Olen lukenut tätä palstaa pian puolitoista vuotta.
Olen itse avoanoppi, liitto on kuusivuotinen, seitsemäs kulussa.
Mietin ja mietin miten se yksi ihminen on niin mätä, että pilaa niin monen elämän.
Olen tullut tulokseen kyseessä olevan henkilön jolta puuttuu omaelämä.
Elämä omana… mitäs se mahtaisi tarkoittaa?
Puolet puheesta on kuuntelua.
Elämässä eletään, suhteessa muihin ihmisiin. Suhteet ovat antamista ja saamista.
Tuntuu kuitenkin täällä nousevan ylimmäksi harmiksi sen kilpailevan naisen.
Naisten kilpailu saa joskus aika erikoiset piirteet.
Katseli ystävättäriä, jota pukuhuoneessa sovittelivat toistensa rintaliivejä, saadakseen tuntuman miten samankokoisia ovat.
Kenenkään itsetunto ei pitäisi olla niin huono, toisen syystä, ettei elä itse elämäänsä ja rajaa sitä innokkailta rintsujen sovittajilta.
Kodinhoito kuuluu kaikille siellä eläville kykyjensä ja osaamisensa mukaan. Uudet asiat joita ei ole tehnyt, tai vielä osaa, kodinhoidossa, ovat ihan kaikkien opittavissa.
Millaisessa kodissa ja miten elät, on oma asiasi. Taloutesi on omasi, tarvittaessa pankki myöntää lainaa, siihen ei kanssa ihmistä tarvita.
Elämässä on suuri rikkaus erilaiset ihmiset, sukupuoleen, ikään tai sukulais-suhteeseen katsomatta.
Puolet puheesta on kuuntelua; KUUNTELISIN NYT :D
Olen itse avoanoppi, liitto on kuusivuotinen, seitsemäs kulussa.
Mietin ja mietin miten se yksi ihminen on niin mätä, että pilaa niin monen elämän.
Olen tullut tulokseen kyseessä olevan henkilön jolta puuttuu omaelämä.
Elämä omana… mitäs se mahtaisi tarkoittaa?
Puolet puheesta on kuuntelua.
Elämässä eletään, suhteessa muihin ihmisiin. Suhteet ovat antamista ja saamista.
Tuntuu kuitenkin täällä nousevan ylimmäksi harmiksi sen kilpailevan naisen.
Naisten kilpailu saa joskus aika erikoiset piirteet.
Katseli ystävättäriä, jota pukuhuoneessa sovittelivat toistensa rintaliivejä, saadakseen tuntuman miten samankokoisia ovat.
Kenenkään itsetunto ei pitäisi olla niin huono, toisen syystä, ettei elä itse elämäänsä ja rajaa sitä innokkailta rintsujen sovittajilta.
Kodinhoito kuuluu kaikille siellä eläville kykyjensä ja osaamisensa mukaan. Uudet asiat joita ei ole tehnyt, tai vielä osaa, kodinhoidossa, ovat ihan kaikkien opittavissa.
Millaisessa kodissa ja miten elät, on oma asiasi. Taloutesi on omasi, tarvittaessa pankki myöntää lainaa, siihen ei kanssa ihmistä tarvita.
Elämässä on suuri rikkaus erilaiset ihmiset, sukupuoleen, ikään tai sukulais-suhteeseen katsomatta.
Puolet puheesta on kuuntelua; KUUNTELISIN NYT :D
Vastaukset 5
Vanhimmat
liian usein olen nähnyt, että se anopin poika, kuten esimerkiksi minun tuleva mieheni, on jotenkin omittava. Eli siis tyttöystävä haluaa omia miehen kokonaan ja eristää hänet omalta perheeltään, eritoten äidiltään. Siitä kai kädenväännöt suurimmaksi osaksi saavat alkunsa. Miksi ihmeessä, sitä en itse oikein ymmärrä. Minulla ja omalla avoanopillani on todella hyvät välit, samaten anopilla omaan poikaansa.
Olet oikeassa; naisten kilpailu saa erikoisia piirteitä ja on toisinaan ahdistavan raadollista.
Kaikillahan meillä luulisi olevan sen "oman elämän", jonka perään usein huudellaan. Ja toden totta: siihen omaan elämään kuuluu ainakin minulla niin rakkaani perhe anoppeineen päivineen kuin oma, rakas perheeni, ystävät, tutut, kaverit ja työkaverit. Silti rakkain minulle on se oma kumppani, rakas. Häntä en halua jakaa kenenkään toisen naisen kanssa - ja tarkoitan tällä sitä, että hänen kanssaan haluan viettää lopun elämäni.
Kerran täällä vaan eletään, miksi siis kuluttaa sitä vähää turhanpäiväiseen peitsien kalisteluun?
Annetaan kaikkien kukkien kukkia! Mukavaa loppukesää kaikille anopeille ja apeille, miniöille ja vävyille.
Se on niin hyvä syyttää miniöitä siitä etteivät tule anoppiensa kanssa toimeen, kun "yrittävät omia miehensä" tämän äidiltä.
Minä en ole ikinä edes yrittänyt kieltää miestäni olemasta väleissä äitinsä kanssa. Hänen äitinsä oli todella inhottava ja lopulta, kun mieheni huomasi äitinsä touhut, hän ei itse enään pahemmin halunnut olla väleissä äitinsä kanssa.
Kyllä riidoissa on aina kaksi puolta, mutta taitaa yleensä olla niin, että anopit aloittavat ne.
Sellainen jolla on normaali anoppi ei voi edes kuvitella mitä elämä on, jos sattuu kamala anoppi kohdalle!
Olet oikeassa. Minulla on ollut aikaisemmassa liitossa anoppi ja hän oli tosi kiva ihminen, joka ei puuttunut meidän elämään eikä arvostellut minua huonoksi äidiksi eikä muutakaan minussa, vaan päinvastoin hän jopa yritti kannustaa minua kaikissa, mitä tein, esim. opiskelussa. Eromme jälkeenkään hän ei puuttunut, päinvastoin meillä oli hyvät välit ja hän kävi lapsenlastaan katsomassa, jopa silloinkin, kun olin jo uudessa liitossa ja meillä yhteinen lapsi nykyisen mieheni kanssa!!! Valitettavasti hänestä aika jätti muutama vuosi sitten... Normaalit ihmiset eivät arvostele muita tekemistään valinnoista, vaan antavat heidän elää sellaista elämää, kun haluavat. Tuskin miniät nyt miehiänsä omistaa haluavat, en minä ainakaan, koska ketään ei voi omistaa. Me olemme yksilöitä ja omia persooniamme, joilla on omat aivot!
Juttu nyt vaan on niin, että mies jättää äitinsä ja isänsä ja LIITTYY VAIMOONSA. En tarkoita, että pitäisi koko mies omia itselleen, mutta "papin aamenesta" mies ei ole enää äitinpoika vaan vaimonsa mies. Vaimon tulee olla etusijalla kaikessa.
Ja tämän sanon kaikessa ystävyydessä omaan anoppiini, joka on ymmärtänyt, että meillä on nyt oma elämämme ja hän ei puutu siihen muuta kuin luvan kanssa ja ystävällisesti. Ainakin melkein aina...
Niin tuo on sitä mitä olen ajatellut, ei miniän tarvitse sopia ja sovittaa anopin rinsuja.
On omanarvon tunnon puutetta, hakea paikkaansa ensisijaisena, kaikessa ja aina.