Alkuviikosta poikaystäväni ehdotti kahdenkeskistä viikonloppua. Oltais yhdessä ja tehtäis kaikkee kivaa: grillausta, katottais elokuvia jne... jopa meinattiin äsken lähteä katsomaan kihlasormuksia. MUTTA!!! Sitten soittaa poikaystäväni äiti. Häntä pitäisi käyttää kylällä. Ja ei mee kuin hetki, kun poikaystäväni sujahtaa ovesta pihalle hakemaan äitiään!!!
Miten hitossa tähän pitäisi suhtautua. Mä sain jäädä tänne kotiin kuin nalli kalliolle, ku äidiltä tulee kutsu hakea hänet kylälle!!
Poikaystäväni on muutenkin äidin poika, mut minkä ihmeen takia se ei voinu sanoo, et ei nyt käy!!! Että tämä viikonloppu on meidän kahden.
Ja sen kun tietää, et anopilla menee kyläreissuilla monta tuntia, ku pitää miettiä kaikki mahdollinen mitä tarvitsee ja kiertää joka helvetin kauppa!!!
Antakaa mulle rohkaisun sanoja etten räjähdä poikaystävälleni ihan täysin, ku se tulee takasin!!
Miten hitossa tähän pitäisi suhtautua. Mä sain jäädä tänne kotiin kuin nalli kalliolle, ku äidiltä tulee kutsu hakea hänet kylälle!!
Poikaystäväni on muutenkin äidin poika, mut minkä ihmeen takia se ei voinu sanoo, et ei nyt käy!!! Että tämä viikonloppu on meidän kahden.
Ja sen kun tietää, et anopilla menee kyläreissuilla monta tuntia, ku pitää miettiä kaikki mahdollinen mitä tarvitsee ja kiertää joka helvetin kauppa!!!
Antakaa mulle rohkaisun sanoja etten räjähdä poikaystävälleni ihan täysin, ku se tulee takasin!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
se muori asioille. Miehet ja naiset ovat erilaisia ajatusmaailmaltaan, ei mies välttämättä nähnyt mitään pahaa lähdössään.
Mitenkäs kauan te ootte olleet yhdessä? Se meinaan riippuu vähän siitäkin. Se EI SAIS riippua, mutta näin se varmaan miehes ja äitinsä mielestä on.
Oli miten oli lupaus on pidettävä ja hänhän lupasi viikonlopun SULLE. Joten kyllä sä voit ottaa asian reilusti puheeks, miehet (ja naiset) on huonoja lukeen ajatuksia tai edes toisen käytöstä. Jos nyt alat vaikka murjottaa, ei hän välttämättä tajua mistä on kyse.
Hän lupas sulle, mutta hän on voinut myös luvata äidilleen kuskata aina kun tarvis. Tähän vois olla ratkaisuna se, että äiti ilmottaa AJOISSA millon tarvii kuskia ja jos te ootte sopinut jo sille päivälle jotain, niin miehen täytyy kertoo se äidilleen.
Eli systeemit uusiks, eri asia miten äidinpoika tähän suhtautuu. He ovat kieltämättä vähän vaikeita tapauksia, muttei välttämättä ihan toivottomia koulutettavia. Myös sinä olet tärkeä.
...ollaan oltu kohta kaks vuotta. Asiat on aina ollu näin, että kun hänen äitinsä soittaa, niin sillon mentiin.
En usko, että he ovat tehneet mitään sopimusta, että anoppia kuskataan aina kun hän haluaa...
Eniten pisti korvaan se, kun poikaystäväni ei edes sanonut äidilleen, että meillä on kahdenkeskinen viikonloppu menossa... En ymmärrä miksi hän ei kehtaa myöntää äidilleen sitä.
Ennen kuin hän lähti kylille, niin ehdotin miehelleni et tehdään äkkilähtö ja mennään tohon naapurikuntaan kattoo niitä sormuksia. Hän oli että ei jaksa lähtee heti, mut kun hänen äitinsä soitti ni meni 10 min ni hän oli jo menossa...
Nyt tiedän kumpi hänen elämässään on tärkeämpi... Tai tietysti se on hänen äitinsä, mut kai minullakin on jotain merkitystä...
Itselläni on aikuispoikia ja soittelen silloin tällöin hätiin, joskus joutuu yllättäviin tilanteisiin, että pakko kutsua pika-apua.
Mutta, mutta... äitylinä sanoisin poikaystäväsi olevan aika nyhjäke.
Pistää miettimään, josko kihloihin haluaakaan?
Vaikka joskus itsekin hälyyttelen poikiani kuskaamaan ynnä muuta palvelusta antamaan, kysyn, että onko aikaa ja sopiiko.
Joskus ei ole sopinut, enkä siitä pahakseni pane. Pane tuo miesystäväsi sanoista tekoihin. HÄNEN täytyy äiteelleen tehdä selväksi, että nyt ollaan lähdössä juuri tyttöystävän kanssa. HÄNEN kuuluu sanoa äidilleen:" Kiitos ei muoriseni, tällä kertaa ei käy!"
Minusta tuntuisi kauhealta, jos tietäisin olevani riippakivi ja kammotus nuoren parin elämässä.
Parempi on tehdä selvät konseptit ja järjestykset.
Voihan olla että tämä poikaystäväsi äiti ei edes TIEDÄ olevansa häirikkö. Luulee vanha ihminen, että poika ratkiriemuissaan häntä kuljettelee.
Itse maksan bensarahan kyydityksistä lapsilleni. Maksaakohan poijjaan äitee?
kyllä kahdessa vuodessa olis ollu aikaa tsekata toi tärkeysjärjestys..
Mä olen itsekin aikuisen pojan äiti ja anoppi ja sairauteni takia poika käy mulle joskus kaupassa, mutta mä soitan todella ajoissa, noin paria päivää aikasemmin, että "JOS en pääse sinä ja sinä päivänä kauppaan, kerkiätkö sä?" Jos poika kerkiää hän sanoo sen siinä, jos ei, tehdään joku muu järjestely. Miniäkin on mua jelppiny kauppa-asioissa.
Tässä on kyllä nyt sun kohdalla jotain mättöö, tai senhän sä jo tiedätkin.
Mun ei kyllä tulis mieleen juoksuttaa poikaani millon vaan mulle sopii, eikä mun poika kyllä semmoseen vedätykseen lähtiskään.
Meillä on sopimus, että mä pyydän vaan kun on pakko (tän sanoin pojalle itte), ja poika puolestaan auttaa aina kun pystyy, ei ole esim. töissä, reeneissä tai on muuta sopinut jo, (tän taas poika sanoi mulle.) Kuvio on pläkkiselvä, jos mä pyydän, poika tietää, että on tosi kysymyksessä.
Eikä kukaan valita.
Paa se ukkos seinää vasten jos on pakko.
Kyllä hänen äitinsä ostelee bensaa autoon. Joskus enemmän kuin kyyditsemiseen on menny...
mieheni vanhempia piti myös kuskata asioille. Asuttiin aika lähekkäin. Homma toimi, kun oli sovittu asiointipäivät etukäteen, samoina päivinä joka viikko. Kuskina oli se, joka paremmin kulloinkin ehti. Toimi.
Teillä on nyt keskustelun paikka. Teidän kuuluu olla nyt ykkösiä toisillenne. (En tarkoita, ettetkö sitä olisi. Aina se ei näy.) Toiset tulee kaukaa perästä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö poikaystävän äitiä voisi kyyditä edelleenkin. Kyydit voisi sopia etukäteen. Yleensä aikaisemmin sovittu asia pitää. Poikaystäväsi ei vielä ole sisäistänyt asioita ja uutta elämäntilannetta.
Minäkin pyydän joskus, aika harvoin kyllä, apua pojaltani, joka on avoliitossa, mutta kysyn AINA, että, milloin HEILLE sopii. En siis määrää tulemaan ensi k-viikkona klo 17.Ei tulisi kuuloonkaan. Jos poikani on sopinut jotain vaimonsa tai kavereidensa kanssa, hän vain ilmoittaa minulle siitä. Minä sitten pyydän apua joltain toiselta. Pojalleni, samoin minulle, on aina ollut itsestään selvää, että hänelle tärkein on hänen kumppaninsa. Kunnioittaa vaimoaan ja niin kunnioitan minäkin. En koe, että poikani velvollisuus on tehdä minulle palveluksia. Hän auttaa mielellään, mutta se on täysin vapaaehtoista. Mielestäni teidän ei tarvitse tästä asiasta tehdä riitaa, mutta yritä saada miehesi ymmärtämään, että te kaksi olette nyt yksikkö ja muut ja heidän tarpeensa tulevat sen jälkeen. Voihan olla, että miehesi on tässä asiassa puun ja kuoren välissä, eikä hän varmaan ihan helposti saa äitiään ymmärtämään asiaa.
Ja asiassa on vielä sekin hankala puoli, että poikaystäväni seurustelee nyt ensimmäistä kertaa elämässään. Hän on perheeensä nuorimmainen ja tietysti lellikki :)
Kuinka äiti suhtautuu miehesi sisarusten elämään?
Tarkoitan siinä tapauksessa, että elävät parisuhteessa.
Hänellä on kaksi siskoa ja yksi veli. Siskoilla on omat perheet ja mielestäni anoppi vaan hoitaa lapsia silloin tällöin ja antaa niille pullaa jos on leiponu... mutta mielestäni he eivät osallistu anopin kuletukseen vaikka kaikki asuvatkin samalla paikkakunnalla.
Mieheni veljellä on downin syndrooma ja hän asuu kotona vanhempiensa kanssa.
Poikaystäväsi on pari tuntia poissa, äitinsä kanssa. Miten siitä nyt voi suuttua? teille jää kuitenkin sitä aikaa omiin juttuihin.. en tiedä, itse en jaksaisi välittää, ymmärtäähän sen että muoria jeesataan. En minä anopistani pidä, mutta vaikka mies lähtisi sitä kuskaamaan kauppoihin kun oltaisi suunniteltu muuta niin ei se iso juttu olisi. Jotkut ei osaa äideilleen sanoa ei, sen olen huomannut..
Kyse onkin siitä, että kuka on miehen elämässä ykkönen.
Aina löytyy naisia, joille riittää kakkossija arjessa ja juhlassa. Olisi elämä vain niin paljon helpompaa, kun vakka löytäisi kantensa, mutta niin ei vain aina käy. Tai luulee, että kävi, mutta vuosien kuluessa paljastuukin karmea totuus.
Jos mieheni pettäisi minua (mistäs minä sen tiedän, vaikka tekisikin niin), ei olisi hääppöinen tuon "salarakkaankaan" asema. Ei olisi mikään toinen nainen, vaan kolmas nainen.
En silti ymmärrä, ehkä en vaan ite jaksais nipottaa tollasesta. Omalle äidille sanoisin että on muita suunnitelmia, mutta ihmiset on erilaisia ja äiti-suhteet on erilaisia.. Jotkut ei sano ei, eikä ajattele sen olevan mitään jos jeesaa omaa äitiään. Sentään oma äiti, jonka kai pitäisi olla jollain tapaa myös se ykkösnainen?? en tiedä. Miksi naisen täytyisi aina olla se ykkönen, tärkein, ihanin, rakkain ja ainoa joka merkitsee miehelle? Ei kuulosta terveeltä. Mut kaikki taplaa tyylillään.
Taitaa olla kyse Sinun huonosta itsetunnostasi.
Puhut poikaystävästä Et AVOMIEHESTÄ.
”jopa meinattiin äsken lähteä katsomaan kihlasormuksia”
Meinattiin lähteä?
Poikaystäväsi lähti kuitenkin äidin luo.
Tuskin hän niin lapsellinen on, ettei ymmärrä kihlojen merkitystä, ei taida olla äidin persoonasta kyse, jos ei halua kihlata Sinua.
Ehkä sinun olisi syytä tarkastella itseäsi.
Suhteenne ei tunnu olevan terveellä pohjalla, missä mahtaa olla syy?
epähuomiossa olen tainnut puhua poikaystävästä, mutta hän on kyllä myös avomieheni.
Ja kihloista sanoin "jopa" sen takia, että se on iso asia eikä sitä luulisi hänen sivuttavan.
Ja hän kyllä sanoo haluavansa kihlata minut.
No kuis kävi? Laitoitko metakan pystyyn?
Kyllä siitä asiasta mainitsin aika kovaan ääneen :) Hän vakuutti minun olevan ykkönen hänen elämässään eikä ajatellut sen loukkaavan minua niin paljon.
Asiat saatiin sovittua, mutta sinne kihlakauppaan ei enää keritty.
Päiviä on vielä tallella. Menkää ensi viikolla kihlakauppaan.