Argh, olen lopen kyllästynyt. Työpaikallani on kolme esimiestä, kaksi niistä on täydellisiä kettupäitä jotka pompottavat työntekijöitään niin että korvat heiluu. Oma esimieheni tuntuu mukavalta, joskaan sekään ei ole aina puhdaspulmunen. Tietäähän sen, että esimiehet keskustelevat keskenään kunkin työntekijän kohdalla, mitkä ovat sen hyvät ja huonot puolet.
Rasittavinta on se, että yksi näistä pomoista on ottanut asiakseen olla huolehtivainen erittäin negatiivisella tavalla poissaoloistani. Kärsin suht pahasta migreenistä, joka talvisin ottaa aika hyvän vallan, enkä voi päättää milloin päänsärky iskee. Voi olla että pari päivää työviikossa painan hommia niin etten välitä päänsärystä ja kolmantena olen kuluttanut voimani puhki enkä kykene enää ajattelemaan. Kirjaimellisesti. Tätä ei ymmärrä etenkään tämä hermoja raastava ahdisteleva esimies (-nainen).
Pienet kettumaiset huomautukset siitä, että olen ollut poissa kesken viikkoa (en kuitenkaan mitään äärettömän paljon) alkavat ärsyttämään itseäni niin paljon, että olen valmis vaikka poistumaan hänen vuokseen koko talosta. En kuitenkaan anna hänelle sitä valtaa, sitähän hän kovasti yrittää.
Mursin juuri jalkani lomani aikana ja olin loman jälkeen pari viikkoa sairaslomalla. Tänään on ensimmäinen päivä loman jälkeen. Sanoin ystävälleni viime viikolla, että oikein odotan että tämä nainen tulee taas huomauttamaan asiasta, etten ole töissä ollut.
Tänään hän malttoi sanoa vain että oletkos sä nyt sitten ihan virallisesti töissä?
Jos joku katsoo sua pitkin nenän vartta, pöyhii höyheniään toisten läsnäollessa, tunteakseen olonsa mahdollisimman Pomoksi, pitäisikö siinä antaa toisen esittää mahdollisiman loistavaa esimiestä. Mitä vähemmän näytän sille, että olen kiinnostunut hänen kommenteistaan, sitä vähemmän hän kommentteja latelee. En tod ole kiinnostunut hänen mielipiteistään.
Äh, täytyy jatkaa töitä. Kivaa tylsää löpinää. En jaksa suoraan sanottuna enää lukea, mitä tähän kirjoitin. En ainakaan ennen ennen kuin olen painanut lähetä nappia.
Hei vaan kaikille.
Annetaan ärsyttävien esimiesten olettaa, että he elävät pilvenreunalla koputellen meitä alaisia tikuillaan. Jonain päivänä hekin toteavat vanhustentalossa, ettei asiat aina suju niin kuin he ovat toivoneet...minä en ole silloin heidän jälkiään siivoamassa.
Rasittavinta on se, että yksi näistä pomoista on ottanut asiakseen olla huolehtivainen erittäin negatiivisella tavalla poissaoloistani. Kärsin suht pahasta migreenistä, joka talvisin ottaa aika hyvän vallan, enkä voi päättää milloin päänsärky iskee. Voi olla että pari päivää työviikossa painan hommia niin etten välitä päänsärystä ja kolmantena olen kuluttanut voimani puhki enkä kykene enää ajattelemaan. Kirjaimellisesti. Tätä ei ymmärrä etenkään tämä hermoja raastava ahdisteleva esimies (-nainen).
Pienet kettumaiset huomautukset siitä, että olen ollut poissa kesken viikkoa (en kuitenkaan mitään äärettömän paljon) alkavat ärsyttämään itseäni niin paljon, että olen valmis vaikka poistumaan hänen vuokseen koko talosta. En kuitenkaan anna hänelle sitä valtaa, sitähän hän kovasti yrittää.
Mursin juuri jalkani lomani aikana ja olin loman jälkeen pari viikkoa sairaslomalla. Tänään on ensimmäinen päivä loman jälkeen. Sanoin ystävälleni viime viikolla, että oikein odotan että tämä nainen tulee taas huomauttamaan asiasta, etten ole töissä ollut.
Tänään hän malttoi sanoa vain että oletkos sä nyt sitten ihan virallisesti töissä?
Jos joku katsoo sua pitkin nenän vartta, pöyhii höyheniään toisten läsnäollessa, tunteakseen olonsa mahdollisimman Pomoksi, pitäisikö siinä antaa toisen esittää mahdollisiman loistavaa esimiestä. Mitä vähemmän näytän sille, että olen kiinnostunut hänen kommenteistaan, sitä vähemmän hän kommentteja latelee. En tod ole kiinnostunut hänen mielipiteistään.
Äh, täytyy jatkaa töitä. Kivaa tylsää löpinää. En jaksa suoraan sanottuna enää lukea, mitä tähän kirjoitin. En ainakaan ennen ennen kuin olen painanut lähetä nappia.
Hei vaan kaikille.
Annetaan ärsyttävien esimiesten olettaa, että he elävät pilvenreunalla koputellen meitä alaisia tikuillaan. Jonain päivänä hekin toteavat vanhustentalossa, ettei asiat aina suju niin kuin he ovat toivoneet...minä en ole silloin heidän jälkiään siivoamassa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oikein lämmitti sydäntä kun ajattelen sitäkin outokumpulaisen entisen kuspiä esimiehen toilauksia.
Hänkin vanhenee vuosi vuodelta ja viisikymppinen paalu lähestyy huimaavaa vauhtia.
Sitten vielä muutama vuosi ja hänkin tepastelee jossain vanhainkodissa.
Luoja varjelkoon ettei hän osu samalla osastolle minun kanssani. Näin ne vuodet äkkiä menee.