Kuka tietäisi? Jäädäkö vakaaseen mutta tylsään suhteeseen vai kokeillako vielä siipiään? Vapaus houkuttaisi, mutta samalla takaraivossa jäytää pelko siitä, jospa menetänkin jotain korvaamatonta? Mutta voiko ihminen sitoutua, jos ei ole saanut kokeilla niitä siipiään? Vai haikaileeko silloin koko elämänsä niitä kokemuksia?
Vapaus vai vakaus?
Perhonen
101005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä se niin on, että hyvästä suhteesta löytyy nuo molemmat. Itse tiedät parhaiten tilanteesi, mutta parisuhdevankilaan älä jää! Eikä tylsäkään ole hyvä.
Mutta toisaalta taas kun arki tulee suhteeseen, kannattaa olla realistinenkin: Aika paljon saat vaivaa vähdä, jos haluat pitää ruusunpunaiset lasit silmilläsi koko ikäsi. Joskus (!) se vain on hieman tylsää. Tiedän eräitä, jotka ovat lähteneet suhteesta etsimään sitä jotain hienoa, vapautta, suurempaa rakkautta, intohimoa tai muuta vastaavaa. Ja huomanneet liian myöhään, että heillä oli jo jotain harvinaisen hienoa.
Haluaisin kuitenkin tietää, mitä tarkoitat siipien kokeilulla?
Sitä vaan tarkoitin, että haluaisin niin kovasti kokea, miltä tuntuu olla jonkun muun kanssa, kun en ole muiden kanssa seurustellut kuin tämän yhden. Ei ehkä seurustella, mutta viettää aikaa yhdessä. Tutustua uusiin ihmisiin, vastakkaisen sukupolen edustajiin.
Tauko taas ei tule kysymykseen, koska hän kokee eron niin ehdottomana ja lopullisena. En tiedä, uskallanko ottaa sitä riskiä. Meidän suhde on kuitenkin ihan hyvä. Ei intohimoinen (ole juuri koskaan ollutkaan), mutta toimiva. Ainakin melko toimiva. Ihan hyvä siis olla yhdessä.
En vain tiedä, tunnenko tätä toista kohtaan rakkautta vai ennemminkin ystävyyttä. Nytkin jotenkin toivon, että hän vaikka pettäisi mua tai tekisi jotain muuta, mistä saisin syyn erota, ns. "oikean" syyn. Sen sijaan hän on ihan lyötynä ja puhuu, kuinka koko maailma romahtaa, jos jätän hänet. Tietysti se mutkistaa asioita, kun kumminkin välitän enkä haluaisi satuttaa. Vaikeaa, vaikeaa...
Tällä hetkellä haluaisin siis tutustua itseeni muidenkin "suhteiden" kautta kuin vain tämän yhden. Se tarve on niin polttava... En vaan tiedä, pitäisikö ajatella pidemmälle, kuin vastuullinen aikuinen ikään, ja unohtaa tuollaiset "hömpötykset".
Niin, kuka teistä on se tylsä, sinä, puolisosi, vai molemmat?
Kai sitä voi yrittää pistää eloa elämään välillä omankin puolison kanssa? Lisäksi omaa elämää pitää myös kehittää, ettei kaikki aina riipu toisesta.
Jokainen suhde "kohtaa arjen" ja on välillä hyvinkin tylsää. Tällöin auttaa lomailu ja yhteinen aika ja harrastaminen. Uudet asiat tuovat esille uusia puolia puolisossa ja itsessäsi.
Oma suhteeni ei ole tylsä, mutta me riidellään paljon. Siinä sitä sitten kaipaa tylsyyttä ja vakautta kuule.
Hyvä pointti!
Parisuhteessa on todellakin syytä kysyä, kuka on se, joka tylsistää suhteen ja tekee arjesta tympeää.
Suhteellisen värikkäässä suhteessa olevana neuvoisin tuota samaa: oma aika, uudet asiat ja vakaa perusolemus - kyllä siitä hyvä tulee!
Perhosen kannnattaisi miettiä tarkkaan, haluaako hän olla osa tätä nykyistä kierrätyskulttuuria, josta tuloksena on vain rikkinäisiä sieluja ja raihnaisia lapsia.
...aina toisinaan, heh :) Onhan jokainen välillä tylsä, mutta tällä kertaa nyt tarkoitin tuota toista osapuolta, joka ei ole niin kovin luova ja spontaani ihminen kuin minä "ah niin täydellinen". Meinaa alkaa jo kyllästyttää, kun joutuu itse olemaan se suhteen värittäjä. Kai siihen molempien tulisi osallistua? Minkäpä sitä vaan perusluonteelleen mahtaa. Tämä on meillä tälläistä kilpailua, tyyliin "jos et sinä kerran niin en sitten minäkään". Rakkauttako?
Itse elän tällä hetkellä vakaassa suhteessa ja tilanteessa on tietysti hyvät ja huonot puolensa. Ymmärrän hyvin heitä, jotka elävät elämänsä sinkkuina ja eivät sitoudu. Se on rehellisempää kuin elää ns. suhteessa ja pitää rinnalla muita. Ei varmaan ole mitään mittaria, milloin suhde on tylsä. Jos kuitenkin pitemmän aikaa tunnet, ettei elämäsi sinua tyydytä eikä teillä ole lapsia mutkistamassa tilannetta, ota ero mieluummin kuin loukkaat puolisoasi tai tyttöystävääsi ottamalla salarakkaan.
on avainsana vapautta ja vakautta.puhukaa toisillenne ja sopikaa mitä voitte tehdä omilla teillänne.selän takana kieroilu on niin syvältä ettei kehtaa sanoa....puhukaa.....
oletkaan, Perhonen?
...24 vee eli en kai ihan teini enää? :) Miten niin?
ihmetellä, että kannattaako kovin nuorena sitoutua kehenkään,varsinkaan, jos suhde ei tunnu ihan oikealta.