Arvoisat palstan lukijat,oon tässä pohdiskellut tuota uskottomuutta paljonkin viime aikoina.Vaikutteena tietysti oma elämä ja kokemukset.Eli minkä te koette pettämiseksi?Onko se toisille vasta seksiä,vai tuntuuko se jo petokselta jos se oma kulta viestittelee kiinnostuksissaan jonkun kolmannen osapuolen kanssa?Vaikkei fyysistä petosta tapahtuisi,niin onko salaa tekstailu yhtä pahaa..?
Mites jos käsitykset pettämisenrajoista eroavat?
Itse en voi mitään sille,ettei omatunto kolkuta kun on tullut vaihdettua "reilumpia pusuja" joidenkin kanssa.Kiihkeisiin kielisuudelmiin en tahdo sortua,mutta höyry voisi nousta korvista jos tietäisin oman mieheni käyttäyvän edes näin,kun itse olen muutamaan otteeseen käyttäytynyt.Vaikeaa..
Mites jos käsitykset pettämisenrajoista eroavat?
Itse en voi mitään sille,ettei omatunto kolkuta kun on tullut vaihdettua "reilumpia pusuja" joidenkin kanssa.Kiihkeisiin kielisuudelmiin en tahdo sortua,mutta höyry voisi nousta korvista jos tietäisin oman mieheni käyttäyvän edes näin,kun itse olen muutamaan otteeseen käyttäytynyt.Vaikeaa..
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minun mielestä ainakin on kyllä pettämistä jos tekstailee salaa jonku kolmannen kans, ainakin kun puhelin pitää aina kotona olla kiinni.
Myöskin chat sekstailun ja ehdottelut koen pettämisenä.
Mutta jos esim. mies harrastaa noita niin saako vaimo antaa samalla mitalla takaisin ja hankkia salarakkaan???
Pettäminen: Jonkun avioliiton ulkopuolisen kanssa harjoitettu seksiin tai erotiikkaan liittyvä toiminta, jota oma puoliso ei hyväksyisi, jos tietäisi.
Siinä on määritelmä, joka riittää minulle.
...omassa lauseessasi:
"mutta höyry voisi nousta korvista jos tietäisin oman mieheni käyttäyvän edes näin,kun itse olen muutamaan otteeseen käyttäytynyt"
Älä tee sitä, mitä et haluaisi itsellesikään tehtävän. Jo valehtelu tai salassa toimiminen on luottamuksen pettämistä, vaikka kumppani ei tietäisikään.
Luottamus ei ole yksistään fyysisiin toimiin liittyvää, vaan siihen, että toinen voi luottaa kumppanin toimivan molempien parhaaksi kaikessa.
...omassa lauseessasi:
"mutta höyry voisi nousta korvista jos tietäisin oman mieheni käyttäyvän edes näin,kun itse olen muutamaan otteeseen käyttäytynyt"
Älä tee sitä, mitä et haluaisi itsellesikään tehtävän. Jo valehtelu tai salassa toimiminen on luottamuksen pettämistä, vaikka kumppani ei tietäisikään.
Luottamus ei ole yksistään fyysisiin toimiin liittyvää, vaan siihen, että toinen voi luottaa kumppanin toimivan molempien parhaaksi kaikessa.
Lähes 30 vuoden avioliittovuoden jälkeen miehelläni oli seksisuhde työkaveriinsa. Asian paljastuttua "hän tuli järkiinsä", teki "parannuksen", pyysi anteeksi, katui, lähti terapiaan ja oli kaikin puolin nöyrä. Kaikista lupauksista huolimatta hän alkoi soittelemaan ja tekstailemaan eräälle toiselle työpaikallaan tapaamalleen pitkäaikaiselle tutulle. Kävi kahvilla hänen kanssaan ja jatkoi tätä kaikkea sopimuksista huolimatta. Nyt olemme syvässä kriisissä ja tuntuu etten enää voi antaa anteeksi, koska anteeksi antamistani käytetään röyhkeästi hyväksi uusimalla teko.
Mielestäni uskottomuutta on myös tällaiset kahvittelu- ja puhelintapaamiset, jos ne tehdään salaa toiselta. Koen itseni syvästi loukatuksi miehen pitäessä salaisesti yhteyttä toiseen naiseen ja näin mitätöimällä minut naisena ja särkemällä sirpaleiksi kaiken sen mitä olemme reilun vuoden aikana keskustellen ja terapiassa saaneet koottua.
Vaikkei suhteessa olisikaan seksiä, loukkaa se toista osapuolta, koska se on henkistä uskottomuutta ja sitä paitsi hyvin herkästi johtaa "oikeaan uskottomuuteen".
Tämä on minun kokemukseni ja voin kertoa kaikille niille, jotka kevyesti pettävät kumppaniaan. Et voi tietää miten paljon se sattuu.
Haluat siis täysin hallita miestäsi, koska kaikenlainen kanssakäyminen muiden kanssa on pettämistä, ellet siitä tiedä. Miettisitkö hiukan sitä haluaisitko itse kommentoida miehellesi kaikkia omia tapaamisiasi ja kahvitteluita muiden miesten kanssa? Kerrotko miehellesi myös kaikki tapaamiset naisystäviesi kanssa?
Ei millään pahalla, mutta kaltaisesi ihmisen kanssa olisi todella vaikeaa elää. Ainakin jos tuntee paljon ihmisiä, joista lähimmät ovat melkein järjestään miehiä. Jos mieheni olisi aikoinaan (yli 20 v sitten) asettanut vaihtoehdoksi hänet tai kaikki ystäväni(joihin kuuluu myös exäni, joka on vanhimman lapsemme kummisetä) niin en olisi hetkeään miettinyt - hän olisi jäänyt.
Sinuna etsisin itsetuntoani ja tapaisin muita ihmisiä. Parisuhde menee persiilleen jos puoliso on ainoa ihmissuhde.
Voi olla et oon vähän kieroon kasvatettu tai outo ajatusmaailma, mutta mun mielestä pettäminen on sitä, että seksi suhteen jälkeen kiinni jäätyään toinen valehtelee minkä kerkiää, se on mun mielestä pettämistä ja tällä tarkoitan miestä, koska mun mielestä nyt vaan on niin et jos mies hoitaa kotona velvollisuutensa niin tehkööt toisten naisten kanssa mitä haluaa, kunhan ei kiinni jäätyään valehtele, mielummin hoitaa asiansa niin ettei jää kiinni.
Naisen puolelta pettäminen on jo kyllä salaa viestittelyt, mutta hyväksyttävää kyllä, jos mies ei hoida velvollisuuksiaan kotona.
Miksi miehen ja naisen kohdalla pettämisen määritelmä on erilainen?
et mies on mies ja nainen on nainen. Toiset miehet, vaan jostain kumman syystä tarvitsevat muitakin kait osa on ikuisia pikku poikia. Mun mielestä se nyt, vaan on aika normaalia käytäntöä. Määritelmässä ei olekaan siinä vaiheessa enää mitään eroa, jos mies ei osaa mies olla. Mä nyt ajattelen pelkästään avioliitto suhteita en mitään seurustelu suhteita tai avoliitto suhteita. Mun ajatusmaailman mukaan avioliiton jälkeen nainen kuuluu miehellensä. Siitä syystä vissiin en olekaan naimisissa.
Onko tää joku provo?!
aluksi et ehkä oon kieroon kasvatettu, mut ei ollu provo, ei. Mut se onkin vaan mun mielipidettä. Eikä se mee ihan noin yx-oikosesti, minkä käsityksen siitä, ehkä saa.
Sekö määrää mikä tekeminen on pahaa ja mikä hyvää, kuka tästä tekemisestä tietää?
melkoiselle korkkiruuville kasvatettu! Kyllä pettäminen on sitä, mistä jäädään kiinni eikä sen kiinnijäämisen jälkeistä valehtelua. Kaikki mistä ei voi suoraan omalle kumppanilleen kertoa, kannattaa jättää parisuhteessa tekemättä. Totuudella on ihailtava kyky tulla esiin vaikka mistä.
en jaksanut lähteä, noin syvällisesti kirjoittaa tai paremminkin tarkalleen kirjoittamaan! Yritän paremmin, kun on tieto siitä et toiset miehet sitä tekee ja näin on nähnyt sen hyväksyy miehille/miehelle ja mies pettää naisen siinä vaiheessa kun nainen näkee, kuulee, tuntee eli jää kiinni tai toinen nainen menee edelle. Totuus minun mielestä on se, että miehelle toiset naiset on hyväksyttävää, naiselle taas ei toiset miehet, mutta totuus ei ole se et mies lähtee toisilla naisilla loukkaamaan naista, en minä ainakaan haluisi kuulla asiasta mitään, eli mulle ei saiskaan kertoa, vaikka hyväksynkin asian. Toiset miehet osaa hoitaa velvollisuutensa vaan hyvin ja toiset ei!
Tuskinpa tuostakaa mitään ymmärs :)
rajat vaihtelee niin suuresti, että ne ovat määrittelemättömissä. Yleisesti ottaen on ihan turhaa edes miettiä niitä.
Itseäni kiinnostaa pikemminkin se miksi ihmiset kokevat ainoaksi oikeaksi rajaksi sen mikä itsellä sattuu (aina kulloinkin; tänään tämä, huomenna tuo) olemaan. Ihan kuin kumppanin tehtävä olisi noudattaa toisen sanelemia sääntöjä asiasta. Sitten kun menee pieleen niin voi voi. "Pettäminen" on pikemminkin pettymistä omiin unelmiin/kuvitelmiin kumppanista. Ei sen kummempaa. Se, jolla on suurimmat kuvitelmat pettyy eniten. Se, joka haluaa hallita toista, pettyy myös.
Keskitytään elämään.
Pettäminen on yhteisten pelisääntöjen rikkomista. Konsensuspäätelmänä voitaneen todeta, että pettämistä ovat muiden ohessa:
-tekstaileminen, messengerilä jutteleminen toisten kanssa salaa
-pussailu, kähmiminen
-salaiset tapaamiset, ei liity seksiä
-salaiset tapaamiset, liittyy seksiä
jne. Lista on vain esimerkinomainen.
Tässä olen elellyt sinkkuna yli kymmenen vuotta. suhteen viritelmiä on ollut. Yksi ongelmista on ollut juuri nämä "säännöt". Niitä kun on monenlaisia. aluksi on niin helppoa sopia. Mutta kun todellisuus tulee eteen, alkaa nämä tulkinnat. Se mitä milloinkin toinen on oikeasti tarkoittanut, vaihtelee aika tavalla. Yritä siinä sitten arvailla ja taiteilla.
Pettämisen raja on erilainen sillä, jolla on neuroottinen hallitsemisen tarve ja sillä joka luottaa itseensä. Toisille on jopa velvollisuus kertoa ihan kaikki keskusteluineen vastakkaisen sukupuolen kanssa. Toisille se on fyysinen kosketus, kuten halailu tai suukottelu. Jne.
Tämä on ollut ongelma minulle, sillä olen nainen josta on helppo olla mustasukkainen. Olen välitön, minulla on ystävinäni miehiä ( siis oikeita ystäviä, ei seksiä!), työni puolesta joudun olemaan paljon ihmisten kanssa. Asiakkaat saattavat jopa rakastua. Liikun paljon kaikenlaisissa paikoissa. Halaan mielelläni, minulle avaudutaan helposti. Ei siis tulisi mieleenikään kertoa ihan kaikkea. Mutta pöksyt pysyy päällä vaikka mikä namunen olisi tyrkyllä. VAlitettavasti. Tätä on joidenkin miesten vaikea sulattaa. He eivät omista minua.
Nyt olen löytänyt ihmisen joka ymmärtää. Annan hänelle vapauden tehdä mitä lystää. Pettämisen raja menee siinä, ettei hän tietoisesti tee mitään mikä vahingoittaisi minua. En puhu mielipahasta, vaan totaalisesta vahingoittamisesta. suskupuolitaudit ovat yksi, työhöni vaikuttavat asiat yksi jne. Suhteemme perustuu luottamukseen ja vapaaehtoisuuteen. En vaadi enkä velvoita, kaikki minkä hän tekee pitää perustua vapaaehtoisuuteen. Uskollisuudenkin seksuaalisesti.
Mun mielestä uskottomuuteen mennään, kun pokka ei kestä sanoa mitä tuli tehtyä!
minun mielestä kaikki teot joita ei voi kertoa toiselle, vaan pitää valehdella tehneensä jotain muuta, on pettämistä.