Täällä elämässä on opittava että kaikkea ei voi saada, eikä tule olettaa että toinen rakastaa. Jotenkin sitä kuvitteli itsensä niin hyväksi että luuli toisen rakastavan, vaikka käytös osoittikin toista. Uusissa suhteissa olenkin heittänyt heti hanskat tiskiin ja vanginnut ihastumisen tunteeni kun käytös alkaa olla hiukankin epävarmaa. En haluu enää arvailla ja olettaa... se pitää näkyä jos pitää toisesta tosimielessä. Rakkaudessa on otettava riskejä...muuten ei saa mitään...ainakaan minulta enää.
Kyllä se oikee mies sitten näyttää tunteensa kun se kohdalle tulee...
Nyt vielä itken yhdet kyyneleet vuoksesi...
Kyllä se oikee mies sitten näyttää tunteensa kun se kohdalle tulee...
Nyt vielä itken yhdet kyyneleet vuoksesi...
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta toi sun kirjoitus se on niinku mun ajatuksia.. meitä on siis muitakin olemassa..
sinä olet nainen? miksihän me ei olla koskaan nähty.. XD olis voinu olla kivaa.. XD
Kyllä kai sen aina oppii ja tietää, mutta silti se vaan kolahtaa kovaa... Montakohan kertaa sitä on vannonut, ettei enää koskaan, mutta aina löytää ittensä särkyneenä ja tallottuna?
Tuo arvailu.. se on tuttua. Liiankin. Ikinä en enää halua sellaseen tilanteeseen, missä joutuu elämään jatkuvassa epävarmuudessa... Yhtä helvettiä.
"Anna mulle ne vastaukset, sä tiedät että mä tarviin ne, mikään oo niin piinaavan tuskaista, kuin epätietoisuus..."