Olin 20v naimisissa miehen kanssa joka harjoitti henkistä väkivaltaa.. sitä oli joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta lopulta se nujersi itsetuntoni ja elämäni. Meillä on kolme lasta. Mietin vuosia että miten pääsisin pois tästä liitosta, ja pelkäsin tosissaan mieheni reaktioita. Jouduin käyttämään jo psyykenlääkettä että olisin selviytynyt arjesta. Lopulta en pystynyt enää hengittämään kotona, sain niin pahoja ahdistuskohtauksia että lähtö oli ainut mahdollisuus. Siispä lähdin.
Helvetti pääsi irti välittömästi ja hetkessä olin tilanteessa jossa kaikki sukulaiset hylkäsivät minut koska mieheni "pelasi" niin hyvää aviomiestä. Kaikki sitä ihmettelivät että olinko tullut hulluksi kun noin hyvän miehen jätän. En kuitenkaan jaksanut selitellä enää enempää, koska olin jo vuosikausia koittanut toitottaa meidän ongelmista sukulaisille.
Mieheni ei aikonut maksella elatusmaksuja, mitään tavaroita en olisi saanut ottaa mukaani ja hän haukkui muutenkin minua etten ikinä tulisi toimeen yksinäni. Puhui lapsille pahaa minusta ja hämmensi joka soppaa johon vain ylsi. Hän kyttäsi uuden asuntoni parkkipaikalla olleita autoja ja otti selvää niiden omistajista...hehän olivat kaikki minun "panojani" hänen mielestään.
Kirjoitan tätä nyt viisi vuotta myöhemmin. Ero on astunut voimaan nelisen vuotta sitten. Asun lasten kanssa eri kaupungissa ja koitan tulla toimeen yhteishuoltajuudessa tämän exäni kanssa. Vaikeaa se tuntuu olevan. Vein pari vuotta sitten oikeuteen ex-mieheni, koska elatusmaksut olivat naurettavan pieniä ja tapaamiset sujuivat huonosti, hain myös yksinhuoltajuutta. Olin yrittänyt ensin viranomaistapaamista, jossa asioista oltaisiin sovittu ilman käräjiä, mutta se ei käynyt exälle. Käräjät siis käytiin ja ex valitti tuomioista hoviin. Hovi veti vielä tiukemmat tuomiot, joista ex olisi valittanut eteenpäin muttei saanut valituslupaa. Hän harjoittaa uhkailua, henkistä kiristystä ja lasten manipulointia kaiken aikaa. Pistää hanttiin kaikesta vain kiusanteon vuoksi. Hän aikoi tehdä elämästäni helvetin ja näköjään pitää sanansa.
Uusi uhkaus ja haastekirje tipahti postiluukusta jälleen. En jaksaisi enää tapella ja yrittää todistella asioita, koska tuntuu ettei näitä henkisiä väkivallan tekoja voi milään edes todistaa, lisäksi pelkään hänen keksivän vielä jotain kierompaa jos pistän kovasti hanttiin. Saan ahdistuskohtauksia taas ja elämä tuntuu kovin raskaalta...onko kellään tietoa voiko tälläisiä kiusa ja uhkailu ym. henkinen väkivalta tapauksia mitenkään käsitellä esim. oikeudessa? tai olisiko poliisista apua tai jostakin muusta tahosta?
Helvetti pääsi irti välittömästi ja hetkessä olin tilanteessa jossa kaikki sukulaiset hylkäsivät minut koska mieheni "pelasi" niin hyvää aviomiestä. Kaikki sitä ihmettelivät että olinko tullut hulluksi kun noin hyvän miehen jätän. En kuitenkaan jaksanut selitellä enää enempää, koska olin jo vuosikausia koittanut toitottaa meidän ongelmista sukulaisille.
Mieheni ei aikonut maksella elatusmaksuja, mitään tavaroita en olisi saanut ottaa mukaani ja hän haukkui muutenkin minua etten ikinä tulisi toimeen yksinäni. Puhui lapsille pahaa minusta ja hämmensi joka soppaa johon vain ylsi. Hän kyttäsi uuden asuntoni parkkipaikalla olleita autoja ja otti selvää niiden omistajista...hehän olivat kaikki minun "panojani" hänen mielestään.
Kirjoitan tätä nyt viisi vuotta myöhemmin. Ero on astunut voimaan nelisen vuotta sitten. Asun lasten kanssa eri kaupungissa ja koitan tulla toimeen yhteishuoltajuudessa tämän exäni kanssa. Vaikeaa se tuntuu olevan. Vein pari vuotta sitten oikeuteen ex-mieheni, koska elatusmaksut olivat naurettavan pieniä ja tapaamiset sujuivat huonosti, hain myös yksinhuoltajuutta. Olin yrittänyt ensin viranomaistapaamista, jossa asioista oltaisiin sovittu ilman käräjiä, mutta se ei käynyt exälle. Käräjät siis käytiin ja ex valitti tuomioista hoviin. Hovi veti vielä tiukemmat tuomiot, joista ex olisi valittanut eteenpäin muttei saanut valituslupaa. Hän harjoittaa uhkailua, henkistä kiristystä ja lasten manipulointia kaiken aikaa. Pistää hanttiin kaikesta vain kiusanteon vuoksi. Hän aikoi tehdä elämästäni helvetin ja näköjään pitää sanansa.
Uusi uhkaus ja haastekirje tipahti postiluukusta jälleen. En jaksaisi enää tapella ja yrittää todistella asioita, koska tuntuu ettei näitä henkisiä väkivallan tekoja voi milään edes todistaa, lisäksi pelkään hänen keksivän vielä jotain kierompaa jos pistän kovasti hanttiin. Saan ahdistuskohtauksia taas ja elämä tuntuu kovin raskaalta...onko kellään tietoa voiko tälläisiä kiusa ja uhkailu ym. henkinen väkivalta tapauksia mitenkään käsitellä esim. oikeudessa? tai olisiko poliisista apua tai jostakin muusta tahosta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tuollainen kiusanteko ahdistaa tässä lukijaakin.
Henkisen väkivallan tekoset kannattaa kertoa
aina julki. Ehkä joku lähestymiskielto saattaisi
sopia tapaukseesi. Mene ja tiedä. Kysy kuitenkin.
Ei tapauksesi "mukavalta kuulosta" toivon todella että elämäsi helpottuisi.Eipä muuta..?
Mutta, ehkä olisi parasta hakea sitä lähestymiskieltoa tai ainakin laittaa ex- miehelle todella selkeät rajat...
Toivon sinulle voimia ja rohkeutta tuleviin tilanteisiin..
Ps. haluaisin keskustella sun kanssa ihan henkilökohtaisesti.Otappa yhteyttä.Mun sähköpostiosoite on mun galleria sivulla.
kiitti tarjouksesta, voinpas kirjottaakin kunhan kerkeen.
Luin kirjoitustasi ihan kauhulla..samalla tiesin lukevani omaa tekstiäni, jonka olisin kirjoittanut tulevaisuudessa. Itse en ehtinyt olla "kuin" seitsemän vuotta samanlaisessa suhteessa. En ymmärrä miten jaksoit niin kauan?Itse olin ihan hajalla jo parin vuoden jälkeen..tokikaan "tarinoita" ei voi verrata yksyhteen..mutta en ymmärrä miten jaksoit! Ajattele, miten hajalle toisen voikaan saada henkisellä väkivallalla..ja miten sitä vieläkin (ainakin siltä tuntuu) katsotaan "lievemmäksi" kuin pelkkä fyysinen väkivalta! Toivon sinulle todella paljon voimia..toivotaan että exäsi jättäisi jonain päivänä sinut rauhaan, ja antaisi sinun elää omaa elämääsi.
Ja fyysinen väkivaltahan on vain yksi väkivallan muoto.Rikos siis. Jos sinulla on mitään näytettävää (esim.tekstiviesti) tai joku voisi sanoa ulkopuolisen mielipiteen exäsi toiminnasta, kannattaisi kyllä asialle jotain tehdä..ainakin sanoa julki kaikki mitä hän vuosienkin jälkeen yrittää elämällesi tehdä.Eiköhän tuollainen vaikuta negatiivisesti jo lastennekin elämään..En osaa neuvoa, mutta toivon että jaksat ja saat olla ja elää vielä rauhassa! Voimia sinulle!!
Laheta kirjeet avaamattomina takaisin tai vain heita avaamattomina roskiin.
Ala vastaa hanen soittoihinsa.
Valittomasti pyyhi pois texti viestit.
Vaihda oviisi lukot
Eikö lapsesi voisi asua välillä isällään?
Sorry,mutta en usko,että asia on noin mustavalkoinen kuin kirjoitat.
Kirjoittaisitko tarkemmin mitenkä koit henkistä väkivaltaa? en tarkoita eron jälkeen,silloinhan ihmiset ei useinkaan toimi normaalisti,mikä on tavallaan ymmärrettävääkin,varsinkaan jos tunteita on vielä toista kohtaa jäljellä.
Olen itse kokenut samanlaisen 'helvetin' siksi ymmärrän, että sellaista paskaa mitä neljän seinän sisällä tapahtuu on vaikea selittää muille.
Toinen parisuhteessa voi tehdä toisesta 'tiskirätin', 'lattiamaton' tai enkelin. Pahimmassa tapauksessa tuollainen voi johtaa itsemurhaan. Uhri on niin totaalisen yksin ja yrittää siinä sivussa huolehtia, ettei lapset joudu kärsimään.
Turta olo siinä tulee ja toisen hämmentävä käytös sen kuin jatkuu.
Ei siinä auta pariterapiat, keksustelukerhot tai sukulaisten puuttuminen. Se on koettu.
Muuttumattomuus on fakta. Ero ainoa oikea ratkaisu.
Sillä vahvinkin kallio murtuu, kun sitä kophti tarpeeksi aallot käy.
Usein syynä voi olla psykopatia, narsistinen persoonallisuushäiriö tai joku muu luonnevikaisuus.
PAKOON JA HETI, JOS JOKU LUKIJA TUNNISTAA ITSENSÄ UHRIKSI!
sitä on tosiaan vaikea selittää ulkopuolisille millasta se on, mutta samankokeneet ymmärtävät...
Mä en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin olla ottamatta vastaan elatusmaksuja ja sovittiin yhteishuoltajuudesta ja näin miehellä ei ole mitään lankaa mistä vetää ja rauhoittui ainakin toistaiseksi.. Jos vaan pystyt niin yritä luopua siitä että miehesi on millään lailla enää velvollinen sinulle.. Parempi köyhänä kuin narun jatkona, minä en jaksanut enempää henkistä väkivaltaa.. Muuta vaihtoehtoa en näe. Ja sen jälkeen alat vaan lähettää postia takaisin, hankit lähestymiskiellon kerta toisensa jälkeen ja unohdat sen paskan. hankit vaikka toisen puhelimen, joku romu, jonka pidät auki miehellesi vain silloin kun on lasten kodin vaihto päivä. muutoin hanki salainen numero.
Kuulostipa tutulta. Erostamme 2v ja kyttäys jatkuu edelleen. Meillä yhteishuoltajuus ja tapaamiset menneet onneksi hyvin. Exä sentään välittää lapsistaan. Ongelmana on vain enään tämä kyttääminen ja uhkailu. Olenkin miettinyt että milloin exä päästää irti minusta ja aloittaa oman elämänsä... ilman minua. Hänellä on ollut uusi "ystävä" jo harkinta-ajasta lähtien ja sama suhde jatkuu edelleen. Eli hänen ei kaiken järjen mukaan tarvitsisi yrittää hallita minua enään. Uhkailut ym hän tekee suullisesti ei missään nimessä kirjallisesti sillä silloinhan ne olisivat ns. todistusaineistoa. Joka aamu exä ajaa kotimme ohi ja tarkistaa myös onko vieraita autoja näkösällä... Soittaa sitten perään ja kertoo että kyllähän tietää millainen olen ja hän tulee osoittamaan että en ole kelvollinen äidiksi, tai että hän tulee tuhoamaan kaikki ihmissuhteet mihin ryhdyn jne. Olen yrittänyt olla välittämättä näistä uhkailuista, mutta kun taustalla on vielä fyysistäkin väkivaltaa niin välillä pelottaa aivan vietävästi. Toistaiseksi uhkailut ovat jääneet uhkailuiksi. Kuitenkin joka kerta kun exä soittaa menee polvet hyytelöksi ja sydän alkaa hakkaamaan pelosta.
kauheaa on sullakin tuo elämä, ymmärrän sua hyvin. Meillä ei vielä ollut fyysistä väkivaltaa paitsi käsivarsista puristamista. Olen vaan jälkeenpäin ajatellut että jos olisin jäänyt siihen suhteeseen sitä olisi hyvinkin voinut tulla. Munkin exällä on ollut uusi suhde jo ainakin kolme vuotta, mutta ei se estä tekemästä kiusaa entiselle muijalle. Ei munkaan exä kirjoittele kuin tekstiviestejä ja kirjeitä asianajajan kautta sekä terrorisoi omaa lastaan sähköpostiviesteillä manipulointitarkoituksella. Toiselle lapselle tekee samaa suullisesti. Olen yrittänyt näyttää sossussa ja muualla näitä tekstiviestejä, mutta yleisesti ottaen ne eivät käy todisteeksi missään. Jos taas yritän kertoa asioista on suhtautuminen kummallista. Minua pidettiin vainoharhaisena riidankylväjänä oikeudessa kun olisin halunnut pistää pienimmätkin asiat paperille. "rouva nyt haluaa vaan haastaa riitaa, kyllähän asioista pitää pystyä keskustelemaan" siinä oli sitten hyvä yrittää saada ymmärrystä. ex-mieheni osaa olla kyllä korrekti ulkopuolisille.
Uskon että vain ne jotka kokevat suhteessaan jotain tuollaista, uskovat että niin voi todellakin olla. Ja joku täällä kirjoitti että kun luopuu rahasta,saa rauhan. En aio kärsityttää lapsiani tällä asialla enää enempää, vaan heillä on oikeus siihen elintasoon joka heillä on ollut ennen eroakin. Näin sanoo jopa laki.
Minä luovutin, osituksessä jäin vähälle. Exälle jäi suurin osa. Päättelin että mitä pikimmin pääsen pois sen parempi ja että tätä kautta saisin rauhan. Pyrin olemaan mahdollisimman vähän tekemisissä. Teillä on isommista asioista riitaa ja ymmärrän että haluat kaiken kirjallisena. Eilen illalla mietin että milloin uskallan aloittaa uuden suhteen... ehkä joskus eläkeikäisenä...
Pelko on hirveä kaveri, se saa luopumaan oikeuksistaan melko helposti. En minäkään saanut ositusjutuissa oikein mitään. jotain exä lupasi suullisesti, muttei pitänyt lupaustaan. Eikä muutenkaan yleensä muista jos on ollut jostain puhetta ja hän on tullut luvanneeksi jotain. Siksi en luota yhtään enää mihinkään. Ymmärrän sua että mietit uuden suhteen aloitusta...ja kannattaa sitä tosiaan vähän miettiäkin. Nykyään tuntuu että ns. "hyvät" miehet ovat vähissä. Mä olen itse uudessa suhteessa jo ja onneksi kävi hyvä tuuri. Mies on tosiaan ottanut elämäntehtäväkseen suojella mua ja lapsia kaikin keinoin. Joskus mä oikein mietin että koska olen niin monta vuotta kärsinyt exän touhuista, niin olenko mä nyt sitten ansainnut tollasen ihanan miehen......toivottavasti.
Haluaisin auttaa sinua tässä ja juuri nyt, mutten taida pystyä.
Kerron kuitenkin kokemastani. Olen kokenut samanlaisia asioita ex-mieheni taholta.
Avioliittoni oli perhehelvetti, jossa ex-mieheni käytti henkistä väkivaltaa päivittäin vuosien ajan. Sitä on hankala selittää ulkopuolisille, mutta se oli kohdallani sitä, kun toinen teki elämästäni kärsimysnäytelmän. Kiusaamalla esim.kieltämällä minun tahtoni kokonaan, määräämällä kaikesta(jopa siitä mitä saan syödä ja minne mennä), negat.arvostelemalla kaikkea sitä mistä pidän, puhumattomuudella, riidanhaastamisella, 'sitomalla' kotiin, rankaisemalla lapsia ja minua ilman syytä, olemalla todella ankara, kieltämällä ystäväni, lopulta kieltämällä katsekontaktinkin. Meillä oli kellonajat, jolloin hänelle sai puhua. Hän vastasi, jos halusi.
Odotin ja toivoin liian pitkään hänen muuttuvan, kunnes tajusin, ettei hän tule muuttumaan.
Kun erosin, alkoi elämässäni valoisa kausi ja sain rauhallisen kodin sekä uuden elämisen arvoisen elämän lasteni kanssa.
Eron yhteydessä lähdin muualle asumaan kahden alle 4-v lapsen kanssa. Hän ei olisi antanut mitään mukaamme, ei pesukonettakaan. En halunnut riidellä tavaroista. Pesukoneen otin salaa.
Aloitin opiskelun työn ohella ja olen päässyt tavoitteisiini, toteuttanut unelmiani.
Vaikka hän uhkasi tehdä elämästäni vaikean, ei ole onnistunut siinä.
Vastuu lapsista on aina ollut pääsääntöisesti minulla. Ja hyvä niin.
Aluksi hän maksoi minimielatusmaksua, vaikka oli hyvätuloinen. Se saatiin muutettua uudella sopimuksella, johon tarvitsin oikeusaputoimiston apua. Taistelua on ollut, mutta loppujen lopuksi yhteishuoltajuus menee asiallisesti.
Sinun tapauksessai näyttää kiusaaminen vielä jatkuvan. Se on valitettavaa, varsinkin lasten takia, mutta myös sinun mielenterveytesi takia.
Sinuna ottaisin vaikka mihin instansseihin yhteyttä saadakseni sen loppumaan.
Sen täytyy loppua. HANKI LÄHESTYMISKIELTO JA PIDÄ SIITÄ KIINNI!
Ole vahva ja toimi itsesi ja lastesi parhaaksi.
Älä anna ikinä peiksi hänen oikuilleen.
Tarvitset nyt apua muilta ja lujuutta itseltäsi.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!
kirjoitella sinunkin kanssasi maileitse....vertaistuki on ainakin mun mielestä tärkeää. uskallatko/osaatko pistää mailiosoitteen tänne? Vaikeaa on ollut sullakin ja yllättävän paljon näitä tapauksia tuntuu olevan.
Lähestymiskieltoa en todellakaan uskalla hakea... Siitä seuraisi sadanvuoden helvetti! Löysin itselleni muutama kuukausi sitten aivan ihanan miehen. Kotiini en ole uskaltanut häntä tuoda, sillä tiedän mitä siitä seuraisi. Onneksi hän on tukenani ja jaksaa ymmärtää tilannettani. Toivon että tämä helvetti loppuisi jo ja exä vaikka muuttaisi jonnekkin kauas kauas...