Erosta kulunut nyt kuukausi. Ensin "okei, nyt alan elämään ja pysytään kavereina!"-vaihe ja nyt menossa "okei, eläminen ilman sinua ei ole kivaa ja kaverisuhteemme vaikuttaa yksipuoliselta!"-vaihe... Onkohan normaalia? Joka päivä itkettää ja viime päivinä on tullut ihan fyysisiäkin oireita. En tahdo suhdetta takaisin, toivon exän olevan onnellinen(oikeasti),mutta...jokin painaa...
Exällä ei näytä olevan mitään ongelmia toipumisen suhteen,päinvastoin; tytöt soittelevat ja muiden kanssa on kivempaa. Sepä kiva. Minä soittelen ja kyselen kuulumisia, ehdottelen tapaamisia kuin mikäkin idiootti. Ennen saarnasin sen puolesta, ettei pidä olla pompoteltavana, nyt sitten itse olen...>=( Syy tähän kaikkeen? Ei suinkaan rakkaus, ei edes mustasukkaisuus- enkä kutsuisi tätä läheisriippuvaisuudeksi. En vaan osaa elää ilman häntä; kun aloimme seurustelemaan, hän alkoi huolehtimaan minusta tosissaan eikä antanut minun tehdä mitään(hoiti KAIKKI kotityöt, kävi luonani, kohteli kuin prinsessaa, kesti kaikki raivokohtaukseni ja kiukutteluni). Kun erosimme, jäin tyhjän päälle-oman tyhmyyteni takia,tietysti. Opiskelut lopetin hänen takiaan, ystävät jäivät ja jouduin muuttamaan ihan liian aikaisin pois omilleni. Hän oli elämäni, syyni elää 3 vuotta... Sitten alkoi salailu ja "outo" käyttäytyminen, hän ihastui toiseen ja loppu onkin historiaa. Hyvä että niin, hän ansaitsi kunnioittavan ja raivoraittiin ihmisen lähelleen. Mutta mitä MINUN pitäisi nyt tehdä?? Tunnen itseni niin turvattomaksi ja yksinäiseksi; mitä jos yöllä näkee painajaista, kenelle voin soittaa? Jos masennukseni pahenee, kuka jaksaa tulla käymään ja lohduttaa? Kuulostan 5-vuotiaalta, tiedän...mutta olen todella pahassa pulassa...Lisätään kaikkeen sekavaan selostukseeni vielä se,että itsetuntoni on aina ollut maassa eikä minulla ole perhettä. Selviytymisvinkkejä otetaan vastaan! Mutta jutut tyyliin "Olisiko kannattanut miettiä aiemmin mitä tekee/ Oletpa idiootti" voi jättää kirjoittamatta..
Exällä ei näytä olevan mitään ongelmia toipumisen suhteen,päinvastoin; tytöt soittelevat ja muiden kanssa on kivempaa. Sepä kiva. Minä soittelen ja kyselen kuulumisia, ehdottelen tapaamisia kuin mikäkin idiootti. Ennen saarnasin sen puolesta, ettei pidä olla pompoteltavana, nyt sitten itse olen...>=( Syy tähän kaikkeen? Ei suinkaan rakkaus, ei edes mustasukkaisuus- enkä kutsuisi tätä läheisriippuvaisuudeksi. En vaan osaa elää ilman häntä; kun aloimme seurustelemaan, hän alkoi huolehtimaan minusta tosissaan eikä antanut minun tehdä mitään(hoiti KAIKKI kotityöt, kävi luonani, kohteli kuin prinsessaa, kesti kaikki raivokohtaukseni ja kiukutteluni). Kun erosimme, jäin tyhjän päälle-oman tyhmyyteni takia,tietysti. Opiskelut lopetin hänen takiaan, ystävät jäivät ja jouduin muuttamaan ihan liian aikaisin pois omilleni. Hän oli elämäni, syyni elää 3 vuotta... Sitten alkoi salailu ja "outo" käyttäytyminen, hän ihastui toiseen ja loppu onkin historiaa. Hyvä että niin, hän ansaitsi kunnioittavan ja raivoraittiin ihmisen lähelleen. Mutta mitä MINUN pitäisi nyt tehdä?? Tunnen itseni niin turvattomaksi ja yksinäiseksi; mitä jos yöllä näkee painajaista, kenelle voin soittaa? Jos masennukseni pahenee, kuka jaksaa tulla käymään ja lohduttaa? Kuulostan 5-vuotiaalta, tiedän...mutta olen todella pahassa pulassa...Lisätään kaikkeen sekavaan selostukseeni vielä se,että itsetuntoni on aina ollut maassa eikä minulla ole perhettä. Selviytymisvinkkejä otetaan vastaan! Mutta jutut tyyliin "Olisiko kannattanut miettiä aiemmin mitä tekee/ Oletpa idiootti" voi jättää kirjoittamatta..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kun tunteet ovat sekaisin, on pakko kaivaa järki jostain esille. Jos pidät lukemisesta kehottaisin menemään kirjastoon etsimään esim. erokirjoja. Niistä on hyötyä aivan varmasti. Sitten tee toimintasuunnitelma mitä asioita haluat elämääsi ja mitä aiot tehdä niiden saavuttamiseksi. Ja sitten vain päätät asiat!Uusia kavereita voi saada, opiskelupaikan tai töitä löytää, asunto järjestyy aivan varmasti myös. Aineellsia asioita pystyy järjestämään tekemällä, vaikka nyt ei rahaa olisikaan.Tsemppiä ja muista että jokainen meistä on oman onnensa seppä!Sitä äitini on minulle jankannut nyt kun itsellä on ollut todella vaikeaa...Noilla eväillä eteenpäin.