa tuulipuvussa enkä ns. juoksuasuissa. Pyörälenkillä tulee vastaan "ammattilaistyyliin" asustautuneita pyöräilijöitä, jotka tuijottavat tiukasti kaukaisuuteen. Ei mitään katsekontaktia edes saman lajin harrastajaan. Kummaa.
Miksi pyöräilijät diivailee ?
hämmästynyt
162879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
...nykyaikaa.Halutaan olla tärkeitä ja itsenäisiä,siis vieraantuneita muista lajitovereista.
Niillä on muka niin kovaa treeniä että se vaatii kaiken keskittymisen.Niiden vuoden kliimaksi on pirkan pyöräily (kuntotapahtuma),jossa ne esittelee uusia hienoja varusteita ja heittelee juomapulloja ojiin kun ne on tv:stä nähny että ammattilaisetkin tekee niin.
Kunnon Succis ei mihinkään Pirkan Pyöräilyyn osallistu, se on mummopyöräilijöiden tapahtuma. Moikkaan aina asiallisesti (succis) pukeutuneita ! Tuulipuvut ja lökärijengiä en moikkaa, joku taso pitää olla ! Eihän moottoripyöräilijäkään moikkaa mopomiehiä !!!
paska puhetta ettei moottoripyöräilijät moikkaa mopomiehiä!moni moottoripyöräilijä moikkaa varsinkin sillon jos ite moikkaa ensin mut moikkaa nekin ensi monesti,ainaki kun ajaa tommosella endurolla...mut tuskin ne skootteri"neideille" moikkaa.
Kyllä täällä Espoon-Kirkkonummen suunnalla maantiepyöräilijät ainakin moikkaavat toisiaan.
Tietä pitää kyllä katsoa aika tarkasti, kun kuoppia on niin paljon.
Toi on vain Helsingin seudun ongelma.
Kaikkihan tietää että stadilainen on jo syntyjään **lkku, joten ei sillä nyt voi mitään tapojakaan olla.
Kyllä meillä Itä-Suomessa moikkaillaan kun nähdään.
Lueppa viestini/keskustelun aloitus "Bulevardi"-otsikon alta! Hyvät, asialliset varusteet ostetaan esim. seuraavien seikkojen takia: Kypärä on erinomainen, halpa henkivakuutus. Sen käyttö on perusteltua aina, kun ajetaan pyörällä, hiljaa tai kovaa. JOssain vaiheessa, kun huomaa polkevansa kymmeniä, jopa satoja kilometrejä viikossa, niinkuin minä (n. 200 km/vko), alkaa kaivata pyöräilyyn sopivia laseja (häikäisy, ilmassa lentävät roskat ja hyönteiset), vaatteita (hankaus, tärinän vaimennus, tuuli, sade, jne.) sekä tietysti pyörältä ominaisuuksia, joita tarvitaan sopivan, järkevän ja muuhunliikenteeseen sopeutetun vauhdin ylläpitämiseen, ei siis hurjasteluun ja snobbailuun! Ja se keskittynyt katse kaukaisuuteen: Ehkä sillä pidetään silmällä pyöräteille pysäköityjä kuorma- ynnä muita autoja, sinne tänne säntääviä koiria, rinnakkain kuljeskelevia lastenvaunun työntäjiä, hitaampia pyöräilijöita, pyörätuolilla liikkuvia; ja tämä on tärkeää, miksi? Luonnollisesti ONNETTOMUUKSIEN VÄLTTÄMISEKSI!!! Itse jouduin eilen onnettomuuteen, kun taksi kiilasi pyörätiellä eteen, vaikka olin täysin keskittynyt ajamiseen ja katsoin "diivaillen" eteeni, pyöräilyasu päällä. Viisi tikkiä ylähuulessa muistuttavat seuraavan viikon autoilun vaarallisuudesta, ei pyöräilyn haitoista tai varustuksen snobimaisuudesta.
Siis te muutkin palstan pyöräilijät: Pidetään se katse tiukasti eteen, ettei pääse laittomasti eteen kiilaava autoilija yllättämään ja morjestellaan!
Aivan faktaa, mutta ei sitä ymmärrä sellaiset "sunnuntaipyöräilijät" jotka silloin tällöin ajelee pyörällä parin kilsan matkojaan...
Kyllä liikenteessä (puhun nyt Helsingistä) pitää olla tarkkana, katse eteenpäin, vaikka se kuinka näyttäisi diivailulta (ei voi kuin nauraa:D ) eikä olla koko ajan käpälä ojossa, että:hei, moi, tsau...
Kun mä ajan pyörällä en mä lähde sinne sillä tyylillä, että nyt moikataan kaikki vastaantulevat pyöräilijät...KÄytän pyörää, että pääsen paikasta A paikkaan B.
Tehkööt muut mitä haluaa.
En minäkään ymmärrä miksi pitää moikkaa ventovieraita pyöräiliöitä. Ei minua ole koskaan ventovieraat moikannut.
Fillaroinnissa konsentraatio ja ätäkki ovat monesti sillä tasolla, että ympärille ei paljon katsella. Ei ralli- eivätkä formulakuskitkaan naureskele kesken ajon. Ajolasit päässä kun irvistää hampaat näkyvissä maksimi ätäkin ollessa päällä voi joku toki luulla kaverin hymyilevän... Treenin jälkeen sitten nauretaan, ollaan sosiaalisia ja isketään iloista tarinaa. Ajaessa focus pidetään asiassa. Näin minä sen koen.
En ole kuule koskaan juoksulenkillä moikannut vastaantulevaa juoksijaa. Pitäisikö kävelijöiden moikata kävelijöitä, koiranulkoiluttajien toisia vastaavia, rullaluistelijoiden kanssa...Eiköhän tuo moikkaamis-juttu kuulu prätkille ja heilläkin maanteille. Lähde sinä fillaroimaan maantielle, niin voit saada kaipaamasi tervehdyksen.
Se näin on. Aktiiviharrastajia moikataan järjestäen. Tuulipukukansa jäänee vähemmälle huomiolle.
Enkä minä moikkaa mopomiestä, jos olen prätkällä liikenteessä.
Tämänkin on aiemmat sukupolvet opettaneet.
Tosi naurettavaa tommonen, aivan kuin "tuulipukukansa ja skooteristit" olisivat alempi arvoisia, jokainen pukeutuu kuten haluaa ja mihin on varaa ja ajaa samoin sellaisella pelillä joka on hänelle paras.
Miten paljon onkaan saanut lukea prätkä kaahareista, mut "onneksi" uhreja ovat yleensä he itse.
Tervehtiminen on ihan fiksu tapa, ainakin jos sama henkilö tulee usein vastaan, lenkillä, työmatkalla tms.
Mielestäni syy on siinä,että ko. eteensä tuijottajissa on suurin osa sellaisia,joilla on aikatavoite,jossa vähintään yritetään pysyä hampaat irvessä.Edelleen tilanne vaihtelee alueittain.Luulisin,että pääkaupunkiseudulla,jossa tervehtijää muutenkin pidetään outona,ei yleensä tervehditä.Itselläni on pääosin myönteisiä kokemuksia.Erityisesti matkalla Uumaja-Tornio-Oulu-Iisalmi-Kuopio-Jyväskylä ne harvat samanlaiset pyöräilijät,jotka tuli vastaan,tervehtivät kaikki.
Eteensä tuijottajat ? Tuskin, ajavat vain kovempaa eikä ole tarvetta jokaista lintua bongata matkalla. Yleensä tuolla baanalla nuo tuulipukukansa hyppää peesiin ja ajaa hampaat irvessä pari km peesissä, kunnes keuhkot halkeaa. Kilpapyöräiljällä ei ole tarvetta kilpailla lenkillä eikä moikkailla jokaista jopo-miestä kohdatessa. Retkipyöräilijän tuntee kaukaa varusteista, joten heidän on keskenään helppo tervehtiä heimoveljiään. Retkipyöräilijöille nostan hattua !!
Enpä kyllä minäkään pahemmin moikkaile vaikka olisi minkälaiset varusteet päällä. Sen sijaan leikkimieliseen skabaan lähden mieluusti. Maantiellä täysillä ohi ja sitten koitetaan kumpi jää. Tämän jälkeen on monesti sitten heitettykin juttua. Aina kyllä mielenkiinnolla katson, että millaisella pyörällä ja varustuksella kukakin on liikkeellä. Mutta jos sattuu tielle tulemaan asiallisesti varustautunut pyöräilijä, niin kyllä itse aina vetoapua tarjoan, tiedä sitten vituttaaka, ilahduttaako se...