Paljon saan ikäväkseni lukea täältäkin juttuja pettämisestä. Pettämistähän on kyllä harrastettu jo iät ja ajat, ei se siksi taida olla nykyajan ilmiö. Sen sijaan nykyaikaa (1970->) taitavat olla irtosuhteet ja vapaa seksi.
Baarikäyttäytyminenkään ei ole ollut aiemmin samanlaista kuin nykyisin. Baarissa tarjoutuu paljon tilaisuuksia pettää toista. No hemmetti, voi tehdä sen vaikka baarin wc:ssä pikaisesti jos vain haluaa. Varmaan muuallakin, mikäli on niin vain päättänyt. Tarkoitan, että baareissa kun juodaan, estot vähenevät ja voi sattua kaikenlaista helposti.
Minua pidetään kaveripiirissäni kummajaisena, sillä olen hyvin uskollista tyyppiä. En noteeraan muita miehiä, en fantasioi muista, en mieti millainen joku olisi sängyssä tms. Eräs kumma piirre on myös pitää mieshaaremia, vaikka on varattuna. Miksi ihmeessä valitaan kumppaniksi toiseksi paras, jos täytyy noita miettiä? Ymmärrän sen, että pidempi suhde voipi tarvita lisäkipinää esim. fantasioinnin muodossa.
Fantasiointini ei ole kiinni esim. mielikuvituksen puutteesta. Minua ei vain kiinnosta. Tai jos fantasioin yksin joskus, niin päiväunet koskevat omaa miestäni.
En myöskään tee mitään mitä en haluaisi tehtävän minulle. Jotkut tyttökavereistani pitävät suutelua vieraan miehen kanssa ok:na. Itsellä ei kävisi mielessäkään. Se on jo mielestäni pettämistä. Kaveripiirini koostuu varatuista vähintään avoliitossa elävistä miehistä ja naisista. Suurimmalla osalla on lapsia.
Olen kuullut, että uskollisuus on geeneissä. Mielestäni vanhemmillani on hyvä suhde. Sitä en tietystikkään voi tietää, onko pettämistä ollut. En ole ainakaan kuullut. Suhteesta vain paistaa välittäminen eikä vain tavan vuoksi toisen kanssa oleminen.
Tässä teen vain huomioita, enkä missään nimessä halua antaa kuvaa, että asettuisin toisten yläpuolelle. Minä nyt vain satun olemaan tällainen. Uskon että muitakin samoin ajattelevia löytyy, mutta olemmeko vähemmistöä?
Baarikäyttäytyminenkään ei ole ollut aiemmin samanlaista kuin nykyisin. Baarissa tarjoutuu paljon tilaisuuksia pettää toista. No hemmetti, voi tehdä sen vaikka baarin wc:ssä pikaisesti jos vain haluaa. Varmaan muuallakin, mikäli on niin vain päättänyt. Tarkoitan, että baareissa kun juodaan, estot vähenevät ja voi sattua kaikenlaista helposti.
Minua pidetään kaveripiirissäni kummajaisena, sillä olen hyvin uskollista tyyppiä. En noteeraan muita miehiä, en fantasioi muista, en mieti millainen joku olisi sängyssä tms. Eräs kumma piirre on myös pitää mieshaaremia, vaikka on varattuna. Miksi ihmeessä valitaan kumppaniksi toiseksi paras, jos täytyy noita miettiä? Ymmärrän sen, että pidempi suhde voipi tarvita lisäkipinää esim. fantasioinnin muodossa.
Fantasiointini ei ole kiinni esim. mielikuvituksen puutteesta. Minua ei vain kiinnosta. Tai jos fantasioin yksin joskus, niin päiväunet koskevat omaa miestäni.
En myöskään tee mitään mitä en haluaisi tehtävän minulle. Jotkut tyttökavereistani pitävät suutelua vieraan miehen kanssa ok:na. Itsellä ei kävisi mielessäkään. Se on jo mielestäni pettämistä. Kaveripiirini koostuu varatuista vähintään avoliitossa elävistä miehistä ja naisista. Suurimmalla osalla on lapsia.
Olen kuullut, että uskollisuus on geeneissä. Mielestäni vanhemmillani on hyvä suhde. Sitä en tietystikkään voi tietää, onko pettämistä ollut. En ole ainakaan kuullut. Suhteesta vain paistaa välittäminen eikä vain tavan vuoksi toisen kanssa oleminen.
Tässä teen vain huomioita, enkä missään nimessä halua antaa kuvaa, että asettuisin toisten yläpuolelle. Minä nyt vain satun olemaan tällainen. Uskon että muitakin samoin ajattelevia löytyy, mutta olemmeko vähemmistöä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
on geeneissä. Eli ehkä siis myös pettäminen. Ja kun kävi omia ja miehen sukulaisia miettimään niin hups... omat sukulaiseni ovat tietääkseni olleet uskollisia, pitkiä avioliittoja (jotkut sukuun tulleet kylläkin vähemmän uskollisia...)Enkä itse ole miestäni pettänyt. Mieheni isä taas on kuulemma hairahtanut vieraisiin ja setä juoksi naisissa tämän tästä ja kas kas, myös mieheni on pettänyt minua !!!
Mutta en usko että se pitää paikkansa. Kyseessä sen sijaan saattaa olla tiedostamattaankin opitut käyttäytymismallit.
Itse olen pettänyt miestäni ( vain suutelua, mutta kuitenkin...) ja samaa tekivät molemmat vanhempani toisilleen. Sen sijaan mieheni vanhemmat ovat ns. vanhan kansan ihmisiä, enkä heillä usko olleen minkäänlaista uskottomuutta suhteessaan. Eikä mieheni ole koskaan minua pettänyt.
Mulla on vähän samantyyppinen "ongelma". Olen kai sitten vieraiden vilkuilija ainakin kolmannessa polvessa, kun taas mieheni suvussa ollaan oltu ainakin puheiden perusteella tosi uskollisia ja rehellisiä.
Koskaan en ole miestäni pettänyt, mutta joskus uskollisuus on ollut äärimmäisen vaikeaa. Olemme keskustelleet asiasta mieheni kanssa, kun hän on taas sitä mieltä, ettei hän ole kiinnostunut muista naisista. Perusluonteeltaan hän on hyvin jäyhä, rauhallinen ja kaikin puolin "arkinen". (Tietty mä en voi tietää, jos mulle valehdellaan ja rankasti.)
Toisaalta, meistä kahdesta minä olen se, kenen juttusille vastakkainen sukupuoli hakeutuu. Vaikka en flirttaile ainakaan tiedostaen muiden kanssa, änkeydy vieraisiin pöytiin tms. aina joku ryhtyy pitämään silmäpeliä, tulee kysymään kelloa tms. Viimeksi tänään opiskelijaravintolassa.
Ehkäpä nykytiede tulee joskus ratkaisemaan myös tämän ilmiön.
En oikein usko geenijuttuun. Mutta sensijaan sillä, millaisessa ympäristössä ihminen on kasvanut ja elänyt, on varmaan merkitystä. Mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Suurin osa ihmisistä käyttäytyy sen mallin mukaan, minkä on lapsuudessaan saanut. Me ihmiset samaistumme ympäristöömme, elämme sen normien mukaan. Minäkin olen suvusta, jossa ei ole erottu, kukaan vanhempi sukulaiseni ei ole niin tehnyt. Minäkin olen toteuttanut pitkän avioliiton mallia ja tavallaan kärsinyt. Nyt kuitenkin olen tajunnut, että ei siinä ole mitään hävettävää, jos kaksi ihmistä, aikuista tuntee olevansa epäsopivia toisilleen, ihan hyvin voi erota. Enpä usko tämänkään sinnittelyn geeneistä olevan kiinni, ainoastaan luonteistamme ja opituista malleista.
Ja lienee niinkin, että nykyaikana erotaan helpommin, petetään helpommin.. se on ajasta kiinni se.
Itse olen yksi niistä miehistä joiden mielestä pettämisessä ei ole mitään järkeä. Jos rakastaa puolisoaan niin miksi pitäisi käydä vieraissa?
Geenijuttuun en usko, kyse on omasta halusta. Voihan sitä vedota kovaan humalatilaankin, mutta itse sen pettämispäätöksen tekee.
Ja jos antaa itselleen tilaisuuksia niin miksi se siihen jäisi? (ts. flirttaaminen)
Turha noita on sen syvemmälti miettiä, jos rakastaa oikeasti toista niin tekee kaikkensa toisen eteen. Jos ei, niin - siitä se lähtee.
En ikinä siis ole pettänyt -olen lopettanut suhteen ennen kuin tehnyt mitään.
Omassa kaveripiirissä pettämisen yleisin syy on se ettei oma tyttöystävä tai vaimo enää halua. Sekin on mielestäni oma valinta, nimittäin sen puolison valinta. Sillä seksi on yksi tärkeä parisuhteen osa jota ilman en ainakaan itse osaa olla. en voi kuvitellakaan suhdetta naisen kanssa joka haluaisi minua vain kerran tai kaksi kuukaudessa
Eihän se silloin ole rakkautta. Ainakin itse haluan puolisoani usein, ja vaikken haluaisi ja hän haluaa niin teen sen hänen mielikseen. Sitä se rakkaus on. .......ja eihän sekään ihan pahalta ole ikinnä tuntunut :)
puolin ja toisin, kunnioittakaa toisianne ja pitäkää toisianne hyvänä. Se sama tulee aina satakertaisena takaisin.
Itsekkyys ei kuulu parisuhteeseen. Pettäminen ei ole mistään kotoisin