Meillä kotona vaimo raivoaa useamman kerran päivässä siisteyteen liittyvissä asioissa. Meillä on kaksi lasta 2,5v ja 0,5v. Vanhempi lapsi levittelee leluja leikkiessään kopastaan lattialle ja vaimo raivoaa kun on esim. nalle ja n.10kpl leegoja lattialla ja kun ei lapsi niitä kerää pois "vaikka kuinka monta kertaa olen sanonut". Minun työaika pätkiintyy kahteen osaan päivässä 6.30-11.00 ja 16.00-19.00 siis tämän ajan olen poissa kotoa. Päivittäin vaimo raivoaa että minä olen aina vain töissä ja kotona ei ehditä ikinä tekemään mitään. Päiväaikaan kun olen kotona ja iltaisin hoidan kaikki vaippa ja vessajutut ja päiväunille laitot. Sekä siivouksista imurointi väh kerta viikkoon Ja vaimolla menee kokoaika pääaiassa keittiössä ruuan laittoon ja siihen liittyvään siivoamiseen eikä ehdi yhtään istahtaa paikalleen. En tiedä onko vaimon siivousinto jonkin verran ylimitoitettua kun esim nuorin lapsi syö esim purkkiruuan niin pöydät ja syöttötuoli sekä lattia on pyyhittävä vaikka mitään ei varmasti ole tippunut ja toinen lapsi syö heti perään. joka välissä näihin rätityksiin menee 10-20min ja näitä kun on vähintään 6-7krt päivä.
Ruokapöydässäkin syöminen on vaimolle jatkuvaa tuskailemista ja tarkkailuam,että meneekö ruokaa muualle kuin suuhun.
Tai kun astianpesukoneeseen laittaa juomalasin niin taas on lattia pyyhittävä. Tai 2,5 vuotiaalta tulee kakka vaippaan ja vaimo sattuu lähtemään pyllypesulle niin aikaa menee 0,5-1h, kun kylpyhuoneen lattia kuurattava pesuaineilla. Itse kun käyn suihkussa ja kylvetän lapsukaiset niin meiltä menee aikaa tuo sama siihen reissuun kolmestaan kuin vaimolta pelkkään pyllynpesu touhuun. Vaikka kuinka yrittää asialinjalla herättää keskustelua tästä siivousasiasta niin se on varma raivoisa "aalto" "Sinä olet niin suurpiirteinen, minun lapset ei missään sikolätissä elä!!" antakaa hyviä vinkkejä millä tähän asiaan saisi järkeä.
Ruokapöydässäkin syöminen on vaimolle jatkuvaa tuskailemista ja tarkkailuam,että meneekö ruokaa muualle kuin suuhun.
Tai kun astianpesukoneeseen laittaa juomalasin niin taas on lattia pyyhittävä. Tai 2,5 vuotiaalta tulee kakka vaippaan ja vaimo sattuu lähtemään pyllypesulle niin aikaa menee 0,5-1h, kun kylpyhuoneen lattia kuurattava pesuaineilla. Itse kun käyn suihkussa ja kylvetän lapsukaiset niin meiltä menee aikaa tuo sama siihen reissuun kolmestaan kuin vaimolta pelkkään pyllynpesu touhuun. Vaikka kuinka yrittää asialinjalla herättää keskustelua tästä siivousasiasta niin se on varma raivoisa "aalto" "Sinä olet niin suurpiirteinen, minun lapset ei missään sikolätissä elä!!" antakaa hyviä vinkkejä millä tähän asiaan saisi järkeä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
vaimo sulla...
Sano että pistää pipoa löysemmälle tai tulee aivoveritulppa sille...
Katsokaa myös sarjaa neloselta täydelliset naiset...
Paskassa on hyvä elää välillä ettei puhkea allergioita lapsille vai onko vaimosi tavoite saada lapselle joku hieno keliakia tai vastaava ruoka-allergia?
Sillä hajoo pää kohta, varo vaan kohta olette ruumiita koko sakki,hakisi apua jostakin.
hitsi..ehdotappas vaimollesi koulunpenkille menoa.. sitten kun äitiysloma loppuu niin laitoshuoltajaksi/toimitilahuoltajaksi tai muuksi vastaavaksi niin kyllä kotona kuuraaminen vähenee huomattavasti..lol..
kokemusta meinaan omakohtaista..olen laitoshuoltaja koulutukseltani ja kun entehnyt siivoustöitä niin kotona tuli pestyä jopa 3 kertaa viikossa lattiat ja joka ilta tavaroitten järjestely..ym..tyttö nyt 5v..
kummasti siivous into kotona laantunut kun joka päivä siivoaa muiden jälkiä 8t päivässä.. kuitenkin kotona riittää yleensä kerran viikossa lattioden pesu..ja talvella 1krt/vko imurointi..tietty hiekka ja kura ajat erikseen..meinaan kun meillä on niin hullun mallinen kämppä (vuokra)että aina jos menee vessaan,keittiöön tai olohuoneeseen niin aina kuljetaa eteisen kautta..:( mutta tsemppiä sulle kyllä se sun "rouva" siitä rauhottuu..toivottavasti..
rasitteelta. Vaimosi ei osaa rentoutua ja jotain hän nyt tällä siivoamisella pitää kasassa omassa päässään. Ja kun ei ole täydellistä, hän repeää. Ei lapsiperheessä tai yleensäkään ihmisillä voi olettaa kaiken olevan täydellistä. Hermot tuossa menee. Apua kannattaisi hakea...
Reagoin itse stressiin ja väsymykseen siivoamalla vimmatusti. Mitä enemmän väsyttää, sitä siistimpää pitäisi kotona olla.
Elämä 24h kotona vaippaikäisen kanssa voi olla tosi rankkaa. Jos univelkaa kertyy, ja omaa elämää ei ole, voivat mittasuhteet kääntyä järjettömiksi. Tahra lattiassa voi muuttaa koko kodin sikolätiksi. 2,5 vuotiaalle on turha vaahdota legojen korjaamisesta, kun vielä paljon isommatkin lapset tarvitsevat aikuisen ohjauksen ja tuen lelujen korjaamiseen pois leikin jälkeen, ja ennen seuraavan leikin alkua :-)
Itsellä helpotti huikeasti paluu takaisin työelämään. Päivällä ajatukset ovat kiinni työssä, ja iltaisin on kivempi leikkiä lapsen kanssa, kuin heilua rätin kanssa nuolemassa pintoja.
Toivottavasti pääsette irti siivoushulluudesta. Apua voi kysyä vaikka neuvolasta, tai koita jollain keinoin järjestää aikaa harrastuksille kodin ulkopuolelta. Jos lapset onnistuu saamaan kodin ulkopuolelle hyvään hoitoon (leffan, jumpan tms. ajaksi), ei tarvitse murehtia kaaosta joka on kotona sillä aikaa syntynyt.
Vaimolla on juuri samanlainen tapa, että mitä väsyneempi sitä tarkemmin on siivottava ja sitä vähemmän luottaa minun työn jälkeen ja päivät tahtoo venyä yli puolenyön. kyllä elämä vaimolla kahden lapsen kanssa on rankkaa ja haluaisinkin siihen helpotusta kaikin keinoin ja olenkin ehdottanut monta kertaa että lähtisi välillä vaikka kaverin kanssa käymään jossain että kyllä me lasten kanssa kotona pärjätään, mutta aina se kaatuu siihen että kun ei ehdi ja ne harvat kerrat kun vaimo on lähtenyt käymään hierojalla, jalkahoidossa tai asioilla niin aina on hirveä stressi kun pitää kaikki ehtiä hoitamaan ennen lähtöä, kun ei voi luottaa,että esim. ruokatouhut meiltä onnistuu sotkematta. Ja kotiin palatessa alkaa hirveä tarkastelu ja kysely, että mitä teitte ja oletko pessyt kädet jne.
Se on kyllä suuri rasite meidän perheessä. Tuntuu että siivous olisi aina vain vaimon harteilla, vaikka kuinka olen yrittänyt sanoa että eikö se ole meidän kummankin yhteinen asia niinkuin siisteyden ylläpitäminen yleensä. Olen yrittänyt myös joskus vaimolle sanoa, että kuka vaatii niin täydellistä puhtautta ja että kun käydään jonkun luona kylässä
jossa ei ole sotkuista,eläimiä tai lapsia niin kurkkaapa avoimin silmin vaikka kahvipöydässä vaivihkaa pöydän alle niin varmasti löytyy muruja. Olen yrittänyt joskus sanoa kun tämä aiheuttaa niin riitaa, että käytäisiin vaikka perheneuvolan tätin juttusilla puhelemessa kun tämä tilanne on niin lukossa ja se pulppuaa aina vain pintaan. Vastaus on aina esittipä asian miten vain hirveä ryöpytys ja äänen korotus "Että sinulla se ongelma mene itse hoitoon ja turha siihen on muita sotkea"
Tää oli aika tuttua, vaikka ei mulla ihan noin pahaksi homma mennyt.
Itse huomasin, että en nauti enää mistään ja kuljen aina joku rätti kourassa pyyhkimässä olemattomia sotkuja. Olen aina ollut järjestyksen ihminen, joten onhan se vähän luonteestakin kiinni..
Luulen että vaimosi on nyt liian paljon kotona lasten kanssa. Mulla ainakin oli tätä. Mutta ei muka ollut missään välissä aikaa lähteä mihinkään..
Meillä on myös 2 pientä lasta, ja mun piti ihan opetella tästä touhusta pois, ennen kuin järki loppuu kokonaan.
Nytkin olen aika tarkka mutta en sentään joka syötön jälkeen esim. koko syöttötuolia "kynsi", vaan kerran pari viikossa. Yritän ottaa rennommin...ei se helppoa ole, mutta on pakko ajatella omaakin pollaansa ettei pimahda...
Toivottavasti saat "järkiisi" vaimosi!
Näytä vaikka sille tämä viestiketju.Normaalisiivous riittää.
Olen itse tarkka,imuroin kerran päivässä mutta se että jatkuvasti kuuraa monta kertaa päivässä pesuaineiden kanssa kertoo kyllä että mielen tasapaino on järkkynyt.
Jos on lapsia kodissa,aina sitä sotkua vähän tulee.Tuttavaperheessä vaimo oli siivoushullu,joka paikka kiilsi ja oli nuohottu.Iltaisin kun lapset olivat nukkumassa talon rouva silitti pyykit yli puoleenyöhön asti.Joka vaatekappale silitettiin,alushousuja ja sukkia myöden.
Tuloksena kärttyinen vaimo,alativäsynyt,puutteessa elävä aviomies,sillä joskushan vaimonkin piti saada nukkua eikä puolenyön jälkeen enää seksi kiinnostanut kun aamukuudesta asti aloitti sen järjettömän huhkimisen jota kesti koko päivä väliin klo 1 yöllä asti.
Kolme pahasti allergista lasta ja lääkäri sanoi että liiallinen siivousintoilu aiheutti näille lapsille allergiat kun kotona oli ylisiistiä ja jatkuvasti pestiin sekä lapsia että kotia.
Kodin ulkopuolella sitten hyökkäs maailman karut bakteerit kimppuun ja jatkuvasti olivat kipeitä.
Avioerohan siitä lopulta tuli.
Teidän koti on myös sinun ja teidän lastenne koti. Eihän siellä voi edes asua vaan siitä on tullut vähän niin kuin näyttelytila, kulissi. Koti pitäisi olla viihtymistä ja lapsilla kasvamista varten joten leluja pitäisi saada olla ja niillä pitää saada leikkiä. Liiallinen siisteysintoilu tukahduttaa ja ahdistaa.
Onkohan vaimollasi jonkinlainen masennus päällä? Jossain vaiheessa ei ehkä tajua omaa tilaansa mutta tuollainen rasittaa pitemmän päälle kaikkia. Kannattaisi soittaa ensin neuvolaan ja kysyä sieltä mitä asialle voisi tehdä. Vaimosi väsyttää itsensä kun käy noin ylikierroksilla. Lapsillekaan tämä tilanne ei ole hyväksi.
Kyllä vaimollasi taitaa tosiaan olla jotain ongelmia pääkopassa.
Apuahan se kyllä tarvitsee.
Kyllä se riittää että yhtenä/kahtena päivänä viikossa siivotaan pintaa syvemmältä ja muina päivinä tehdään vain pientä pintasiivousta.
Mitäpä ne lapsetkaan niillä leluilla tekee jos ei saa edes leikkiä,ettei tule sotku?
Tottatosiaan,kannattaa vierailla myös muiden huusholleissa.
Varsinkin sellaisissa joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä,muutama muksu ja lemmikkinä pari koiraa.
Ei aina kiillä paikat ja tosiaan niitä leivänmuruja löytyy sieltä pöydän alta ja vähän muualtakin(puhun meidän huushollista).
Ei ole kukaan silti vielä huomauttanut että meillä olisi likaista.Joskus kyllä noiden murkkuikäisten kaverit ovat sanoneet,että meillä on niin ihanan kodikas koti ;)
kylläpä kolahti omalle kohdalle aika lailla. mä oon yhden lapsen (2v) äiti, toinen tulossa tammikuussa. oon aika kauhea siivoamaan..tai en niinkään imuroimaan ja kuuramaan mut leluja ja muuta kampetta kerään jatkuvasti, välillä sanon tenavalleki et kerää nyt lelus pois ku ei kävelemää pääse. tiedän, että koti, jossa elää pieniä lapsia, ei voi olla aina siisti. mä vaan oon niin paljon kotona ja joudun kattelee sitä sotkua koko ajan ni ehkä sen takia se pistää liikaa silmään. mut hei, hyvä ku kirjotit ton jutun, tästä lähtien mä en enää kiinnitä niin paljon huomiota sotkuun, vaan anna lapsen sotkea. kyl se sit auttaa siivoamaan ku pyydän nätisti.. :) tsemppiä sulle!
Vaimosi on tyypillinen kotona raivoisaa valtaa käyttävä pirttihirmu, joka itse itselleen säätää säännöt, joita ei sitten kykenekään pitämään muuten kuin hirveällä vahdinnalla ja huudolla.
Laita se töihin, muuta keinoa ei ole. Kotona pääasiassa aikaansa viettävä nainen tekee juuri noin, käyttää valtaansa perheeseensä ja kotiinsa. Eikä muuten myönnä vallan haluaan.
Hei!
Minulle jäi kyllä trauma äidistäni joka oli lähes samanlainen. Kauheella kiukulla raivoten siivottiin ja kukaan muu ei osannut mitään. Minä muutin 18 vuotiaana pois kotoa ja monta vuotta men selvitellessä näitä juttuja.
Ensinnäkään en osannut tehdä omassa kodissani mitään. En koskaan saanut leipoa tai laittaa ruokaa nuoruudessani kun sotkin... onneksi sain sentään keittää perunoita niin en yksinäni kuollut nälkään. Oli se kauheata kun 20 vuotias nainen opettelee tekemään pannukakkua ja pakko oli itse tehdä kun oli köyhä opiskelija. koti oli aivan siivoton koska kaikki inspiraatio siivoukseen oli kadonnut.
Monasti kävi äiti pyytämässä takaisin kotiin asumaan mutta vaikka oli miten piukkaa en mennyt.
Usein toivoin että äiti olisi mennyt työhön että olisi ollut kotona helpompaa ja ainakun tämä toteutui oli parempi olla kun äidillä oli muutakin ajattelemista.
Olen nyt 35 vuotias ja olen tullut siihen tulokseen että vaikka paita jääkin silittämättä ei se pahemmin haittaa.
Tuollainen kiukku, pahamieli ja rääkyminen satuttavat lasta ja tekevät syviä haavoja. Tee sille jotain sillä ovathan ne yhtälailla sinunkin lapsia.
Anneli
Löysin jostakin ketjusta tämmöisen tarinan ja olenpa saanut se sähköpostiinikin. Tämä pitää jokaisen naisen lukea!
Itse yritän olla olematta:
Asuuko teilläkin pirttihirmu?
Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi.
Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa
joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes
huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.
Jos ei Usko usko niin...
Psykologi Hannele Törröstä on jo vuosien ajan kiusannut tapa, jolla nainen käyttää
valtaa. Vaimo, kolmen murrosikäisen pojan äiti on tutkinut omia vallankäytön
mekanismejaan ja huomannut, että usein ne ovat itsepetosta.
- Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona
ja parisuhteessa.
Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta
vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten
reviireille tunkeutuen.
Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan.
Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen,
koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu.
- Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei
näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään.
Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön
mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan,
toiset uhriutuvat loppuelämäksi.
- Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn
itsensä ulkopuolella.
"Teenkö minä mitään oikein?"
Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla
perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit.
Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi
noudattaa.
- Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän
perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta.
Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni,
olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa.
- Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on
suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai
lapset ovat.
Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen
katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli
ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono
mies oli.
- Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein.
Mies on naisen oma projekti
Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt. Naisella on tapana
ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan "tietää", että koska miehellä
ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla.
- "Tietäminen" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä,
vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee.
Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi.
Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: "Kyllä minä sen muutan"!
Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän
makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen.
Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin
tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä.
- On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten
keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten
omaa patologiaa.
Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja. Törrönen kertoo naisesta, joka
huvitteli lähettämällä miehensä lähikauppaan mutkikkaan ostoslistan kanssa. Nainen
oli vaihtanut tavaroiden nimet listassa niin, että esimerkiksi tomusokeri olikin
pölysokeri - testatakseen, selviytyykö mies koitoksesta. Kotona nainen odotteli,
milloin ensimmäinen avunpyyntöpuhelu mieheltä tulisi. Hän myös tarkisti tutulta
myyjältä, oliko mies joutunut pyytämään apua. Lopuksi miehen avuttomuudelle naurettiin
kaveriporukassa.
Ei ilkeyttä, vaan sokeutta
Mikseivät miehet sitten ryhdy vastarintaan?
- Koska naiset eivät osaa ottaa vastaan kritiikkiä, Törrönen sanoo.
- Kun naista arvostellaan, raivo on hirveä. Asiasta tehdään välittömästi
tasa-arvopoliittinen, ja mies leimataan sovinistiksi.
Kymmenen vuotta sitten Törrönen kirjoitti aiheesta kolumnin. Naiset suhtautuivat siihen
jäätävällä hiljaisuudella ja tuijotuksella, mutta miehet ottivat yhteyttä ja kertoivat
ajattelevansa juuri niin kuin Törrönen oli kirjoittanut. He sanoivat, etteivät olisi
voineet ottaa asiaa puheeksi, koska ovat miehiä.
- Ihmissuhteessa nainen tuntuu miehestä ylivoimaiselta. Nainen on nopea ja nokkela
keskustelija, eikä mies välttämättä saa edes suutaan auki.
Törrönen painottaa, ettei nainen ole vallankäytössään tahallaan ilkeä. Vallan
osoittaminen on tiedostamatonta, ja siihen johtavat monet eri syyt.
Ensinnäkin, ihmissuhteet ovat aina vaikeita, ja reviirien rajoja etsitään jatkuvasti.
Monesti suhteen alussa nainen hoivaa miestä, kokkaa, silittää paidat - ja tekee sen
rakastuneena mielellään. Kun ensihuuma on ohi ja riitojakin ilmenee, selviää, että
tavaksi tullut työnjako on inhottanut naista jo pitkän aikaa.
Toiseksi syyksi Törrönen nimeää naiselle tyypillisen ajattelun, että hyvä pitää
ansaita. Esimerkiksi rentoutua saa vasta, kun on koti on siivottu. Tai omasta ruumiista
saa nauttia vasta, kun on laihtunut.
- Kuormitamme itseämme kovilla tavoitteilla. Jos ne eivät toteudu, tunnemme itsemme
riittämättömiksi ja uhriudumme.
Myös kiire on hyvän parisuhteen vihollinen. Ihminen alkaa suorittaa elämää, eikä aikaa
jää omien toimintatapojen tarkasteluun.
Lepää, hullu, lepää!
Mitä me naiset sitten voimme tehdä parantaaksemme tapojamme? Miten tiedostamattoman
vallankäytön voi havaita?
- Voi kysyä mieheltä, millaisissa tilanteissa minun kanssani on vaikea olla, Törrönen
neuvoo.
- Olen hyötynyt hirveästi kritiikistä, jota miestuttavat ovat minulle antaneet. Sen
kuuleminen ei ole ollut kivaa, mutta olen huomannut heidän olevan oikeassa.
Törrönen kehottaa myös tarkastelemaan asioita, jotka arjessa ottavat aivoon, sillä
juuri niihin nainen valtaansa kohdistaa.
- Ennen raivostuin siitä, että meidän pojat löhösivät paljon sohvalla. Pohdin, mikä
siinä on niin ärsyttävää, kunnes huomasin, etten itse osannut loikoilla. Olinkin
kateellinen.
Kun raivon syy selvisi, ei tarvinnut enää motkottaa löhöäjille. Ei se heidän syynsä
ollut, ettei äiti osannut rentoutua. Nykyään Törrösen työtietokoneen näytönsäästäjässä
lukeekin: Lepää, hullu, lepää!
Samaa psykologi suosittelee muillekin.
- Elämä on paljon helpompaa, kun opimme suhtautumaan kodin hulluuksiin huumorilla
ja joustamaan suunnitelmissa ja säännöissä.
Törrösen tarkoitus ei ole julistaa miehiä pulmusiksi ja naisia pirttihirmuiksi. Jos
mies ei ole lainkaan oma-aloitteinen, nainen joutuu tahtomattaankin potkimaan häntä
yhteistyöhön. Mutta ratkaisu ei ole määräileminen vaan keskusteleminen. Törrönen
kehottaa luomaan kotiin säännöt - yhdessä.
- On tehtävä sopimus siitä, miten kotona ollaan, sekä tarkasteltava, millaisia
sopimuksia tehdään ja miksi. Voi tehdä erilaisia kokeiluja ja katsoa, mikä parhaiten
sopii.
- Paljastetaan korttimme ja käytetään valtaa avoimesti, keskustellen.
(Julkaistu iltalehdessä ilmeisesti vuonna 2000)
meillä taas mies on siivous hullu, mutta, kun on koko ajan töissä ja illat rakennukselle, minun tehtäväksi jää se että koti on tiptop, kun mies tulee kotiin, ettei ala mökötys.
miehen äiti vieläkin desinfioi lapsemme tuttipullot ja tutit ja tyttömme on jo yli vuoden, käsiä pestään jatkuvasti ja jos lapsi sairastuu se on minun vikani.
tässä taas tyttö sai nuhan ja mies alkoi väittämään että en ole pitänyt takkia mukana, mieli muuttui, kun minulla oli todistusaineistoa, kamerassani, (olimme tivolissa)ja siitä näkyi, että takki oli niskassa.
tämän jälkeen näytin myös lastenhoito kirjasta tekstin: vauva sairastaa n. joka toinen kuukausi, jotta saa imetyksen lopetettuaan oman bakteeri kantansa.
mieli muuttui heti hieman anteeksi pyytävämmäksi....
mutta joka päivä pitää olla imuroitu ja luututtuva joka viikko. minä ahistun kotona, kun pitää sitä tytön kanssakin olla, ja mies ei ymmärrä, että se siivoaminen ei ole niin, helppoa, kun lasta pitää välillä vahtiakin... huh. sivuraiteet veivät.
Tuollainen siivousvimma ei ole enää normaalin puitteissa. Vaimollasi saattaa olla raskaudenjälkeinen masennus, joka purkautuu ylimitoitetulla siivouksella. Yrittää pitää päätään kasassa ja elämää näennäisesti hallinnassa. Tilanne voi kääntyä vakavaksi. Joka tapauksessa tästä kärsivät lapset, sinäkin ja myös vaimosi, joka ei pysty ymmärtämään omaa tilaansa. Sinun pitää kysyä ohjeita neuvolasta tai terveyskeskuksesta, miten toimia. Raskaudenjälkeinen masennus tulee joillekin naisille ja siihen on nykyään saatavilla hoitoa. Soita neuvolaan heti ensimmäiseksi maanantaiaamuna. Ehdottomasti.