ero tulossa ja omaisuuden jakoa pitäis alkaa muovaamaan. asunto ja velat yhteisiä, samoin kaikki muukin ostettu 50/50 periaatteella. asunnon arvo 140000e ja velkaa kaikkineen 68000e. lisäksi auto ja vene yhteensä n21000e. mitenkäs tämä nyt menis jos minä jään asuntoon ja mies ottaa auton ja veneen...kertokaapas viisaat paljonko joudun maksamaan. irtaimisto jaetaan erikseen sulle - mulle periaatteella. onneksi sentään ollaan ihan hyvissä keskustelu väleissä. ja vielä semmoinen kysymys että jos ei haeta avioeroa vielä vaan jätetään tilanne vielä siltä osin auki ja muutetaan "vaan" erillemme ja selvitetään tuo rahallinen puoli pois alta, millainen paperi asiasta tulisi tehdä... kiitosket jo etukäteen kaikille vastanneille. ja tsemppiä kaikille näiden ikävien asioiden kanssa painiville!! mutta muistakaa että aina on parempi aika edessä!!
neuvoja omaisuuden jakoon...
marikaski
4885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ikävää jos noin on käymässä. Jos teillä avioehdoton avioliitto, niin kuka mitäkin osatnut merkityksetöntä (toki voitte sopia vaikka miten jakonne siitä huolimatta).
Ohessa yhteen toiseen tehty vastaus ... kokeilepa onnistuuko itse laskeminen. Muista ... ensin ositus (vain euroja "käsitellään"), sitten teet erottelun missä tasinko "maksuna" toiselle mukana, ja lopun "toisen" omaisuudesta ostat jos hän myy.
Voitte osittaa ja jakaa kun avioerohakemuksen eka vaihe jätetty. Sitä ennen sitä kutsutaan avioehdon tekemiseksi avioliitossa (noh, hieman yleistäen). Jos on mahdollisuus palata yhteen ja vasta olette "breikkiä" pitämässä, niin älkää osittako.
Kerro ellei aukea.
___________________
Ihan aluksi, ei ositussopimuksen tekemiseen juristia yleensä tarvita ”sopuisassa erossa”... kohtuullisen pohjan saat vaikka minulta ( [email protected] ) ... mutta se kannattaa luettaa juristilla ennen allekirjoitusta. Se ei paljoa maksa, mutta voi mm. veroseuraamusten kautta maksaa sen "satkun pari" takaisin moninkertaisesti.
Ja ellei sopua ala syntymään, niin juristia alkaa tarvitsemaan teistä kumpainenkin. Ja se oikeuden määräämä pesänjakaja sitten "viimeinen" keino, jos laihankin sovun yrittämisestä näyttää muuten syntyvän "kohtuuttomuus" / "laittomuus" toiselle.
Mutta, sovitellen ... ei sanellen ... ja vaikka tekemäsi ehdotuksen pohjalta on minusta hyvä tapa edetä.
Sitten käytännön termistöön. Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"
Ehkä esimerkki auttaa:
Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä
Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR
Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).
Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Tai mies ”päättää” kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin ei onnistu.
Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:
Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …
Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.
Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):
Yhteistä: Ei ole
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina
Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)
Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR
Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.
Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.
Toivottavasti selvensi laskentaa.
Ja edelleen, Suomessa se puolison elatusvelvollisuus koskee vain harkinta-ajan ja lopullisen eron välistä aikaa … ja sitä haettava oikeudesta ellei mies muuten suostu. Erittäin harvinaista Suomessa tänä päivänä, mutta ei mahdotonta.
Moi
Luin viestisi ja huomasin olevasi kovastikin perillä asiasta. Kysyisinkin mielelläni neuvoasi asiaani:
Tämän hetken tilanne:
Minä + avopuolisoni + 1,5 v poikamme
Minä olen lapsen syntymäni jälkeen täyttänyt kaikkii isyyteen liittyvät paperit sossussa eli poika on minun ja meillä on yhteishuoltajuus.
Minä asun EUn ulkopuolella, omistan omaisuutta suomessa (jolla ei mielestäni ole merkitystä koska emme ole aviossa).
Avopuolisoni ja poikani asuvat suomessa "paperilla" tosiasiassa ovat kyllä paljon täällä luonani mutta en ole halunnut että hän menisi töihin koska kustannukset nousevat kohtuuttomiin ja haluaisin että lapseni äiti pystyisi olemaan mahdollisimman pitkään kotona lapsen kanssa.
Tilanne on kuitenkin vähän heikentynyt siten että olen huomannut sen huonomman puolen partnerissani enkä ole enää niinkään varma olisiko hän mielestään onnellisempi suomessa ilman minua vain yhteisen lapsemme kanssa`!
-----------------------------------------------
Olemme hankkineet yhdessä lyhyen yhdessä olomme aikana seuraavaa 50%/50% periaatteella:
osakehuoneisto: EUR 52000
Tähän ei ole lainaa muutakuin minulla yksityiskohtaista.
velkaosuus avopuolisollani on 0,- (hänen säästönsä)
minun velkaosuuteni on 33000 (teetin myös remontin kyseiseen huoneistoon sen johdosta velkaosuuteni on suurempi kuin puolet asunnon hinnasta)
----------------------------------------------
Tila EUR 65000
Tähän otimme molemmat puoliksi lainaa eli omistamme myös puoliksi. Laina hoidetaan yhteisesti osakehuoneistosta saatavilla kuukausivuokrilla.
----------------------------------------------
Riidellessämme partnerini ilmoitti että jos ero tulee niin minun tulee maksaa EUR 500 per kuukausi elatusmaksua.
----------------------------------------------
Jos nyt ero tulisi (vaikkakin olemme avosuhteessa) mitä voisin hänelle parhaiten ehdottaa.
Olen ajatellut seuraavaa:
Myisimme osakehuoneiston jonka tuloilla maksaisimme yhteisen velkamme pois 65000 ostetusta tilasta, minulle jäisi kuitenkin tästä projektista henkilökohtaista velkaa vielä maksettavaksi runsas EUR 30000. Lisäksi antaisin oman osani ennakkoperintönä tilasta lapselleni ja tästä voitaisiin mielestäni laskea arvon perusteella kuinka monelle vuodelle olen tällä maksanut elatustukeni lapselleni.
Tässä on vaikeutena mielestäni kuitenkin se, että tilan arvohan kohoaa vuosittain, eli jos lasken että esim. EUr 500 per kuukausi tällähetkellä riittäisi X vuoteen maksuista niin todellisuudessa se kuitenkin riittäisi paljon pidempään aikaan koska tilan arvo kasvaa vuosittain.
Olisiko tämä järkevä ratkaisu vai olisiko järkevämpi ratkaisu että myisimme kaiken pois ja jakaisimme arvon keskenämme. Tämän jälkeen antaisin oman osani hänelle elatusmaksuna tuleville vuosille?
Onkohan tämä pieni pähkinä purtavaksi.
Nyt kuitenkin haluan sanoa että en missään tapauksessa halua paeta velvollisuuksiani onhan lapsi myös minun, ainut asia mikä kalvaa on se pelko että minua on käytetty hyväksi. Avopuolisoni halveksii perhettäni eli juuriani mistä tulen ja näen itse että myös osaltaan minua. Luottamus häneen on täysin kadonnut, siksi haluan selvittää miten tulisi toimia ettei hän pääse käyttämään minua hyväkseen.
Olen kuitenkin ajatellut maalaisjärjellä että edellä esittämäni ennakko perintöä ei ehkä voidakaan omaksua elatusmaksuna vaan se todellakin on vaan ennakkoperintöä vai voiko tästä sopia partnerin kanssa erikseen että se ikään kuin deklaroidaan elatusmaksuna.
Kiitollinen tipistäsi.
jos saisin valita miehenä niin ottaisin sen talon ja jättäisin naiselle veneen ja auton. Ne kun ovat lähes poikkeuksetta todella huonoja kohteita pitämään arvonsa eli se käypä arvo voi olla aivan toista mitä luullaan.
Kuka määrittelee asunnon arvon? Tiedän kokemuksesta kuinka eri välittäjien hinta-arviot heittävät uskomattoman paljon.
Mikäpä siinä kuinka jaatte omaisuutenne ja velkanne jos se vain molemmille osapuolille sopii.
Kuka määrittelee asunnon arvon?
1. Sopimusosituksessa puolisot.
Välittäjiä kannattaa käyttää sillä heillä on kokemuksensa lisäksi yleensä käytössä myös aluekohtaiset tilastot toteutuneista kaupoista hintoineen. Yleensä he myös tällaisen arviointitoimeksiannon yhteydessä nämä tilastot asiakkailleen näyttävät. Välittäjälle kannattaa siis suoraan ilmoittaa että hinta-arvioita pyydetään ositusta varten. Tällöin välittäjä ottaa arvioinnista hiukan maksua, mutta arvio hinnastakin lienee tällaisessa tilanteessa hyvin objektiivinen. Ei tarvitse liioitella asunnon arvoa myyntitoimeksiannon saamisen toivossa (välittäjien hinta-arviot heittelevät siis osin heidän ammattietiikan kanssan korreloiden). Parisensataa euroa ei ole kova hinta riidan lopettamisesta, ei tarvitse riidellä enää siitä, että onko asunto-osakkeen tai kiinteistön arvo 100 000 vai 120 000 euroa, tai esittikö välittäjä hieman "aurinkoisen" arvion asunnon hinnasta.
2. Jos puolisot eivät pääse keskenään yhteisymmärrykseen hinnasta, on toisen yleensä käännyttävä AA:n tai muun juristin puoleen. Juristi pyrkii selvittämään asunnon arvon, tyypillisesti välittäjän avulla. Tämän jälkeen juristi ottaa yhteyttä vastapuoleen, ja pyytää neuvottelemaan uhalla, että käräjäoikeudelta haetaan pesänjakajan määräys jollekkin toimeen suostuvalle juristille joka päättää ensimmäisenä asteena valtaosasta osituksen riitakysymyksistä. Usein uhkaus tehoaa, sillä pesänjakajan palkkio voi riitaisien kysymysten lukumäärästä riippuen olla huomattavakin. Lisäksi molemmat puolisot joutuisivat käytännössä hankkimaan omat juristit avustamaan neuvotteluissa.
3. Jos muu ei auta, on pesänjakajan hakeminen viimesijainen keino lopullisen ratkaisun aikaansaamiseksi. Pesänjakaja käyttää usein välittäjän arviota apuna asunnon arvon määrittämisessä. Lopulta hän tekee ratkaisun osituksesta kokonaisuudessaan, ts. suorittaa toimitusosituksen.
4. PJ:n ratkaisuun tyytymätön osapuoli on oikeutettu määräajassa riitauttamaan toimitusosituksen toimivaltaisssa käräjäoikeudessa.
5. KäO:n ratkaisuun tyytymätön osapuoli voi valittaa ratkaisusta toimivaltaiseen Hovioikeuteen.
6. HO:n ratkaisuun tyytymätön osapuoli voi pyytää korkeimmalta oikeudelta valituslupaa jutussa. Jos valituslupa myönnetään, ratkaisee KKO jutun lopullisesti. Jos valituslupa evätään, tulee HO:n tuomio lainvoimaiseksi valituslupahakemuksen hylkäävällä päätöksellä.
Tässä on siis riitaisen osituksen prosessuaaliset pääpiirteet. Samainen proseduuri siis pätee asunnon hinnan lisäksi lukuisiin muihinkin osituskysymyksiin, esim. Puolisoiden riidanalaiset omistussuhteet, vastikesäännösten soveltaminen, avioehtosopimuksen tulkinta, poikkeuksellisesti myös toiselle puolisolle perinnön jättäneen henkilön tekemän testamentin tulkinta perinnönsaajapuolison puolison aloitteesta (hänhän ei ole kuolinpesän osakas, eikä voi täten moittia esim. hänen vahingokseen tehtyä perinnönsaajan aviopuolisolta avio-oikeuden poissulkeva testamenttia esim. selvän muotovirheen perusteella). Lisäksi toimitusosituksessa pesänjakajan viimeisijaisesti päätettäväksi kuuluu mm. tasingon laatu, maksuaikataulu ym. lukuisat muute ositukseen liittyvät seikat.
Jos molemmat puolisot ovat järkeviä, pyrkivät he yhteisymmärryksessä omaisuuden arvot ja muut seikat sopimaan. Apuna kannattaa käyttää välittäjää. Jos sopimusta ei vieläkään synny, on toisen syytä painella juristin juttusille, jotta ositus saadaan ylipäätään tehtyä. Pesänjakajan määräystä ei kannata lähteä ominpäin hakemaan, ellei tiedä tarkalleen mitä on tekemässä.