JOtenkin sitä tuli erottua hirveässä tunnekuohussa miehen petettyä. Sen jälkeen elämä on mennyt totaalisesti uusiksi ja joskus mietityttää, että kannattiko. Nykyisin mies tuntuu taas jotenkin hyvältä tyypiltä ja olemme läheisiä. Välillä ajattelin jopa paluuta yhteen. Yksi lapsi meillä on. Silti siinä erossa meni niin paljon rikki, ettei paluu ole oikeasti tullut mieleen. Meni luottamus.
Oletteko katuneet avioerojanne?
mietteissään
61967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nykyinen suhde on monta kertaa parempi kuin edellinen jossa olin lähinnä toisen mielenterveydenhoitaja.
Yhteen paluu ei todennäköiseti kannata vaan samat haamut tulevat teille pintaan kuin mitkä olivat jo silloin kun erositte. Olkaa ystäviä koska ystävuus on parempaa kuin riitelevä aviopari.
Hei
Olen samaa mieltä.
Puit tosi hienosti sanoiksi sen mitä mä en olis osannut.
Näin on ystävyys korkeintaan, sekin etäisenä.
Paluuta entiseen ei ole.
Itsekin olin 'mielenterv.hoitsuna' siipalleni.
Vapaus on ihanaa.
En ole katunut päivääkään.
'Hirmuhallitsijasta' erottuani kaikki on mennyt eteenpäin ja rauha on maassa.
Lapset voivat hyvin ja se on tärkeintä.
Myös minä olen taas löytänyt itseni ja alkanut voida paremmin.
Haavat, jotka suhteen aikana sain ovat kasvamassa umpeen.
eroamme päivääkään.
Emme ole exän kanssa missään tekemisissä. Viimeksi taisin nähdä häntä vilaukselta yli vuosi sitten. Ei yhteisiä lapsia, ja yhteiset muistotkin ovat hieman tuhriutuneet kun kuulin pettämisestä.
Ainut mitä kadun on se, että olen antanut satuttaa itseäni liikaa. Vieläkin yli 2,5 vuoden jälkeen pelkään rakastua ja antaa rakkautta, parisuhdetta, läheisyyttä ja erityisesti menettämistä.
EN MISSÄÄNNIMESSÄ KEHOTA KETÄÄN EROAMAAN,
ole katunut kumpaakaan eroani. Eka liitto kariutui miehen väkivaltaan, toinen miehen alkoholismiin. Ei sellaisista helveteistä lähtöä voi katua. Nyt on kolmas kierros menossa, ja elämä hymyilee.