Minun ja mieheni ei olisi pitänytkään koskaan mennä naimisiin. Nyt kymmenen vuoden jälkeen olen edelleen tässä naurettavassa liitossa, nyt kaksi koululuikäistä lasta on sopassa mukana.
Seksi ei luistanut koskaan ja se loppuikin muutama vuosi sitten. Miehen kanssa ei puhuta yhtään mitään keskenämme, ainoastaan kumpi vie roskat ym..
Molemmilla on työpaikat, joten eron jälkeen tulisin kyllä jotenkin toimeen, kituuttamista se kyllä olisi. Joutuisimme tietenkin myymään hartaasti remontoimani asunnon pois. Ja siinä se ainoa syy onkin, miksen lähde. Eli pennin venyttäminen ja pienessä asunnossa asuminen.
Itsekin pidän syitä naurettavana, pelkään tottakai miten pärjään..
Seksi ei luistanut koskaan ja se loppuikin muutama vuosi sitten. Miehen kanssa ei puhuta yhtään mitään keskenämme, ainoastaan kumpi vie roskat ym..
Molemmilla on työpaikat, joten eron jälkeen tulisin kyllä jotenkin toimeen, kituuttamista se kyllä olisi. Joutuisimme tietenkin myymään hartaasti remontoimani asunnon pois. Ja siinä se ainoa syy onkin, miksen lähde. Eli pennin venyttäminen ja pienessä asunnossa asuminen.
Itsekin pidän syitä naurettavana, pelkään tottakai miten pärjään..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä ihmisellä on lopulta taipumus pärjätä ja järjestää asiansa kuntoon jos oikeasti haluaa pitkällä aikavälillä, mutta kun on se malttamattomuus, että heti kaikki ja äkkiä...
Todennäköisesti et miettisi pärjäämistä hetkeäkään jos miehesi alkaisi väkivaltaiseksi....eikös ole aika erikoinen juttu?
Aloita vaikka sinä,niin eiköhän se mieskin mukaan tule.Seksi nyt varmaan ei nyt niin kauhean tärkeä asia ole ja sen aika tulee iahn varmaan myöhemmin,jos vaan haluatte.
Siitä olen varma,että eron tullessa et taloudellisia murheita mieti,niitä murheita tulee siinä rytäkässä niin paljon muita.Esim.lapset,niiden tapaamiset,huoltajuuskiistat,mahd. uudet kumppanit,lasten sopeutuminen niihin,ystäväpiirin hajoaminen ym.
Kyllä hoblaa on niin oikeassa. Itsekin alan vasta nyt puoli vuotta eron jälkeen tajuta kuinka paljon asioita lopulta muuttuu ja niitä kaikkia ei vain ymmärtänyt ja ottanut huomioon eroa miettiessä. Uusi asunto, työpaikka, siviilisääty, uudet kaverit. Tällä hetkellä itseäni potuttaa eniten entisen yhteisen kaveripiirin kanssa eteen tulleet "vaikeat" hetket, koska exä on laittanut asiat todella hankaliksi. Puhumattakaan siitä, että kuinka exä itse on minua kohdellut. Itsellä ei onneksi ongelmia lapsiasioista, jotka varmasti tuottavat vielä enemmän päänvaivaa...Joten ehkä kannattaa vielä yrittää ja sitten vasta luovuttaa kun on todella päättänyt, että asiat eivät tule kuntoon...