Kaikinpuolin pitäisi olla tyytyväinen. Mieheni on kaikkea sitä, mitä halusinkin silloin joskus kun itkin exäni pieksemänä vessan lattialla. Ei juo, huorittele, lyö, petä, manipuloi, tallo maahan... Vaan rakastaa ja kovaa! On ihana ja niin hyvä minulle! Kaikkea sitä mistä joskus "edellisessä elämässäni" haaveilin. Ihan kun joku olisi kuullut rukoukseni täydellisestä miehestä ja vastannut!
Mutta mutta... Minun sydämeni ei vaan herää henkiin kaiken sen p*skan jäljiltä, mitä olen joutunut nielemään. Olen kärttyinen ja suorastaan vainoharhainen hullu! Olen käynyt psykiatrilla ja syönyt jos jonkinmoisia masennuslääkkeitä tuloksetta. Pitääkö minun loppuelämäni elää tunnevammaisena? Voiko psykopaatin kohtelusta parantua täysin?
Mutta mutta... Minun sydämeni ei vaan herää henkiin kaiken sen p*skan jäljiltä, mitä olen joutunut nielemään. Olen kärttyinen ja suorastaan vainoharhainen hullu! Olen käynyt psykiatrilla ja syönyt jos jonkinmoisia masennuslääkkeitä tuloksetta. Pitääkö minun loppuelämäni elää tunnevammaisena? Voiko psykopaatin kohtelusta parantua täysin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
ensinnäkin! onneksi olkoon kun olet löytänyt ihmisen joka kohtelee sinua kunnioittavasti! se on jo erinomainen alku!
toinen asia on, että osaatko ottaa tuollaista hyvää kohtelua vastaan? tuntuuko sinusta välillä ettet ansaitse niin hyvää kohtelua? tunnetko itsesi riittämättömäksi kun et pysty vastaamaan hänen tunteisiinsa/käytökseensä niin kuin haluaisit?
jos näin tunnet tai ajattelet se on varmastikin aika tavallista ex-suhteesi jälkeen!
et kertonut miten miehesi suhtautuu sinun ärtyilyysi. voi olla, että nyt se kaikki mitä sinulle tapahtui ex-suhteessa, purkautuu. nyt sinulla on turvallinen ympäristö, jossa purkaa ne kamalat asiat ja siitä aiheutuneet tunteet. kerro tästä miehellesi! kun miehesi ymmärtää mistä on kyse niin hänen on helpompi olla. muutenkin vaikkei tästä olisi kyse niin kerro miehellesi aina kun itse oivallata asioita! pidä miehesi ajantasalla! et tietysti haluaisi niiden purkautuvan ja vaikeuttavan nykyistä suhdettasi jota arvostat, mutta et voi mitään sille. paraneminen tuollaisesta vie sen ajan kun se vie!
oletan, että pelkäät tämän uuden suhteen puolesta joten..
miehelläsi voi olla myös rankkaa katsella, kun sinä kärsit, ja käyhän se hänenkin voimillensa. siksi ehdottaisin, että etsisitte yhessä jonkun terapeutin. kannattaa etsiä niin pitkään, että löytyy sellainen joka todella ymmärtää sinua! pyydä vaikka, että mies auttaa sinua etsimään terapeutin ja vaikka soittaakin ja kyselee tästä, jos itse et jaksa! mies varmastikin auttaa sinua mielellään kun vain tietää miten tarvitset tulla autetuksi!
ja voit kertoa miehelle konkreettisesti miten muuten hän voi sinua auttaa. siis konkreettisesti, jos vain sanot että haluat tukea ei kukaan tiedä mitä se "tuki" tarkoittaa. sanot suoraan, jos vain itse tiedät mitä tarvitset. esim. tarvitsen sinut ottamaan minut syliin ja silittämään päätäni ja sanomaan, että kaikki on hyvin-tyyliin. mitä nyt tarvitsetkin. se voi tuntua typerältä, mutta kukaan ei voi lukea ajatuksiasi ja antaa sinulle sitä mitä tarvitset jos et osa sanoiksi sitä pukea.
jos olet masentunut tai sinut on "diagnosoitu" tai jotain.. niin voisit ehkä kirjastosta hakea, tai pyytä jotakin hakemaan sinulle jotain kirjallisuutta. sekin saattaisi auttaa jäsentämään omia ajatuksiasi.
en usko, että olet hullu! olet vain ihminen joka on joutunut elämään jonkin aikaa toisen (sairaan)ihmisen kanssa, josta on nyt seurauksia.
ehkä tunnet olevasi turta tai tyhjä? uskon että saat takaisin itsesi ja "normaalit" tuntemuksesi kun saat muilta ihmisiltä (mies, ystävät?, terapeutti ym)ansaitsemaasi kohtelua. vähitellen saat kyllä itsesi takaisin ja jonain päivänä voit olla jopa onnellinen! mutta ota päivä kerrallaan!
iso kannustava hali!
Turta ja tyhjä ovat sanoja, jotka kuvaavat osuvasti minua. Ihan kun olisin sisältä kuollut. Tunteeton hirviö, psykopaatti itsekin! Räjähdän pienimmistäkin asioista ja jatkuva selittämätön paha olo purkautuu kiukutteluna ja kärttyilynä. En edes tunnista itseäni siksi ihmiseksi joka joskus olin.
Mieheni on niin hyvä ja koittaa toki ymmärtää, kun olen asian hänelle selittänyt niin hyvin kun vaan osaan, mutta näen hänen kärsivän. Hän rakastaa minua todella kovaa ja minä jotenkin en osaa ottaa kaikkea sitä hyvää vastaan.
Välillä sorrun jopa alhaiseen kostonhimoon ja toivon exälleni kaikkea pahaa. Sairauksia ja onnettomuuksia. Todella typerää, tiedän, mutta syytän häntä kaikista ongelmista joita eteeni tulee. Jollen jaksa tehdä kotitöitä, on se masennuksen syy, joka taas on exäni vika. Siittä kaikesta katkeruudesta olen koittanut eroon, mutta exäni todellakin oli psykopaatti. Hänen luonteensa sopii jokaikiseen psykopaatin luonnekuvaukseen, jonka olen netistä löytänyt. Hän oli hurmaava halutessaan, mutta täydellisen kykenemätön empatiaan ja sai minut uskomaan omaan arvottomuuteeni ja hänen ylemmyyteensä. Hän oli epäluuloinen ja ajatteli kaikista vieraista ensin pahaa. Mustasukkainen, joshdatteleva ja oi niin tärkeä omista saavutuksistaan. Vain paras kelpasi ja sekään ei aina ollut kyllin hyvää. Ikinä ei pyytänyt lyömisiään anteeksi, ihan kun ei olisi edes tajunnut tehneensä mitään väärin. Joskus harvoin, kun koki saavuttavansa sillä jonkin edun, hän saatoi kakistaa sen sanan suustaan.
Loppujen lopuksi minä koin olevani surkea maan matonen, joka ei kelpaa kenellekään. Hirveä itsetunto-ongelma vaivaa vieläkin. Olen ruma ja lihava ja tyhmäkin päälle päätteeksi. Vieläkin häöpeän riisuutua nykyisen mieheni nähden, kun ajattelen vain omia vikojani... Hän on kyllä sanonut useammankin kerran minun olevan kaunis ja seksikäs, mutta minkäs teen, kun en sitä itse usko?
tämä on loogista! sinussa on jotain sellaista mitä miehesi on näkee, mitä sinä et näe/koe/tunne nyt tällä hetkellä. ja ei noin hyvä mies olisi kanssasi jos todella olisit psykopaatti!
itse totesit: "En edes tunnista itseäni siksi ihmiseksi joka joskus olin." kuuntele itseäsi! tämä kertoo sinulle sen ettet todellakaan ole pelkästään nyt sitä miten nyt käyttäydyt. olet paljon enemmän! tämä on sinulle tilapäinen ja poikkeava tila! se miten käyttäydyt ei tee sinusta sinua, vaan se kuka olet!
voisit esim kirjoittaa ylös sen mitä aikaisemmin olit, kun nyt et näe sitä itsessäsi. ei ne luonteenpiirteet katoa noin vain! ne on vain sinussa syvällä, kun kaikki tämä mitä nyt käyt läpi on nyt päällä. sitten voisit silloin tällöin lueskella listaa. ehkä sitä kautta saat muistutuksen siitä kuka olet, vaikket sitä uskoisikaan ja tuntisi nyt. kuitenkin se tieto sinusta jäisi alitajuntaasi muhimaan!
et halua hyväksyä sitä, että nyt käyttäydyt niin kuin käyttäydyt. et halua uskoa, että olet tässä tilassa. haraat kovasti vastaan sitä mitä olet nyt tai mitä tai kuka koet nyt olevasi. se vaikeuttaa vielä enemmän oloasi!
olet hämilläsi ja et todellakaan halua uskoa tätä todeksi. ajatuksesi ovat sekaisin kaikki on sekaisin ja mikään ei tunnu auttavan.
MUTTA se on totta, tämä tilasi ja tapahtunut! yritä hyväksyä itsesi ja tunteesi ja ajatuksesi myöskin!
se, että ajattelet kostoa ym "pahaa" ei todellakaan tee sinusta pahaa ihmistä! sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi ja ajatuksiisi! sinulla on todellakin oikeus olla vihainen! ole vihainen, jos siltä tuntuu! Ole surulinen, ole masentunut, anna lupa itsellsi! älä yritä kieltää ja sanoa en voi olla vihainen masentunut ym minun pitäisi olla jotain muuta. anna itsellesi lupa ja hyväksyntä olla sitä mitä olet kulloisellakin hetkellä!
esim voit sanoa itsellesi olen vihainen ja minulla on oikeus olla vihainen exälleni ja niille jotka ovat minua väärin kohdelleet.
ajatteleminen on eri asia kuin tekeminen! pelkäät kostonhimoisia ajatuksiasi, koska se on väärin (näin meille on opetettu!) mutta ethän ole oikeasti lähtemässä murhaamaan ketään! voit sen tehdä mielikuvissasi toki(vaikka hakata exääsi nyrkeillä tuusannuuskaksi ym) jos se helpottaa sinua.
voit hankkia nyrkkeilysäkin ja hakata sitä kuvitellen sen olevan exäsi.
tai voit jossain vaiheessa kenties harkita joogaa tai venyttelyä ym jossa hengityksellä rauhoitutaan, mikä keino vain sinulle itsellesi sopii. ja tämä on vain sitä, että purat vihasi, agressioisi ja ymmärrät, että tämä on vain mielessäsi tapahtuvaa tunteiden purkamista. sinulla on oikeus kaikkiin tunteisiisi! älä kiellä itselläsi niitä!
kun näin annat itsellesi luvan kokea tämän kaiken on se helpompi hyväksyä (sinulle on näin käynyt, se ei ollut oikein,ei se oli todella väärin sinua kohtaan, mutta näin on käynyt kuitenkin!)
ensimmäinen askel on hyväksyä se mitä sinulle on käynyt. siis hyväksyä se tosiasiana, eikä kieltää ja toivoa ettei sinulle olisi niin käynyt.
miksikö? miksi jotain tällaista tulisi hyväksyä? tuntuuko se älyttömältä?
vastaan, että itsesi takia! sen takia, että hyväksyttyäsi tapahtuneen ja omat tunteesi ja ajatuksesi siitä johtuen, pystyt aloittamaan parantumisen! tämä tapahtuneen (ja kaiken siihen littyvän mitä sinussa itsessäsi sisälläsi tapahtuu), hyväksyminen kestää sen kun se kestää. ja välillä tulee takapakkia ja miettii ja toivoo ettei sitä olisi tapahtunut. ja ihmettelee miksi juuri minulle on näin tapahtunut. ym. ajatukset ja tunteet hyppivät. mutta kun tiedostat sen olevan ainoa keino alkaa parantumaan, niin ehkä vähitellen alat hyväksyä asiaa, jota ei olisi pitäinyt sinulle tapahtua, jota et olisi todellakaan ansainnut.
Sinun on hyvä muistaa, ettet kohdista vihaasi muihin viattomiin sivusta katsojiin, aina tulee sanoa heille, ettei sinun pahaolosi ole heistä kiinni, vaan se on sinun sisältäsi lähtöistä! se lähtee sinusta! sinä reagoit tapahtuneeseen näin! kukaan ei laita näitä tunteita sisällesi!
tätä kai ne psykiatrit yrittivät sanoa? mutta eivät osanneet kertoa oikeuksistasi tunteá niin kuin tunnet! siis aikuisena teet omat valintasi ja ne on sinun valintojasi eikä toisia niistä voi syyttää.
vaikkakin toisten syyttäminen on niiiiin paljon helpompaa kuin osata katsoa peiliin varsinkin, kun nämä oireet ovat tulleet sinulle reagointina jostain tai joltain jota et voi hallita (siis toisesta ihmisestä, jonka olisi pitänyt sinua rakastaa).
se on ollut kuitenkin sinun valintasi mennä mukaan manipulointiin! mutta muista! älä syyttele itsäsi tai sääli! et osannut silloin tehdä toisin. hyväksy tämä! et vain nähnyt etkä ymmärtänyt silloin sitä!
loppujen lopuksi tämä tekee sinusta vahvemman, kun et enää suostu valitsemaan tällaisen ihmisen kanssa tekemisissä olemista!
eli tunnista oma vastuusi tästä! sinun vastuullasi oli se, kun menit tähän mukaan, mutta sinun syytäsi ei ollut hänen käytöksensä! joskus sitä vain ajautuu, joskus vain näin tapahtuu, jotta oppisimme itsestämme uusia asioita, vaikkakin näinkin rankalla tavalla mitä sinulle on sattunut.
mutta tässä vaiheessa minusta voit ihan rauhassa "syyttää"=vihata exääsi, kun purat tunteitasi mielessäsi. sitten joskus, kun hyväksyt tapahtuneen niin voit olla syyttämättä muita siitä miltä sinusta tuntuu ja tajuta oma vastuusi tilanteesta.
kellään ei muuten voi olla valtaa niin paljon, että saa sinut tuntemaan itsesi tyhmäksi tms kun tajuat että sinulla on valtaa olla välittämättä sellaisen ihmisen mielipiteestä!
tarkoitan kun opit pitämään omaa mielipidettäsi tärkeämpän kuin muitten niin muitten mielipiteillä ei ole väliä silloin. tietysti on hyvä aina tarkastaa omia mielipiteitään muita kuunnellen. mutta, voi valita ketä kuuntelet! voit valita kuuntelvasi sellaista ihmistä, joka aidosti tahtoo sinulle hyvää ja jonka kommentit ovat rakentavia. samoin sinä itse voit valita kenen seurassa haluat olla ja poistua paikalta, jos jonkun ihmisen seura ei ole sinulle rakentavaa. ainakin nyt.
mutta sitten joskus, kun olet vahva, tunnet itsesi, hyväksyt itsesi, tiedät, missä seisot, osaat katsoa tällaisten ihmisten nälvimisten taakse. tiedät, että tällaisella ihmisellä on huono olla ja jos sinulla on voimavaroja voit häntä auttaa. jos vielä et koe olevasi itse vahva voit vain lähteä pois.
ja kukaan ei tallo sinua enää koskaan!
ulkonäkö asiaan ei minulla ole muuta sanottavaa kuin se, että, kun saat itsesi "takaisin" olet kaunis ja seksikäs. ja niinä päiväinä kun on joskus huonompi olo, et tule ottamaan rumaksi tuntemistasi niin vakavasti. voit vain kuitata asian näin: tänään minulla ei ole hyvä olo joten en voi tunteakaan itseäni kauniiksi ja seksikkääksi. eli kauneus on sisältä lähtöistä!
ja anna miehesi lukea nämä keskustelut mitä olet täällä käynyt, jos hän haluaa. lisäksi muista kerto mitä tarvitset! masentuneeseen ihmiseen voi olla vaikea suhtautua! monet yrittävät piristää ja se tekee masentuneesta vain tuskaisemman. läsnäolo on tärkeää, se että mies hyväksyisi sinun tilasi (kuten sinä itsekin hyväksyisit!)sellaisena mitä se kuilloinkin on! sano hänelle että sinun tulee käydä läpi nämä tunteet ja hän auttaa eniten olemalla olemassa ja kuuntelemalla sinua. miehillä on tapana yrittää ehdotta ajoitain ratkaisuja asiaan mutta et ole varmastikkaan valmis vilä konkreettisiin ratkaisuihin. sano miehelle että kysyt sitten häneltä apuja kun haluat konkreettisia ratkaisuehdotuksia. kuten juuri tätä mikä piristäisi. anna miehesi hellitellä itseäsi, tarjota hierontaa ja ruokaa. ota kuitenkin huomioon miehesi voimavarat jottei hän pala puhki. juuri siksi edotan edelleen sellaisen terapeutin etsimistä joka ymmärtää sinua!
psykiatrit kyselevät lapsuudestasi koska sieltä kuitenkin lähtee aikapaljon asioita jotka vaikuttavat aikuisuuteen. vaikka sanot, että lapsuutesi ole onnellinen ja vanhempasi hyvät niin sieltä saatta jotain löytyä siihen miksi olet antanut itsesi mennä exäsi tyyppisen ihmisen kanssa yhteen.
ilmeisesti lapsuudessasi ei tapahtunut mitään dramaattista, mutta kuitenkin jotain on voinut sieltä tulla. esim jos et ole oppinut kunnioittaman itseäsi tai olet ollut liian riippuvainen vanhemmistasi ym.
siinä mielessä kannattaa katsoa myös lapsuuttaan. mutta sinulle on nyt kuitenkin tärkeämpää se mitä sinulle tapahtui exäsi kanssa kuin lapsuudessa koetut asiat!
huh! eiköhän tämä nyt riitä tältä erää! toivottavasti olen ymmärtänyt ainakin osittain mitä sinä käyt läpi! ja ehkä saat tästä jotain näkökulmia asiaasi!
Kiitoksia vastauksestasi. Lukiessani tuntui, että todellakin tiedät mistä puhut. Oletko kenties opiskellut alaa tai kokenut itse jotakin vastaavaa? Välillä tekstisi oli ihan kun suoraan omasta päästäni! Näkökantasi antoi miettimisen aihetta, erityisesti se, että minulla on oikeus tunteisiini! Jotenkin kummallista, kun on lupa vihata??? Ihmeellisen vapauttavaa!
:)
Kiitoksia!
Nyt aion lukea tekstisi vielä kerran ja mietiskellä asiaa ajan kanssa!
Kiitoksia vastauksestasi. Lukiessani tuntui, että todellakin tiedät mistä puhut. Oletko kenties opiskellut alaa tai kokenut itse jotakin vastaavaa? Välillä tekstisi oli ihan kun suoraan omasta päästäni! Näkökantasi antoi miettimisen aihetta, erityisesti se, että minulla on oikeus tunteisiini! Jotenkin kummallista, kun on lupa vihata??? Ihmeellisen vapauttavaa!
:)
Kiitoksia!
Nyt aion lukea tekstisi vielä kerran ja mietiskellä asiaa ajan kanssa!
ole hyvä vaan! olen iloinen siitä, että kirjoituksestani on hyötyä sinulle!
vielä en ole opiskellut alaa, mutta aion kyllä sosiaalialalle tässä piakoin! uskon, että minusta on paljon apua vielä ihmisille!
olen kokenut elämässäni henkistä väkivaltaa, välinpitämättömyytta ja olen ollut masentunut vuosia. olen kymmenen vuoden aikana lukenut paljon kirjallisuutta oman kasvuni tueksi ja miettinyt ja analysoinut ja pohtinut..opetellut elämään ja löytänyt omat arvoni ja maailmankatsomuksen.
rankkaa on ollut, mutta lopulta palkitsevaa! näkökenttäni on laajentunut hyvinkin paljon!ja kaikkine ikävine kokemuksineen kuitenkaan en vaihtaisi päivääkään pois, kun tiedän miten paljon olen kasvanut!eli alan hyväksyä kaikki minulle tapahtuneet vääryydeet.
"Välillä tekstisi oli ihan kun suoraan omasta päästäni!"
johtunee osittain siitä, että olen vain tulkinnut sinun kirjoitustasi ja laittanut sen erimuotoon. tarkoitan siis että, olen lukenut rivien välistä sen mitä sinä tunnet ja mitä sinä mahdollisesti haluat ja tarvitset. ja kirjoittanut siitä sitten.
osittain se johtuu myös omista kokemuksistani, siitä mitä minä olen kokenut ja mitä olen lukenut kirjallisuudesta. eli elämänkokemuskin tässä puhuu. ihmiset ovat kuitenkin hyvinkin samankaltaisia olentoja loppujen lopuksi! kun ymmärtää itseään on mahdollista ymmärtää muitakin!
"Näkökantasi antoi miettimisen aihetta, erityisesti se, että minulla on oikeus tunteisiini! Jotenkin kummallista, kun on lupa vihata??? Ihmeellisen vapauttavaa!"
se todella vapauttavaa! välillä sitä menee väkisinkin vielä sellaiseen etten saisi olla sellainen ja sellainen, vaikka olenkin tuon oivaltanut jo jonkin aikaa sitten. silloin muistutan aina itselleni, kun taas huomaan mitä teen, että se mitä tunnen nyt on ihan ok! olen sitten ärtynyt ja sillä siisti. tosin en pura sitä muihin, mutta annan itselleni luvan olla sellainen. siten se meneekin nopeammin ohi, kun antaa luvan siihen!
se on hyvin sitkeässä se uskomus, että meidän tulee olla hyviä emmekä saa vihata tai olla vihaisia. eiköhän se riitä, jos vain hillitsemme itsemme niin ettemme vihoissamme satuta itseämme emmekä muita.
vihan tunteet tulee purkaa rakentavasti. voit vaikka vihaisena tiskata tai imuroida tai juosta mitä vain. koska vihassa on paljon energiaa ja voimaa! käytä ihmeessä se johonkin itsellesi hyödylliseen!
ja vielä muistutan siitä, että muistat ottaa miehesi huomioon tässä ja kertoa kokemaasi. läheisen ihmisen on nimittäin myös tärkeää tietää että sinä edistyt, vaikka välilä tuleekin takapakkia, mutta se kuuluu paranemisen prosessiin!
ja katsot myös, että miehelläsi on jotain minkä parissa hän voi välillä rentoutua. jaa mahdollisimman monen ihmisen kanssa, joihin luotat, ajatuksesi niin ei kaikki kaadu yhden ihmisen harteille. kuitenkin onhan miehelläsi myös oma menneisyytensä ja juttunsa taustalla, kuten kaikilla meillä!
"Nyt aion lukea tekstisi vielä kerran ja mietiskellä asiaa ajan kanssa"
kyllä se kannattaa tehdä on tuossa tuota tekstiä mitä sulatella. poimit sieltä vain ne, mitkä sinusta tuntuu hyviltä ja järkeviltä. ja keksit ja oivallat sitten itse lisää aina!
kaikkea hyvää sinulle, vilpittömästi!
tuosta kaikesta. Itsellä oli samanlaiset fiilikset, mies oli maailman paras ja rakastimme, mutta se ei riittänyt. Erosimme ja hinta oli kallis. Olet ansainnut tuon kaiken hyvän, nauti. Onnea koko sydämestä!
Kyllähän minä koitan nauttia, mutta kun tunnen itseni tunteettomaksi ja huonoksi. Ihan kun exäni luonnevika olisi tarttunut minuunkin. Pienikin erimielisyys nykyisen mieheni kanssa saa minut heti takajaloilleni puolustautumaan raivokkaasti. Olen jopa kohdellut nykyistäni väkivaltaisesti, mikä todellakaan ei ole sitä ominta minua. Tämän tunnustaminen on häpeä, mutta näin nimettömänä senkin voi tehdä. En halua näin ihanaa ja rakastavaa miestä "rikkoa", mutta kun itsellä on jatkuva paha olo. Lääkärit eivät auta, kyselevät vain typeriä kysymyksiä lapsuudestani. Ei minun lapsuudessani mitään vikaa ollut. Vanhempani olivat aivan mahtavat! Sensijaan lähimenneisyydessäni olen saanut osani luonnevikaisen ihmisen kohtelusta ja nyt tuntuu kun jatkaisin ketjua itse eteenpäin. Tuntuu todella pahalta! Varsinkin, kun lääkärit ovat sanoneet, että toista ihmistä ei saisi syyttää omasta masennuksesta. Jauhavat psykoanalyysiään ja miettivät, onko minut lapsena unohdettu nurkkaan. Ei ole ei! Minut on sinne sysätty ja aikuisena!
Kokeile vaihtaa lääkäriä. Ehkä oletkin jo, mutta tee niin uudestaan ja koita löytää joku joka ymmärtää yskän.
Kerrot olevasi ruma ja lihava ja tyhma joka osittain lisaa henkista painettasi.
Aiemmin karsimiisi henkisiin ongelmiin on psykiatrista/psykologista apua saatavilla. Turvaudu siihen!
Rumuuteen, lihavuuteen ja tyhmyyteen voi itse heti alkaa vaikuttamaan.
-Lihavuus karisee jattamalla kaikki valkea (sokeri, jauho) pois syomisistasi ja menemalla joka paiva lenkille. Aloita 2-3km ja lisaa joka paiva 1/2km.
-Tyhmyys putoaa kun alat seuraamaan paivan tapahtumia. Lue joka paiva vahintaan pari sanomalehtea (osaathan kayttaa internettia jo, joten vaikka ilmaiseksi sielta). Katso/kuuntele uutiset. Lue/kuuntele vahintaan yksi kirja viikossa.
-Tuo ylla kuvattu jo yksistaa auttaa henkisen minasi rakentamiseen, saathan uutta ajateltavaa ja se taas poispyyhkaisee rumuuden olemuksestasi.
Sinun taytyy nyt todella nahda vaivaa rakentaaksesi itsesi seka ulkoisesti etta sisaisesti henkiloksi jollaiseksi olet ansainnut.
Se henkilo on kaunis sisalta ja paalta!
Tuo vaatii itsekuria mutta olen varma etta pystyt siihen.
Aloita paivasi:
"Kiitos Luoja aamusta! :)"
EI
"Voi Luoja, taas on aamu> :( "
Exäni sai minut tuntemaan itseni rumaksi lihavaksi ja tyhmäksi... En minä aiemmin ollut itseäni sellaisena nähnyt. Pituutta on 170 cm ja painoa 75 kg. En nyt ihan ihannepainossani ole, mutta kyllä "saatanan ihrasika"-nimitys saa kenet tahansa tuntemaan itsensä virtahevoksi. Minulla on akateeminen koulutus, joten tyhmyyshommelikin on vähän niin ja näin. Kuten sanottu tämä kaikki on pääni sisällä ja aika ajoin näen peilissä sen naisen, joka sieltä vuosia sitten katsoi. Se oli ihan hauskannäköinen tyttö! Valitettavasti suurimman osan aikaa olen sitten kaikkea muuta. Mutta tämähän on psykologinen juttu... Mutta Luojaa voisi tosiaankin aamusta kiittää. Nyt on hyvä hetki, joten ehkä huominen päiväkin on hyvä!