Minulla on miespuolinen ystävä jonka olen tuntenut jo n.10 vuotta. Vajaa pari vuotta sitten rupesin seurustelemaan nykyisen kumppanini kanssa, jota rakastan yli kaiken. No, kun oltiin seurusteltu n. vajaa vuosi, tämä "ystäväni" rupesi käyttäytymään oudosti. Ensinnäkin hän on todella monta kertaa ilkeillyt poikakaveristani ja monen monta kertaa kysellyt että noh, millos teille tulee ero! Ja tuo satuttaa kuulla tuollaista kaverin suusta.. varsinkin kun hän sanoo sen niin ilkeällä tavalla.. Ja muutenkin hän kyselee kaikkea minun ja poikaystäväni suhteesta, ja kuulostaa todella omituiselta, aivan kuin hän haluaisi kuulla jotain sellaista että meillä ei mene hyvin, tai jotain, aika vaikea selittää.
Ja joka kerta kun näen tätä kaveria, hän on nykyään aina vaan ilkeä minua kohtaan, vaikka en ole tehnyt hänelle mitään pahaa! Joka kerta kun jutellaan, mua vaan ahdistaa jutella hänen kanssaan, koska koko ajan hän kuulostaa niin ilkeältä. Poikakaverini ei pidä tästä kaveristani, eikä tämä kaverini poikaystävästäni, joten.. voihan tuo "naljailu" johtua siitäkin.. Mutta silti!Joka kerta satuttaa kuulla näitä ihme juttuja kaverini suusta"millon teillä menee poikki". Ja jos olen vaikka menossa baariin käymään, ja sanonkin että voi vitsi, eihän mulla olekkaan paljoa rahaa, niin heti tämä ärsyttävä kaverini sitten sanoo että"isket sieltä baarista jonkun miehen ja se sitten tarjoilee sulle koko illan", siis rasittavaa! en tietenkään tee niin, koska seurustelen. En oikeasti tiedä mitä tekisin tämän ihmisen kanssa.. Olemme samassa koulussa, onneksi viimeinen vuosi menossa, mutta kuitenkin, en edes haluaisi nähdä häntä. Aina nykyään tulee todella ahdistunut olo hänen seurassaan.. Muutenkaan häntä ei näytä kiinnostavan mitkään minun asiani ja aina pitää sitten kuunnella hänen juttujaan.
ennen hän oli ihan erilainen, ennen kuin rupesin seurustelemaan, tuntuu välillä siltä että entäs jos hän onkin mustasukkainen minusta! se ajatus kuulostaa pelottavalta.. en ikimaailmassa haluaisi mitään tämän ihmisen kanssa, koska minulla on jo ihana oma rakas, jota rakastan todella paljon.
Olen ajatellut että ehkä kaverini ei ole vieläkään tottunut siihen ajatukseen, että seurustelen vakavasti, ei minulla oikeastaan ole koskaan ollut vakavia seurustelu suhteita. Hän ei itse seurustele, ei ole koskaan seurustellut "kunnolla", ihan kuin hän ajattelisi että minun pitäisi olla niinkuin hän.. Ähh, tosi vaikea selittää jotenkin tätä tilannetta, toivottavasti joku edes ymmärsi asian:)
en vaan tiedä mitä teen.. vaikeammaksi asian tekee se, kun olemme samassa koulussa vielä, haluaisin vaan olla erossa hänestä, hän ahdistaa minua. olen myös huomannut sen, että jos en soittele hänelle vaikka pariin viikkoon, hänestä tulee aika ilkeä minua kohtaan, ihan kuin olisin tehnyt jotain väärää.. apua, inhottava kaveri, en vaan tunne oloani hyväksi hänen seurassaan, siinä kaikki..
Antakaa jotain neuvoja miten voisin vaivihkaa hivuttautua eroon tästä ihmisestä, en haluaisi sanoa mitään suoraan, tiedän että siitä tulisi vaan todella iso riita. Kiitos jos joku viitsii vastata ja antaa vähän neuvoja:)
Ja joka kerta kun näen tätä kaveria, hän on nykyään aina vaan ilkeä minua kohtaan, vaikka en ole tehnyt hänelle mitään pahaa! Joka kerta kun jutellaan, mua vaan ahdistaa jutella hänen kanssaan, koska koko ajan hän kuulostaa niin ilkeältä. Poikakaverini ei pidä tästä kaveristani, eikä tämä kaverini poikaystävästäni, joten.. voihan tuo "naljailu" johtua siitäkin.. Mutta silti!Joka kerta satuttaa kuulla näitä ihme juttuja kaverini suusta"millon teillä menee poikki". Ja jos olen vaikka menossa baariin käymään, ja sanonkin että voi vitsi, eihän mulla olekkaan paljoa rahaa, niin heti tämä ärsyttävä kaverini sitten sanoo että"isket sieltä baarista jonkun miehen ja se sitten tarjoilee sulle koko illan", siis rasittavaa! en tietenkään tee niin, koska seurustelen. En oikeasti tiedä mitä tekisin tämän ihmisen kanssa.. Olemme samassa koulussa, onneksi viimeinen vuosi menossa, mutta kuitenkin, en edes haluaisi nähdä häntä. Aina nykyään tulee todella ahdistunut olo hänen seurassaan.. Muutenkaan häntä ei näytä kiinnostavan mitkään minun asiani ja aina pitää sitten kuunnella hänen juttujaan.
ennen hän oli ihan erilainen, ennen kuin rupesin seurustelemaan, tuntuu välillä siltä että entäs jos hän onkin mustasukkainen minusta! se ajatus kuulostaa pelottavalta.. en ikimaailmassa haluaisi mitään tämän ihmisen kanssa, koska minulla on jo ihana oma rakas, jota rakastan todella paljon.
Olen ajatellut että ehkä kaverini ei ole vieläkään tottunut siihen ajatukseen, että seurustelen vakavasti, ei minulla oikeastaan ole koskaan ollut vakavia seurustelu suhteita. Hän ei itse seurustele, ei ole koskaan seurustellut "kunnolla", ihan kuin hän ajattelisi että minun pitäisi olla niinkuin hän.. Ähh, tosi vaikea selittää jotenkin tätä tilannetta, toivottavasti joku edes ymmärsi asian:)
en vaan tiedä mitä teen.. vaikeammaksi asian tekee se, kun olemme samassa koulussa vielä, haluaisin vaan olla erossa hänestä, hän ahdistaa minua. olen myös huomannut sen, että jos en soittele hänelle vaikka pariin viikkoon, hänestä tulee aika ilkeä minua kohtaan, ihan kuin olisin tehnyt jotain väärää.. apua, inhottava kaveri, en vaan tunne oloani hyväksi hänen seurassaan, siinä kaikki..
Antakaa jotain neuvoja miten voisin vaivihkaa hivuttautua eroon tästä ihmisestä, en haluaisi sanoa mitään suoraan, tiedän että siitä tulisi vaan todella iso riita. Kiitos jos joku viitsii vastata ja antaa vähän neuvoja:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä nyt olisi parasta hieman "etääntyä" tästä
hankalasta ystävästä. Toinen juttu olisi puhua
asiat halki. Olet nähtävästi tärkeä henkilö tälle
maanvaivalle. Hän ei osaa lähetyä sinua enää ja
kiukuttelee. (todellinen ystävä ei käyttäydy näin)
..onko kyseessä ollenkään ystävyys. Ei minusta.
Silloin, kun et seurustellut, hän oli hyvä kaveri, mutta nyt hän on tosiaankin mustasukkainen. Ja erittäin omistushaluinen.
Todella paha yhdistelmä.
Hän yrittää saada teitä eroamaan konstilla millä hyvänsä,ja usko pois, nämä konstit tulevat jatkossa kovenemaan. Seuraavaksi alkaa mustamaalaus ja paskanpuhuminen selän takana. Ja kaikenlainen vihjailu poikaystävän tekemisistä, sinun muualla ollessa. Ym.
Ja ystävä,joka tulee vihaiseksi ja ilkeäksi parin viikon soittamattomuudesta, ei todellakaan ole ihan normaali tyyppi. Hänellä on vaan huono olo siitä, ettei ole pystynyt kontrolloimaan tekemisiäsi ja ei ole pääsyt kyselemään mahdollisesta "erosta". Hän tahtoo pitää sinut narussa ja vahtia tekemisiäsi.
Tämän toiminnan hän on naamioinut ystävyydeksi. En kiellä, etteikö teidän välillä olisi ollut aitoakin ystävyyttä vuosien mittaan, mutta tämä nykyinen tilanne ei sitä ole.
Irrottaudu hänestä hitaasti, mutta varmasti. Silloin, kun tapaatte, ole niinkuin ennenkin, mutta vähennä kertoja pikkuhiljaa. Älä missään tapaukessa suututa, sillä silloin tulet näkemään, mitä ystävyyden takana on todellisuudessa.
Juttele asiasta poikaystävän kanssa, että hän tietää, missä mennän, jos ja kun tämä ystävä alkaa tosissaan erotella teitä.
Toivotaan , että hän jättää teidät rauhaan, mutta mahdollista on, ettei helposti jätä.
Ehkä saattaa olla tavallista, koska voisin ihan hyvin olla se "ystävä". Sillä erotuksella, etten ole ilkeä tai vastaavaa. Mutta kuitenkin mussa elää pieni salainen toive, ettei hänelle tulisi kenenkään kanssa mitään.. Toisinaan tuntuu itsestäkin huonolta, että tunnen näin. Kuitenkin mun mielestä ollaan todellisia ystäviä ja oikeasti toivon hänelle onnea ja kaikkea hyvää. Paitsi tässä yhdessä asiassa. Ja omaan pientä syyllisyyttä siitä, että mielelläni näkisin hänet sinkkuna kuten itsekin olen.
En osaa oikein järkevällä tavalla selittää tätä asiaa, koska en usko että meille voisi mitään enempää ikinä tulla. On voinut joskus käydä mielessä, mutta ollaan liian erilaisia.. Ehkä siinä on se, että haluan olla hänelle yhtä tärkeä, kuin hän on minulle. Jos hän löytää jonkun, niin sitten siitä jutusta tulee hänelle tärkeämpi kuin minusta.. Oikeastaan olen aika yksinäinen. On mulla paljon kavereita ja kaikkea, mutta ei sellaisia jotka oikeasti välittää. Tuntuu, että hän on sellainen ja sen takia mulle tärkeää. En haluaisi menettää sitä..
Olen joskus koittanut päästä pikkuhiljaa eroon tästä kaveristani, mutta aina on kuitenkin asiat menneet jossain vaiheessa samanlaisiksi. Esim.hän soittaa ja kysyy nähdäänkö, ja ajattelen sitten että noh, kyllähän minä kai sitä voisin nähdä kun ei taas vähään aikaan olla nähty,mutta ei se siitä miksikään ole muuttunut.. hän on kuitenkin samanlainen koko ajan. Jatkaa poikakaverini mollaamista ym.. En todellakaan haluaisi kuunnella sellaista, varsinkin kun hän on, ainakin joskus ollut hyvä kaverini, ja rakastan poikaystävääni, tuntuu ettei hän tajuaisi seurustelusta mitään! Hänellä itsellään on mennyt seurustelu suhteet aina päin p:tä. Enhän minä ihan tarkkaan voi hänen suhteistaan tietää, mutta sen tiedän ettei hänellä koskaan ole ollut näin vakavaa suhdetta kuin minulla on nyt, (olen muuttamassa poikaystäväni kanssa yhteen ja kihloista ollaan puhuttu) :)
Ihan kuin hän olisi kamalan kateellinen minulle jostain kumman syystä.. Ja sitten vielä se, että jos esim. koulussa on jokin tapahtuma, ja hän on menossa sinne, ja minä sanonkin että en tule sinne, niin hänhän suuttuu sitä älyttömästi. Hillitysti, mutta sen kuitenkin huomaa että häntä todellakin ärsyttää jos en tule myös. Siis ihan omituista käytöstä!
Ei muut kaverini ole tuollaisia. He tukevat minua jos esim. poikakaverini kanssa menee huonosti, mutta ei tämä miespuolinen kaverini, hän laskee kaikista asioista leikkiä tai sitten kritisoi todella kovin sitä mitä kerron suhteestani, senkin takia olen lopettanut asioideni kertomisen hänelle, koska hän hyvin harvoin ottaa mitään asioita vakavissaan.
Poikaystäväni juuri vähän aikaa sitten sanoi, että ei ymmärrä mikä ihme tällä kaverillani on meitä vastaan. En minäkään tajua.. Pitää vaan koittaa jotenkin hivuttautua eroon hänestä. En vaan tunne oloani hyväksi hänen seurassaan enää ollenkaan.
"Olen joskus koittanut päästä pikkuhiljaa eroon..."
Tämä on itseasiassa yksi syy, minkä takia tähän viestiin vastasin. Asia jota en ihan ymmärrä. Ystävyys on mun mielestä tärkeää, eikä ole sellainen josta vaan sopivan tilaisuuden tullen hankkiudutaan eroon. Ei sellainen ole ystävyyttä.. Hän varmaankin oikeasti välittää susta, mutta sinä et taida kauheasti välittää hänestä, siinä se ongelma on. Kerrot tuossa, että olet jo aikaisemminkin yrittänyt päästä eroon.
Kyllä hän sen vaistoa / tietää ja siksi hän on sellainen. Niinkuin tuossa edellisessä kerroin, että haluaisi sun välittävän hänestäkin. Mutta niin se vaan tapaa olla, että vanhat ystävävät tahtovat jäädä, kun löytää tyttö/poika ystävän.
Jos ei kerran kiinnosta, niin se on parasta sanoa ihan suoraan. Se sattuu vain kerran, tuollainen hiljalleen hivuttautuminen on kaikkein pahinta.
Tarkoitus ei ole mitenkään puolustella, mutta näissä keskusteluissa on vaan se vika, että on vain toisen puolen näkemys asioista.
koitin siis hieman edes saada etäisyyttä tähän henkilöön, silloin kun huomasin ensimmäistä kertaa että hän alkoi käyttäytymään ihan omituisella tavalla. Kyllä minä oikeasti haluaisin olla hänen kanssaan hyvissä väleissä, koska ennen meillä oli aina hauskaa, ja koskaan ei ystävyydessämme ollut mitään "häikkää", ei riitoja ei mitään.
Mutta nyt asiat ovat ihan erillailla. Minua ahdistaa jo edes ajatella, että seuraavan kerran kun nähdään, mitähän hän taas mahtaa sanoa ja ilkeillä. Koska nykyään hän tekee sitä niin usein.. Ennen menin kouluun hyvällä mielellä, mutta nyt, no menenhän minä edelleenkin tavallaan hyvällä mielellä sinne, mutta sitten aina tuntuu pahalta ajatella, että mitähän sitä taas tänään joutuu kuulemaan tältä kaverilta. Ja sama koulutusohjelma/samalla luokalla ollaan, aika vaikea koittaa edes nyt ottaa etäisyyttä, koska hän tulee aina viereeni tunneilla istumaan. Tai no melkein aina.
Hänellä on myös tapana tunneilla keskustella kaikesta vaikka oikeasti haluaisin vaan olla hiljaa, ja kuunnella. Ja kun koitan olla hiljaa, ja näytän myös sen ettei minua nyt huvita jutella, niin heti hän sanoo siihen että"nonni, nyt minusta tuli aikuinen, en pidä hauskaa enää ikinä, en ole huomaavinaankaan sinua siinä", siis hän sanoo sen niin kuin minä sanoisin sen, ymmärtääkö kukaan?:)
No kai nyt.. ;)
Välillä hän on ihan mukava, siis minua kohtaan,nykyään kuitenkin hyvin harvoin ja muistuttaa minua silloin siitä minkälainen hän oli joskus yli pari vuotta sitten. Silloin hän ei oikeastaan koskaan ilkeillyt mistään, kaikki oli ihan hyvin. Tuntuu vaan että hän olisi kateellinen ja ilmaisee sen noin. Kuitenkin tuntuu että ei hänellä mitään syytä ole olla kateellinen. En sitten tiedä..
Oikeasti haluaisin olla hänen kanssaan hyvissä väleissä, mutta en voi siihen jos hän aina aikoo sanoa inhottavia asioita minulle suhteestani ym. Mutta, jos hän ei oikeasti tajua sitä, että hän on sellainen(luulen kuitenkin että tajuaa), niin miten hän voi tietää kuinka paljon minua ahdistaa ne jutut mitä hän sanoo.. Luulisi kuitenkin että sen verran tajuaisi, että ei ole oikein kysellä kaverilta että milloin teille tulee ero ja blaablaa, se on masentavaa kuulla sellaista.. Olenkin sanonut että en halua koskaan erota poikaystävästäni,sillä oikeasti haluan olla hänen kanssaan niin vastaus on ollut"niin varmaan". Jes, tosi kivaa..
Sen olen myös huomannut, että jos huomautan hänelle, että "vaikutat vihaiselta, oonko tehny jotain pahaa kenties" niin aina vastaus on sama, en ole vihainen, ite olet vainoharhanen. Jossain vaiheessa oikeesti toivoin niin että olisinkin vain vainoharhainen, mutta ei.. Huomaanhan minä sen selvästi että hän on minua kohtaan sellainen.
Plääh, jotain pitää keksiä.. en vaan tiedä mitä:/
jotenkin pitää vähentää hänen kanssaan näkemistä tai jotain.. koska en usko että tilanne tulee muuttumaan. Tai no mistäs sitä tietää, ihan hyvinkin voi muuttua, mutta nyt ei ainakaan näytä valoisalta.
niin minakin tassa mietin mikset juttele asiasta hanen kanssaan jos ystavia olette? Jos nyt tuntuu silta,etta haluat hanesta eroon niin kannattaisi ainakin jutella ensin. Ehkapa te molemmat ajattelette toisistanne,etta olette muuttuneet ja sitten kumpikaan ei ota asiaa puheeksi "koska kuvittelee".. siina puhutessa varmasti aukeaa monikin solmu ja jos ei aukea niin ainakin tiedat sitten VARMAKSI,etta tienne ovat erkaantuneet.
Saa ottaa itsekin harkaa sarvista.
Tsemppia. Ystavyys on suuremmoista rakkautta ja siita kannattaa pitaa kiinni. Ei se hoitamatta kukoista..tai joitan..
siis, jos otan tämän asian puheeksi hänen kanssaan, tiedän että joko hän suuttuu siitä, tai sitten ei ota sitä tosissaan. Voin jo melkein nähdä sen tilanteen. Sen takia tänne kirjoitin, koska hän on hieman vaikea kaveri..
Kun tuntuu ettei hänen kanssaan voi puhua mistään kunnolla, vakavissaan. Hän ei ota minua tosissaan, ei ole koskaan ottanutkaan, ainut asia mikä on tai on ollut hyvää meidän ystävyydessä, on hauskan pito. aina ennen meillä on ollut niin tajuttoman hauskaa ja ollaan naurettu kaikille hauskoille jutuille, mutta sitäkään ei enää ole.. nyt on asiat muuttuneet. Kai hän jotain on ajatellut että miksi kyselen, kun viimeisen kuukauden aikana olen kysynyt häneltä monta kertaa että minkä takia hän on nykyään tuollainen. Mutta ei hän silti ole muuttanut käytöstään minua kohtaan.
Tuntuu vaan ettei hän joko välitä enää minusta, tai sitten hän välittää mutta ei kehtaa sanoa mitään koska hän ei ole koskaan ollut sellainen, että tulisi oma-aloitteisesti kyselemään ystävyydestä ja miettimään että miksi on näin ym. ei koskaan.. olen ihan pihalla enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. En suoraan sanottuna uskalla puhua hänelle, pelkään vaan sitä reaktiota hänen osaltaan.. Hän joko luultavasti nauraisi koko asialle, uskokaa pois, olen minä joskus koittanut hänelle jutella vakavista asioista, tai sitten hän sanoisi vaan jotain että aijaa, varmaankin taas että olen vainoharhainen, ja sitten siitä ei enää puhuttaisi.
:(
Kuulostaa kyllä hyvin mustasukkaiselta ja omistushaluiselta käytökseltä! Oletko varma, ettei käytöksen takana ole syvempiä tunteita sinua kohtaan, vaikka sanoitkin että olette kovin erilaisia.
Mieleen tuli myös, niin kuin jo joku taisi mainita, että ehkä hän on tosiaan joku kontrollifriikki, joka haluaa hallita sun elämääsi. Hän on tiennyt olevansa sulle tärkeä ihminen, ja pelkää että jää tämän poikaystäväsi rinnalla toiseksi, ja jää ulkopuoliseksi sun elämästäsi nyt. Ja vaikka hän ei olisikaan rakastunut tai ihastunut sinuun, voi hänellä olla jotain omia haavoja aikasemmista ihmissuhteista, eikä kestä tuota kakkossijaa elämässäsi, tai yleensäkään muiden ihmisten kanssa. Ehkä hän kokee olonsa ala-arvoisemmaksi, ja hylätyksi, niin luonnollista kuin se onkin, että tyttö/poikaystävän löytyessä, annetaan hänelle ensimmäinen sija elämässä.
Ehkä hän kokee itsensä myös jotenkin kelvottomaksi, koska ei ole itse saanut pysyvää seurustelu-suhdetta aikaiseksi, ja toivoi, että sinäkin pysyisit samanlaisena, mikä alentaisi hänen huonommuuden tunnettaan, ja antaisi hänelle mahdollisuuden pitää sua paremmin sen narun päässä.
Jos haluat ystävästäsi eroon, lopeta yhteydepito kokonaan, ja jos hän kysyy asiasta, sano suoraan, mitä ajattelet hänen käytöksestään. Sinulla on oikeus onneen, eikä sinun tarvitse viettää pakolla aikaasi sellaisen ihmisen seurassa, jonka seura vain rasittaa ja saa huonolle tuulelle.
Äläkä anna hänen millään tavoin ymmärtää, että haluat ystävyyssuhteen jatkuvan, tai et mitään ongelmaa ei olisi, jos hän alkaa ihmetellä vähäistä yhteyenottoasi.