Olen sitä mieltä, että Euroviisut voitaisiin lopettaa kokonaan. Koko Eurovisio-konsepti rupeaa olemaan niin elähtänyt, että sen jatkamista tässä muodossa on turha jatkaa. Syitä on vaikka muille jakaa:
Eurovisiot oli alunperin kilpailu, jossa jokainen maa esitti oman maansa tyylisen kappaleen, joka oli kuin postikortti kyseisestä maasta. Viime vuosina kilpailijat ovat keskittyneet lähinnä yleisön kosiskeluun. Biisit eivät myöskään tunnu syntyvän inspiraatiosta tai luomisen tarpeesta, vaan tarpeesta menestyä euroviisuissa. Valitettavasti tavoitteellisuus kuuluu musiikissa sieluttomuutena.
Yleisön kosiskelu, yritys miellyttää kaikkia kansoja ärsyttämättä ketään, tekee kilpailumateriaalista varsin yksipuolista ja laimeaa. On aivan turha syyttä esim. kulttuurieroja siitä että "meidän Laura" ei pärjännyt –biisihän oli aivan sitä samanlaista massatuotantoa kuin muutkin biisit. Huvittavaksi kisa menee etenkin siinä vaiheessa, kun kilpailjat yrittävät erottua joukosta siinä vaiheessa, kun kaikki biisit ovat samanlaisia; otetaan robocop-asusteita ja transvestiitteja lavalle ja lisätään musiikkiin äänitehosteita ja modulointeja (nostetaan biisiä sävelaskeleella esim. viimeisessä kertosäkeessä, käytetyin tehokikka kautta aikojen).
Kisa ei ole enää se hyvän hengen kilpailu joka yhdistää Euroopan, vaan pikemminkin päinvastoin; maat syyttelevät toisiaan äänikaupasta. Sillä, oliko olemassa sopimuksia, ei pitkällä tähtäimellä ole merkitystä, sillä se johtaa kumminkin yhä uusiin sopupeleihin. (" kato, baltian maatkin pelaa yhteen…Pirjo kuule, soitetaas Ruotsiin ja Norjaan että saadaan tukiverkko ensi vuodeksi kuntoon!")
Joka vuosi toivon, että Suomi tajuaisi jättäytyä pois tästä rahastusjuhlasta josta kaikki musiikin aitous ja ilo on poissa, ja ohjaisi nämä rahat esim. kasvaville nuorille muusikoille joilla vielä on sitä aitoa musiikin iloa suonissaan.
Euroviisut yltävät viihteen pinnallisuudessa kohta jo amerikkalaiselle tasolle. Se on kuin kohtalon ironiaa; ehkäpä euroviisut, tuo ylistysjuhla eurooppalaiselle kulttuurille, on vain eurooppalaisten mahdollisuus leikkiä hetken amerikkalaisia.
Eurovisiot oli alunperin kilpailu, jossa jokainen maa esitti oman maansa tyylisen kappaleen, joka oli kuin postikortti kyseisestä maasta. Viime vuosina kilpailijat ovat keskittyneet lähinnä yleisön kosiskeluun. Biisit eivät myöskään tunnu syntyvän inspiraatiosta tai luomisen tarpeesta, vaan tarpeesta menestyä euroviisuissa. Valitettavasti tavoitteellisuus kuuluu musiikissa sieluttomuutena.
Yleisön kosiskelu, yritys miellyttää kaikkia kansoja ärsyttämättä ketään, tekee kilpailumateriaalista varsin yksipuolista ja laimeaa. On aivan turha syyttä esim. kulttuurieroja siitä että "meidän Laura" ei pärjännyt –biisihän oli aivan sitä samanlaista massatuotantoa kuin muutkin biisit. Huvittavaksi kisa menee etenkin siinä vaiheessa, kun kilpailjat yrittävät erottua joukosta siinä vaiheessa, kun kaikki biisit ovat samanlaisia; otetaan robocop-asusteita ja transvestiitteja lavalle ja lisätään musiikkiin äänitehosteita ja modulointeja (nostetaan biisiä sävelaskeleella esim. viimeisessä kertosäkeessä, käytetyin tehokikka kautta aikojen).
Kisa ei ole enää se hyvän hengen kilpailu joka yhdistää Euroopan, vaan pikemminkin päinvastoin; maat syyttelevät toisiaan äänikaupasta. Sillä, oliko olemassa sopimuksia, ei pitkällä tähtäimellä ole merkitystä, sillä se johtaa kumminkin yhä uusiin sopupeleihin. (" kato, baltian maatkin pelaa yhteen…Pirjo kuule, soitetaas Ruotsiin ja Norjaan että saadaan tukiverkko ensi vuodeksi kuntoon!")
Joka vuosi toivon, että Suomi tajuaisi jättäytyä pois tästä rahastusjuhlasta josta kaikki musiikin aitous ja ilo on poissa, ja ohjaisi nämä rahat esim. kasvaville nuorille muusikoille joilla vielä on sitä aitoa musiikin iloa suonissaan.
Euroviisut yltävät viihteen pinnallisuudessa kohta jo amerikkalaiselle tasolle. Se on kuin kohtalon ironiaa; ehkäpä euroviisut, tuo ylistysjuhla eurooppalaiselle kulttuurille, on vain eurooppalaisten mahdollisuus leikkiä hetken amerikkalaisia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suomi voisi aivan hyvin jättäytyä pois Euroviisuista. Itse olen huomannut ihan saman asian, vaikken itse mitenkään hirveä entusiasti ole. Eli musiikista tekemisen ilo täysin poissa, kaikki vain laskelmoivat kuinka voitetaan. Suomen tämän vuoden kappale oli sellaista eurohumppaa, että sillä olisi voinut vaikka voitto irrotakin, muttei irronnut kun on kuitenkin sopupeli ja visuaalisesti esitys nykyisin pitää olla hirveän jännittävä. Tulee kaikkia outoja lieveilmiöitä mukaan, pian varmaan joku jo strippaa itsensä alasti lavalla pisteitten toivossa.
Kappaleet noin yleensä ovat hävettäviä, mauttomia, ja samoin nämä transut mistä niitä aina laahataankaan lavoille, vanha vitsi! Ja ne vaatteet, just jotain robocopia, todella NOLOA, hävetti olla eurooppalainen. Jälkeenpäin luin muutamien jenkkien pilkkajuttuja aiheesta ( no enimmäkseen keskittyivät pilkkaamaan läskiä venäläistä MIESbändiä ja virolaisten RUOTSALAISTA laulajaa ja niitä transuja ja kreikkalaisia ) mutta se satutti. TÄTÄKÖ on nykyeurooppa??????
Uh. Pois viisuista. Mielellään koko viisut voisi lopettaa. Nolaamme itsemme kaikki, sijoitukseen katsomatta!!!!!!
SIELLÄ
Olen valitettavasti aikalailla samaa mieltä kanssasi. Valitettavasti siksi että olen ollut euroviisufriikki 80-luvun alusta asti (siis siitä asti kun pikkupoikana niitä teeveestä eka kertoja näin).
Jotenkin koko tapahtuma on väljähtänyt aivan järkyttäväksi. Juuri tämä v..tun nuorekkuus ja trendikkyys on jyrännyt kaiken alleen ja se wanhan ajan hillitty mahtipontisuus on kadotettu.
Itse musiikissa tilanne on kaikkein pahin. Ei ole enää klassisen orkesterin myötäilemiä tunteikkaita balladeja tai muutenkaan hienoja sävellyksiä. On vain tätä tusinalatino tai euro-dance paskaa ja pisteitä yritetään repiä lähinnä ulkomusiikillisilla tempauksilla.
Lisäksi uskottavuutta on syönyt tämä pistesekoilu väitettyine sopupeleineen.
Vaikka kuinka toivoisitte ei Euroviisut lopu vielä ainakaan 15-25 vuoteen. Viisujen takana on niin paljon faneja takana. Vaikka tietenkin kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin vielä Euroviisut eivät ole tiensä päähän. Sitä paitsi jos te ette tykkää viisuista niin jättäkää niiden katsominen, niin yksinkertaista se on. On mielestäni väärin sanoa, että Euroviisut olisi muodostunut huonompaan suuntaan, koska balladeja on vähemmän ja tilalla on jotain euro-dancea. Musiikkimakuja on monenlaisia ja minä tykkään niin ballaadeista kuin dance-humpastakin (riippuu tietysti kappaleesta). Ja onhan noita hyviä balladeja ollut lähivuosina kuten vuonna 2003 Jostein Hasselgård ja I’m not afraid to move on (NOR), 2002 Sandrine François Il faut du temps (FRA), 2003 Louisa Baileche Monts et merveilles (FRA), 2005 Nuno Resende Le grand soir
(BEL) ainakin näin esimerkiksi, tietenkin nämä ovat minun mielestäni hyviä balladeja.
Yrittäkää vielä nauttia Euroviisuista.