Rahat jakoon

Pituushypyn MM-Pronssi oli ainoa valonpilkahdus muuten niin penkin alle menneissä kisoissa.
Mitä muuuta olisi voitu odottaa ? Eipä mitään, jos tarkastelun kohteeksi otetaan yleisurheilijoiden talouden tukeminen. Keihään nakkeleminen räntäsateessa tai kuulan työntäminen pilkkopimeässä takahikiän perukoilla ei varmasti ole omiaan lisäämään lajin harrastajia,saati jatkamaan vuodesta toiseen samoilla eväillä. Kaiken lisäksi homma pitäisi tehdä ns. OTO-tuntumalla eli oman toimen ohessa. Oli sitten kyseessä kenttä- tai juoksulajit niin tilanne on sama. Homma saattaa toimia niin kauan,kun urheilija on opiskelija mutta jos paras aika harjoittelusta menee päivätöitä paiskiessa,niin homma alkaa takuulla tökkiä ennen pitkään. Päättäjät tietysti kitisevät varojen niukkuudesta ja rahanjakoa janoavien kohteiden runsaudesta,mutta aivan turhaan.
Mallia voisi ottaa vaikka rakkaasta naapurimaastamme Ruotsista. Miten ihmeessä Ruotsi pesee Suomen vuodesta toiseen yleisurheilukisojen mitalitilastoissa ? Vastaus on simppeli. Urheilijoiden taloudelliseen hyvinvointiin kiinitetään siellä riittävästi huomiota. On huomattavasti helpompaa keskittyä itse urheilemiseen,kun taloudelliset ja urheilulliset olosuhteet on luotu sellaisiksi,että urheilija voi keskittyä itse olennaiseen eli harjoitteluun ja kilpailemiseen.
Tämä kun täälläkin joskus opittaisiin.