Hei,
Olen 3kymppinen mies ja olen (tai olin) ollut parisuhteessa noin 5 vuotta.
Ensimmäiset 3 vuotta meni varmaan molemmin puolin aika hyvin.
Loppuaikaan mahtuu enemmän riitaa ja väärintekoja puolin ja toisin. Pari eroakin.
N. 3 viikkoa sitten sovittiin että kun asiat kerran on kunnossa ja ollaan onnellisia niin voidaan jatkaa ja sitoutua , minäkin olin omasta mielestäni kovin muuttunut mies, hellä ja huomioonottavainen, mitä en aina ollut viime aikoina ollut. Olin onnellinen.
Viime viikko sitten taas oli yhtä riitaa, koska musta tuntui että intohimo ja läheisyydentarve kuitenkin oli aika yksisuuntaista. sitten tuli ekaks pientä riitaa,, sit vanhojen kaivelua, you know. Noidankehä johti isoon riitaan jonka huipentuma oli se että tyttöystäväni oli valehdellut minulle, josta meni hermo totaalisesti koska se on hänelle ollut niin sanoakseni tapana ja just oltiin sovittu et nyt asiat tehdään toisin. Seuraavana päivänä halusin että annetaan pahat puheet anteeksi ja unohdetaan valheet mutta ensimmäisen kerran historiamme aikana hän päättikin nyt jättää minut. Hän jätti minut itkemään kylpyammeeseen, en ollut koskaan aiemmin itkenyt niin.
Eron syyksi hän sanoo ettei voi koskaan muuttua, vaan hän aina aiheuttaa vaan riitaa ja pahaa oloa.. Väittää että minussa ei ole mitään vikaa.. Kaikki tämä tuli yhden yön miettimisen jälkeen ,ja nyt hän ei ole enää edes valmis parisuhdeterapiaan.. Lopullinen syy sille että on pakko erota on kuulemma se että hän on liian heikko. Eikö se ole väärin, ei kai tekojaan voi puolustella sillä että on heikko, juuri sellaisessa tilanteessahahan parisuhteessa voidaan hakea esim ammattiapua..?
Kysymykseni: Voiko tuo olla todellinen eron syy? Naiset erityisesti, voisitteko erota suhteesta koska kuulemma vaan aiheutatte riitaa ettekä tule jättämään valehtelua jatkossakaan vaikka miehessä ei mukamas olisi mitään vikaa? Vai kuulostaako siltä että eron oikea syy jää nyt sit arvailujen varaan..
Olen 3kymppinen mies ja olen (tai olin) ollut parisuhteessa noin 5 vuotta.
Ensimmäiset 3 vuotta meni varmaan molemmin puolin aika hyvin.
Loppuaikaan mahtuu enemmän riitaa ja väärintekoja puolin ja toisin. Pari eroakin.
N. 3 viikkoa sitten sovittiin että kun asiat kerran on kunnossa ja ollaan onnellisia niin voidaan jatkaa ja sitoutua , minäkin olin omasta mielestäni kovin muuttunut mies, hellä ja huomioonottavainen, mitä en aina ollut viime aikoina ollut. Olin onnellinen.
Viime viikko sitten taas oli yhtä riitaa, koska musta tuntui että intohimo ja läheisyydentarve kuitenkin oli aika yksisuuntaista. sitten tuli ekaks pientä riitaa,, sit vanhojen kaivelua, you know. Noidankehä johti isoon riitaan jonka huipentuma oli se että tyttöystäväni oli valehdellut minulle, josta meni hermo totaalisesti koska se on hänelle ollut niin sanoakseni tapana ja just oltiin sovittu et nyt asiat tehdään toisin. Seuraavana päivänä halusin että annetaan pahat puheet anteeksi ja unohdetaan valheet mutta ensimmäisen kerran historiamme aikana hän päättikin nyt jättää minut. Hän jätti minut itkemään kylpyammeeseen, en ollut koskaan aiemmin itkenyt niin.
Eron syyksi hän sanoo ettei voi koskaan muuttua, vaan hän aina aiheuttaa vaan riitaa ja pahaa oloa.. Väittää että minussa ei ole mitään vikaa.. Kaikki tämä tuli yhden yön miettimisen jälkeen ,ja nyt hän ei ole enää edes valmis parisuhdeterapiaan.. Lopullinen syy sille että on pakko erota on kuulemma se että hän on liian heikko. Eikö se ole väärin, ei kai tekojaan voi puolustella sillä että on heikko, juuri sellaisessa tilanteessahahan parisuhteessa voidaan hakea esim ammattiapua..?
Kysymykseni: Voiko tuo olla todellinen eron syy? Naiset erityisesti, voisitteko erota suhteesta koska kuulemma vaan aiheutatte riitaa ettekä tule jättämään valehtelua jatkossakaan vaikka miehessä ei mukamas olisi mitään vikaa? Vai kuulostaako siltä että eron oikea syy jää nyt sit arvailujen varaan..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi olla, että hän oikeasti kokee tilanteen solmuksi, jossa ei auta muu kuin ero, vaikka välittäisikin...Silloin on mahdollista myös katuminen, kun ajatukset ovat selvinneet.Tai sitten hänellä on huono omatunto puuhistaan ja ehkä uusi mies odottamassa, jolloin sanoo itsensä vialliseksi, jotta saisi ns. ripittäytyä sinulle ja paremman mielen itselleen....Tuossa tilanteessa kun toinen on jo luopunut ei yleensä ole paljon tehtävissä...Itse tunnen itseni pelleksi yrittäessäni vuosi sitten pelastaa suhdetta, jossa toinen oli päätöksensä tehnyt....
naisellasi on toinen mies, valitettavasti.
Itselläni oli vähän saman tapainen tilanne muutamia vuosia sitten. Ajattelin tuolloin
että haluaisin tehdä eron helpommaksi miehelle.. haastamalla riitaa viikkoja ennen kuin pamauttaisin eroaikeet päin naamaa.
Pitkään kestänyt "riitakausi" pistää yleensä miehenkin miettimään suhteen tilaa.. tarkoituksena ärsyttää miestä tahallaan, että mieskin tulisi siihen tulokseen, että ero on ainoa vaihtoehto. Sitä naisena kuvittelee, että tällä tavalla tuleva ero olisi miehellekin helpompi. Tai siis minä ainakin kuvittelin näin.
Naisesi on miettinyt tätä eroa jo pidempään. Ei kukaan yhdessä yössä voi tehdä noin suurta päätöstä, kun yhteisiä vuosia on kuitenkin jo niin monta takana.
Lukemani perusteella teillä on ollut melkoisen myrskyinen suhde jo vuosia. Mieti nyt itse, onko ero tosiaankin paha juttu. Tuollaiset "ollaan-ei olla" -suhteet eivät yleensä aiheuta muuta kuin surua molemmilla osapuolille. Valheet, erot ja muut väärinteot myös todiste siitä, ettei suhteellanne ollut tulevaisuutta.
jolloin todella täytyy ajatella ett sillä on toinen kun olen aina ollut varma "että ei mun puoliso tekis sellaista". Lainausmerkit sen takia, että en ole häntä pitäny itsestäänselvyytenä, mutta niin usein kuulee puhuttavan kuinka kaikki ajattelee omasta puolisostaan sillai et just se on semmonen joka ei tekis niin..
molemmat yo. kommentoijat olette naisia, ja tuotte esille tämän vaihtoehdon.. en kuitenkaan usko että hänellä on toinen , ei hän valehtelisi mulle tuollaisissa asioissa.. ne on yleensä liittyny muihin juttuihin.. Itse asiassa, olen kaikesta huolimatta varma että hän on kiltti ihminen joka ei tekisi sellaista. Samaa en ole aina 30 vuotisen elämäni aikana voinut sanoa itsestäni
se pääsyy eroon menee jotenkin tähän rataan:
hän ei ymmärrä kuinka mä voisin antaa kaiken menneen anteeksi ja kuinka me voitais olla ottamatta vanhoja asioita esille riidoissa. aina kun tulee riitaa, tulee meille kuulemma mieleen vanhat typeryydet, ja hän ei saa päätänsä selväksi. mikä kuulemma pahinta, ne on hänen mokia.
Tuosta kai paistaa syyllisyys mutta jos se todella liittyy menneiden riitojen häpeään/syyllisyyteen, eikä esim toiseen suhteeseen, niin miksi silloin ei haluaisi ammattiauttajaa jonka kanssa selvitettäisiin voiko niistä asioista päästä yli.. Kuten toinen kommentoija huomautti, olisi järjetöntä joutua katumaan näin suurta mokaa, jos meillä olis ollu mahdollisuus korjata asiat. Eivätkö ihmiset sit vaan halua enää selvittää kun se ratkaisu omassda päässä on tehty..
Suhteemme todella on kuulunut myrskyä, riitaa ja kaikenlaista.. Esim ennen ensimmäistä eroa todella käytiin terapiassa mutta jätin sen kesken ja halusin eroon. Joten en kai voi sen aloittamista toiselta enää odottaa .
Mutta kun 3 viikkoa sitten oltiin onnellisia.. Vai oliko se vain minä?
"Mutta kun 3 viikkoa sitten oltiin onnellisia.. Vai oliko se vain minä?"
Minä luulen, että se on ollut vain sinä. Tai ehkä hänkin on yrittänyt olla onnellinen, mutta paineet ovat vain pikkuhiljaa kasvaneet. En tiedä, mitkä paineet, tässä tapauksessa syitä voi olla kymmeniä erilaisia.
"Minä luulen, että se on ollut vain sinä. Tai ehkä hänkin on yrittänyt olla onnellinen, mutta paineet ovat vain pikkuhiljaa kasvaneet. En tiedä, mitkä paineet, tässä tapauksessa syitä voi olla kymmeniä erilaisia."
Niin. Tässä sitä syytä voi pitkälti olla.
Kun suhteen historia on mitä on, ei sitä luottamusta ja onnellisuutta voi väkisin luoda, ja ne paineet voi jopa liittyä pelkästään siihen että PITÄIS olla onnellinen vaikkei olekaan. En tiedä onko sanomassani jotain tolkkua
..kuulosti muuten aika pirun tutulta. Minun tapauksessani kävi hieman samalla tavalla..
Täytyy sanoa että näin jälkeenpäin ennustuksesi täytyy sanoa tarkkanäköiseksi.
Mutta silloin kun olin suhteessa, ja uskoin sen mitä toivoin (en aina, mutta aina niin kävi) olisin kieltänyt tuon.
Tuo on niin tuskaisan tuttua ja ikävä kyllä totta. :P