Nainen! Miksi...?

että nainen on henksiesti 15 vuotiaan tasolla.

Naiset on pirun itsekkaitä rakkaudessa.

Nuo piirteet ovat lähinnä nuorien naisten ongelmia, siis alle parikymppisten.
Vielä jos tyttöä on lellitty kovasti niin oireet pahenee :)

Kyllä allekirjoitan että nuorempana syyllistyin moniin samoihin asioihin! Pinna oli melko lyhyt, otin itseeni arvostelut eli minua ei saanut arvostella mutta taas hyvin kärkkäästi tuli sanottua jos mies teki jotain.. Samalla lailla piti osata lukea käytöstäni tai ns. ajatuksia lukea.. Olin kova perfektionisti, siksi olin hyvin herkkä arvosteluille ja yritin ja kuvittelin käyttäytyväni oikein ja olevani "täydellinen" tyttöystävä..

Kyllä täytyy myöntää. Pois prinsessa-syndroomasta! Tosin siitä ei pääse eroon kuin ajan myötä.. kasvamisen, aikuistumisen myötä. Täytyy poikaystävänkin laittaa kova kovaa vastaan, eihän tyttö ikinä tajua käytöstään jos poikaystävä myötäilee jatkuvasti "jees kulta, olet oikeassa."

PS) Jätetään ne miesten epäkypsyyden puimatta tässä ketjussa ;)

Mies, siksi:

-koska jos minua loukkaa, en kestä sitä, muistan sen verisesti ikuisesti ja alan vihata sinua. En sano itsekään sinulle pahasti, jos sanon niin minun pitäisi olla siitäpahoillani ja muuttaa toimintatapaani.

-vaadin rakkaudentunnustuksia koska elän niistä. Ne ovat kuin heroiinia suoneen.. Kyllä teen sitä itsekin, mutta haluan silti että mies olisi se liehittelijä ja nainen se jota mies palvoo.

-teen kyllä aloitteen.. hellyyteen.. mutta mikset sinä tekisi sitä useammin?

-en huuda kun riitelemme, eikä minullekaan huudeta.. mutta huutaminen on ihan ok, kai. niin metsä vastaa kun sille huudetaa, huutakaa vain kilpaa :)

-kuuntelen miestäni mielelläni, mutta minua ei useinkaan kuunnella. Ehkä taktiikkani on väärä? En tiedä.

Mutta:
Olen itsekeskeinen ja haluan itselleni huomiota, hellyyttä ja rakkautta, haluan olla kaiken keskipiste.

Teen itse asioita, joita oma mieheni ei saa tehdä, koska jos hän sen tekisi, se loukkaisi minua, mutta eihän minun omat tekemiseni minua loukkaa...

En tajua miehiä mutta samalla teen niitä samoja asioita joita en muka ymmärrä miehistä.

ja miksi?

Minulla on joku luonnevika, en ole täydellinen, olen rasittava mutta silti niin monelle kovin rakas.. en tiedä miksi.

Pahoittelen omaa käytöstäni koska tiedän olevani sika. En silti ajatellut muuttaa käytöstäni koska minulla ei ole mitään syytä.

Olen nainen joka tarvitsee kesytystä. Se on muuten paskapuhetta että miehet sitä kesytystä tarvitsee, nainen sitä useimmissa tapauksissa itse tarvii.

KESYTTÄKÄÄ NAISET. :D

Hyvää jatkoa sinulle kirjoittaja!

- Mieheni sinä olet loukannut minua sanoin/teoin,mutta et ole muistavinasi niin tehneesi tai et tajua sitä tekeväsi?!

- rakkauden tunnustamista en vaadi päivittäin,
mutta voisitko edes joskus sanoa minua "kullaksi",rakkaaksi tai jollain muulla hellittelynimellä?
Kun sanon rakastavani sinua saan vastaukseksi kyllä "niin minäkin sinua" tai "ymmmm niin minäkin",mutta spontaanisti et enää kerro rakastavasi minua kuin hyvin harvoin?

- halaan/yritän helliä mutta olen kyllästynyt olemaan se aloitteentekijä ja kun et vihjailusta tai edes suoraan sanomisesta tajua olen voimaton ja minua alkaa raivostuttaa koko asia koska ainahan näin ei ole ollut muistathan alkuaikamme...??

- minulle on viimeaikoina huudettu liikaa ja aivan tyhjästä,pyrin olemaan huutamatta nykyään itsekkin sinä sen sijaan olet alkanut korottamaan ääntäsi miksi ??

- minä toki kuuntelen ja otan kantaa tärkeisiin asioihisi,mutta onko tärkeitä asioita vain sinun mielenkiintosi kohteet,entä miten käy jos minä puhun omista asioistani ,sinä et kuuntele tai pidät niitä turhan murehtimisena!

tätäkin voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle,mutta olen sen turhaksi todennut koska tässä ei enää yhteistä säveltä ole soitettu aikoihin...

Kiitos vastauksista, te "elämämme keskipisteet" - siis naiset!

Itse pyrin ottamaan kyllä kultani huomioon, mutta joskus vain on muutakin elämää olemassa (työpaineet mm.)- silti te valitettavasti teette heti johtopäätöksen, että se johtuu teistä, jos mies on hiljaa tai poissaoleva (vaikka sanoo sataan kertaan "se ei johdu sinusta") :-)

Tai voisihan olla kiva, että joskus antaisitte ihan oikean vinkin, kun teillä joku mättää - silloin teidän ei heti tarvitsisi mennä puimaan koko suhteen järkevyyttä, jos mies ei ymmärrä...
Tai sanoa asia ilman, että "kynnet ovat jo valmiiksi ulkona" -- silloinhan mies menee entistä enemmän kuoreensa.

Olemme näistä jutelleet kun on tyyntä ja olemme erittäin yksimielisiä "pelisäännöistä" seuraavaa tilannetta varten. Sitten kuitenkin "tilanteessa" nämä unohtuvat sen tunnemyrskynne alla ja niistä pelisääntöjen muistuttamisesta tulee vain lisää sapiskaa :-)

Kun te(kin) vielä oppisitte vielä pikkuisen sysäämään niitä tunteita taka-alalle, niin elämä teilläkin olisi paljon helpompaa??

Vielä siitä hellyydestä... Sanooko miehenne teille, että ei saa tulla hakemaan läheisyyttä? Jos ei (niin kuin luulen), niin menkää sinne kainaloon -- jättäkää se sisäinen kaksintaistelu pois ja ottakaa miehestä se lämpö irti!! Se sulattaa jään teiltäkin.

No, emme teitä ikinä tule -- en sanoisi ymmärtämään, mutta tuntemaan tai löytämään sitä oikeaa reittiä tunteidenne labyrintista.

Jatkan silti reitin etsimistä, eikä tämä ole kenellekkään teille uutta. Näistä kun ei oikein voi jutella kasvotusten, ilman, että leimautuu loukkaajaksi. Siksi puin nämä tekstin muotoon...

On sitä vikaa meissä miehissä paljonkin, en missään nimessä sitä kiellä...

Siksi..

-En tee sitä tahallani,joskus tulee sanottua rumasti tahtomattanikin.Ja saa antaa tulla takas,ei haittaa.

-Vaadin,koska pidän siitä.Vaikka en sitä saisikaan niin ainakin mieheni saa.

-Saatan joskus hieman mököttää mutta tovin kuluttua teen itse aloitteen esim. "pakkaamalla" itseni hänen kainaloonsa.

-Minulle saa huutaa.Sillon kun tapellaan, tapellaan kunnolla.Ja minulla vain on joskus kova ääni...

-Yleensä hymyilen ja kerron mielipiteeni varovasti, tarvittaessa molempia tyydyttävää vastausta/päätöstä etsien.

-Joillakin se voi olla noin mut meillä se on näin.Asioita voi lähestyä järkevästi,vaikka sattuukin olemaan parisuhteessa elävä ihminen. :)