Haluaisin kommentteja mieltäni painaviin asioihin. Eli, Kannattaisiko minun erota miehestäni.. Olen ajatellut asiaa jo kohta vuoden. Mieheni on hirveän rauhaton, enkä voi sietää tätä piirrettä hänessä. Hän tulee ja menee kokoajan, enkä tedä mihin. Hän ei esim. koskaan istu sohvalla ja häneltä jää ruoa syömättä, kun pitää taas mennä..kärjistän vähän, mutta noin se suurinpiirtein menee.. Mieheni juo minulta "salassa" joka lauantai ja perjantai..kulkee baareissa yms. itse joudun järjestelemään asioita kuukauden jos haluan lähteä ulos. meillä on alle vuoden ikäinen ja 5 vuotias lapsi.. Emme juttele kovinkaan paljon asioista.. pelkään yksin jäämistä, mikä neuvoksi???
Onko syytä erota?!?
letu81
61052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ota asia puheeksi heti. Keskustelu on tärkeää sillä muutenhan asiat eivät muutu!
Ja yksin olemista on turha pelätä. Et varmasti tule olemaan loppuikääsi yksin. Ja vanha sanonta kuuluu että Parempi yksin kuin yhdessä onnettomana!
Jos miehesi kanssa keskustelu ei tuota tulosta niin kokeilkaa parisuhde terapiaa.
Ihmettelen miksi olet päästänyt asiat siihen pisteeseen että joudut itse näkemään huomattavasti enemmän vaivaa jos haluat lähteä ulos sillä miehesi on lastesi isä ja huoltaja yhtälailla kuin itsekin olet. Toivottavasti et ole tehnyt sitä virhettä että olet ryhtynyt tavallaan myös miehesi äidiksi. Ota asiat puheeksi, jos miehesi kieltäytyy niin ei liene enää paljon tehtävissä.
sinähän olet melko yksin jo nyt. Ei yksin lasten kanssa eronneena ole paljoa sen tuskallisempaa kuin jos on vielä mies jota odottaa,joko tulevaksi tai läheväksi. Sekin on aika rankkaa. Yksinhuoltajana pitää järjestellä lapsille hoitopaikka, jos itse aikoo mennä jonnekin, mutta samassa tilanteessahan sinä olet nytkin. Mietihän mikä asia menisi huonommaksi, jos sinulla ei olisi siinä miestä, jonka rauhattomuus käy hermoillesi.. On tietysti jotain mikä menisi totaalisesti huonompaan, mutta on asioita jotka paranisi kerta heitolla.
Omalla kohdallani en enää jaksanut katsoa lasteni isän lähtemistä ja tulemista, vaan hain eron. Hän ramppaa edelleen samaan, ellei pahempaan tahtiin, tuhlaa rahansa tilipäivänä, ja lainaa kavereilta loput kuukaudesta. Minun eikä lasten vaan enää tarvitse sitä katsoa, voimme suunnitella oman pienissä ympyröissä kulkevan elämämme omaan tahtiimme, eikä sitä enää sotke se onko mies tuolla vai siellä, aivan sama: me hallitsemme nyt tämän kuvion.
Kaikki eivät välttämättä kasva aikuiseksi, vaan ovat iänkaiken menossa jonnekin, kuin itseään etsien.
Harkitse ja mieti,äläkä takerru asioihin, jotka pelottaa. Niitä on jokaisen elämässä, mutta kummasti asioista selviää sitten kun ne on kohdalla ja pakko viedä läpi. Ihminen on oppivainen, eikä mikään ole niin oppivainen kuin äiti lasten kanssa ja takia. Pian aikaa huomaa, ettei ole montaa asiaa jota pelkäisi. Elämä kantaa,uskokko !!
Yrittäkää puhua asioista!
Taidatte olla vielä aika nuoria? Haluathan joskus itsekin yksin ulos. Olet ajatellut asiaa kohta vuoden, ja teillä on alle vuoden ikäinen lapsi...
Ei se niin toimi. Teidän kuuluisi juhlia yhdessä jos on aihetta juhlaan. Tarjoudu siis miehesi mukaan. Näkisipä sitten mikä järjesteleminen siinä on. Samalla saisit selville haluaako hän ylipäätään lähteä kanssasi mihinkään. Saattaisi jopa pitää siitä. Yksin kotiin jäämällä asiat vain pahentuvat.
Joka tapauksessa sinun täytyisi saada mies raahattua perheneuvontaan ajoissa. Ei se sinullekaan pahaa tee.
yksin jäämistä, kun miehesi lähtee reisuillensa vai yksin jäämistä kokonaan?
Mun mielipide on se, että kun lapset on yhdessä tehty, ne myös yhdessä hoidetaan. Eli vaikka miehesi olisi kuinka rauhaton hyvänsä, hänen olisi hyvä muistaa, että myös sinun tulisi saada viettää vapaa-aikaa, varsinkin kun lapset on vielä noin pieniä.
Rakastatko miestäsi?
Luulen, että jokainen tietää sydämessään oikean vastauksen, se on eri asia, uskaltaako sitä toteuttaa tai sen mukaan elää..