Tässä on nyt mennyt sellainen kuukausi erosta(oli muuten kolmen vuoden suhde, loppui kun mies ei enää rakastanut) ja jokainen päivä on yhtä pohtimista ja miettimistä, tunteiden arviointia ja itsensä syyllistämistä. Exä ottaa kaiken iisimmin; hänellä on jo uusi enkä ole siitä enää katkera hänelle. Kysynkin nyt,että voiko exän kanssa oikeasti, siis OIKEASTI olla ystävä(ja vieläpä hyvä sellainen)? Välimme ovat periaatteessa hyvät, mutta minä olen aina se joka soittaa eikä exä enää toivota takaisin mitään(esim. jos sanon "pärjäile",hän ei vastaa tai sanoo "juu"), kunhan vaan käyttäytyy oudosti, samalla tavalla kun ennen seurusteluamme(lähes kylmä, etäinen ja ylimielinen)... Sovimme,että pysymme hyvinä ystävinä,mutta ilmeisesti kaiken pitäisi tapahtua miehen ehdoilla(esim. tapaamisajat ja -paikat voisi vaihtaa mielialansa mukaan ym. älytöntä) ja minun täytyisi olla hiljaa kaikesta menneestä(jos edes epäilenkin että mies koittaa "kostaa" minulle tms., hän melkein suuttuu)! Olo on lievästi sanottuna järkyttynyt... Miten voikin ihminen muuttua yhtäkkiä tuollaiseksi?? Tuntuu kauhealta katsoa vierestä,kun itselle ennen niin lämmin ja tuttu henkilö muuttuu kylmäksi ja etäiseksi..=( Onko siis mitään tehtävissä; jatkanko soittelua vai lyönkö hanskat tiskiin ja leikin kiireistä? Olen exän siskon hyvä ystävä, eli tapaisimme väistämättä ainakin joskus tulevaisuudessa ja mies oli minulle kaikki kaikessa...
Tuleeko ystävyydestä exän kanssa mitään?
Chi
81176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
pidä hieman etäisyyttä, eli toisin sanoen älä ole niin innokas. ykllä mies ottaa yhteyttä jos haluaa olla exänsä(sinun) kanssa tekemisissä.
jos näet hänet, sano vain viileästi hei...
näin hän alkaa miettia miksi sinusta ei ole kuulunut pitkään aikaan ja voi jopa ottaakin yhteyttä.
voi toki myös olla niin että jos hänen uusi tyttöystävänsä ei pidä siitä että tapailette niin mies pitää välimatkaa sinusta.
Mun parhaista kavereistani kaksi on entisiä poikaystäviä. He ovat myös nykyisen poikaystäväni hyviä ystäviä! :)
Tosin nämä exät ovat yläasteajoilta, ja olen seurustellut nykyiseni kanssa ysiluokan lopusta asti (nyt 20v ja menossa ammattikorkeaan).
Kaikista parasta on antaa exälle tilaa hengähtää, älä yritä olla hänen kanssaan yhtä paljon kuin seurustellessanne. Parempi kun ei ainakaan kuukauteen pidä juuri lainkaan yhteyttä, niin itsekin ehdit tottua ajatukseen hänestä vain ystävänä, eikä poikaystävänä.
HEI
erosta on nyt kulunu 1,5kk. Seurusteltiin 6kk ja meillä on yhteinen kaveripiiri. Ero tapahtui poikakaverini tahdosta. Vähän samoista syistä kuin teilläkin. Oli siinä muutakin. Olemme hyviä ystäviä. Tunteehan hän minut todella hyvin. Välillä se on minulle vaikeaa, sillä haluaisin enemmänkin kuin ystävyyttä. Olemme aikaisemminkin seurustelleen, mutta silloin emme onnistuneet pitämään väléjämme kunnossa. Nyt emme halunneet että käy samalla tavalla.
Mielestäni ystävyys exän kanssa on mahdollista jos todellisuudessa kumpikin osapuoli haluaa sitä. Me soittelemme toisillemme ja kerromme kuulumisiamme. Näemme kahdestaan ja porukalla ja kyllä hän on se ensimmäinen joka kuulee jos minulle tapahtuu jotain uutta.
Vaikka toivoisinkin suhteemme olevan enemmän, olen iloinen ystävyydestämme. Toivottavasti se kestää läpi elämän!
Tsemppiä teille. Ehkä aika auttaa korjaamaan välinne.
Exän kanssa hyviä ystäviä eron jälkeen? Kaikkihan on mahdollista kyllä mutta omat kokemukseni puhuvat toista....ei ikimaailmassa...se mikä kerran on mennyt ja tuhoutunut...ei sitä enää kokoon liimata..ei ainakaan kunnolla...aina kun näet hänet...herää alitajunnassa demoni joka kuiskuttelee miten asiat olisivat voineet olla...ja etenkin jos näkee hänet uuden kanssa alkaa miettimään mitä parempaa siinä toisesa muka on...varsinkin jos henkilö on ennen rakastanut...
mutta onnea yritykseen...
Koska te ette voi enää ex miehesi toisen naisen tähden ehkä koskaan palata samaan, hyvään liittoon, joka oli, ei kannata kaveerata hänen kanssaan.
Erosin exästäni reilu 1,5 vuotta sitten kuuden yhteisen vuoden jälkeen ja olemme edelleen hyviä ystäviä keskenämme. Voin soittaa hänelle aivan hyvin, jos haluan juttuseuraa tai tavata kahvikupposen äärellä. Meillä molemmilla on jo uudet kumppanit, eikä se häiritse kumpaakaan millään tavalla. Tietenkään emme puhu heistä, sillä mitäpä se exälleni kuuluu, mitä olemme viikonloppuna puuhanneet. Alkuunsa tapailimme useammin, mutta nyt näemme ehkä kerran kuukaudessa. Ehkäpä tämä on onnistunut sen takia, ettei meillä ole katkeruutta suhteestamme. Voimme aivan hyvin muistella joitain yhteisiä kommelluksia, jotka ovat jääneet hyvin mieliimme. Tiedän, ettei ystävyytemme kestä lopun ikäämme, mutta tämän hetkinen tilanne on parempi kuin osasinkaan kuvitella.
Alkaa tosissaan juu vaikuttaa siltä,ettei tästä "ystävyydestä" tule yhtään mitään >=(. Ei vaivautunut äijä edes vastaamaan textariin, vaikka asia oli kiireinen. Netissä on vähän väliä, mutta ei siltikään laita postia. Viimeisimpänä puolustuskeinonaan koitti väittää, että minä en muka ole kiinnostunut hänen tekemisistään!! Viimeiset viikot olen koittanut todellakin päästä sisälle hänen harrastuksiinsa ja näin hän näkee asian?? Juu,kiitos ei. Painukoot suolle, minua ei kohdella näin!!!
väleissä exän kanssa, niin eikö riitä jos näkee vaikka kerran kuussa tai puolessa vuodessa? Viikottainen ystävyys kuulostaa siltä kuin haluaisi oikeastaan jatkaa sitä seurustelua, mitä toinen taas ei halua jatkaa.