Hei, en ole tänne foorumeille aiemmin kirjoittanut.. panin viestini aluksi "särkynyt sydän" osioon. Tämä taitaa kuitenkin olla se oikea foorumi, elikkä:
Olen 3kymppinen mies ja olen (tai olin) ollut parisuhteessa noin 5 vuotta.
Ensimmäiset 3 vuotta meni varmaan molemmin puolin aika hyvin.
Loppuaikaan mahtuu enemmän riitaa ja väärintekoja puolin ja toisin. Pari eroakin.
N. 3 viikkoa sitten sovittiin että kun asiat kerran on kunnossa ja ollaan onnellisia niin voidaan jatkaa ja sitoutua , minäkin olin omasta mielestäni kovin muuttunut mies, hellä ja huomioonottavainen, mitä en aina ollut viime aikoina ollut. Olin onnellinen.
Viime viikko sitten taas oli yhtä riitaa, koska musta tuntui että intohimo ja läheisyydentarve kuitenkin oli aika yksisuuntaista. sitten tuli ekaks pientä riitaa,, sit vanhojen kaivelua, you know. Noidankehä johti isoon riitaan jonka huipentuma oli se että tyttöystäväni oli valehdellut minulle, josta meni hermo totaalisesti koska se on hänelle ollut niin sanoakseni tapana ja just oltiin sovittu et nyt asiat tehdään toisin. Seuraavana päivänä halusin että annetaan pahat puheet anteeksi ja unohdetaan valheet mutta ensimmäisen kerran historiamme aikana hän päättikin nyt jättää minut. Hän jätti minut itkemään kylpyammeeseen, en ollut koskaan aiemmin itkenyt niin.
Eron syyksi hän sanoo ettei voi koskaan muuttua, vaan hän aina aiheuttaa vaan riitaa ja pahaa oloa.. Väittää että minussa ei ole mitään vikaa.. Kaikki tämä tuli yhden yön miettimisen jälkeen ,ja nyt hän ei ole enää edes valmis parisuhdeterapiaan.. Lopullinen syy sille että on pakko erota on kuulemma se että hän on liian heikko. Eikö se ole väärin, ei kai tekojaan voi puolustella sillä että on heikko, juuri sellaisessa tilanteessahahan parisuhteessa voidaan hakea esim ammattiapua..?
Kysymykseni: Voiko tuo olla todellinen eron syy? Naiset erityisesti, voisitteko erota suhteesta koska kuulemma vaan aiheutatte riitaa ettekä tule jättämään valehtelua jatkossakaan vaikka miehessä ei mukamas olisi mitään vikaa? Vai kuulostaako siltä että eron oikea syy jää nyt sit arvailujen varaan..
Olen 3kymppinen mies ja olen (tai olin) ollut parisuhteessa noin 5 vuotta.
Ensimmäiset 3 vuotta meni varmaan molemmin puolin aika hyvin.
Loppuaikaan mahtuu enemmän riitaa ja väärintekoja puolin ja toisin. Pari eroakin.
N. 3 viikkoa sitten sovittiin että kun asiat kerran on kunnossa ja ollaan onnellisia niin voidaan jatkaa ja sitoutua , minäkin olin omasta mielestäni kovin muuttunut mies, hellä ja huomioonottavainen, mitä en aina ollut viime aikoina ollut. Olin onnellinen.
Viime viikko sitten taas oli yhtä riitaa, koska musta tuntui että intohimo ja läheisyydentarve kuitenkin oli aika yksisuuntaista. sitten tuli ekaks pientä riitaa,, sit vanhojen kaivelua, you know. Noidankehä johti isoon riitaan jonka huipentuma oli se että tyttöystäväni oli valehdellut minulle, josta meni hermo totaalisesti koska se on hänelle ollut niin sanoakseni tapana ja just oltiin sovittu et nyt asiat tehdään toisin. Seuraavana päivänä halusin että annetaan pahat puheet anteeksi ja unohdetaan valheet mutta ensimmäisen kerran historiamme aikana hän päättikin nyt jättää minut. Hän jätti minut itkemään kylpyammeeseen, en ollut koskaan aiemmin itkenyt niin.
Eron syyksi hän sanoo ettei voi koskaan muuttua, vaan hän aina aiheuttaa vaan riitaa ja pahaa oloa.. Väittää että minussa ei ole mitään vikaa.. Kaikki tämä tuli yhden yön miettimisen jälkeen ,ja nyt hän ei ole enää edes valmis parisuhdeterapiaan.. Lopullinen syy sille että on pakko erota on kuulemma se että hän on liian heikko. Eikö se ole väärin, ei kai tekojaan voi puolustella sillä että on heikko, juuri sellaisessa tilanteessahahan parisuhteessa voidaan hakea esim ammattiapua..?
Kysymykseni: Voiko tuo olla todellinen eron syy? Naiset erityisesti, voisitteko erota suhteesta koska kuulemma vaan aiheutatte riitaa ettekä tule jättämään valehtelua jatkossakaan vaikka miehessä ei mukamas olisi mitään vikaa? Vai kuulostaako siltä että eron oikea syy jää nyt sit arvailujen varaan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
SILLÄ ON TOINEN
Joo, kyllä tuo voi olla oikeakin syy.
Mulla on vähän saman tyylinen kokemus takana, tosin toisinpäin. Mutta mun mielestä se voi päteä tässäkin.
Mun miesystävä oli patologinen valehtelija. Se selvis mulle vasta parin-kolmen vuoden päästä. Yritin muuttaa hänen käytöstään kannustamalla elämään niin, ettei tarvi valehdella. No, eihän se tietenkään onnistunut, ei toista voi muuttaa.
Kun sitten ilmoitin, että tää jatkuva valehtelu vie multa hermot ja haluan erota, mies lupaili tietenkin aina parantaa tapansa.
Myös hän myönsi tuottavansa mulle ja kaikille muillekin mielipahaa, mutta ei kuulemma osannutkaan muuttaa tapojaan. Hän uskoi jo itsekin valheisiinsa ja sekoili, mitä oli kellekin puhunut. Hän oli todella syvällä tässä ongelmassaan.
Mä jätin hänet loppujen lopuks kun en voinut luottaa yhteenkään sanaan.
Eli siis, kyllä tämä sun tyttöystäväs voi todellakin tarkoittaa mitä hän sanoo. Ilmeisesti hänkin on tajunnut, ettei osaa muuttaa tapojaan, eikä oikeasti halua tuottaa sulle enempää tuskaa.
Näin ainakin tän mun kokemani takia voisin sanoa, mutta en tiedä päteekö tää teidän tapauksessa.
Ja haluatko sä todella miettiä jatkuvasti, valehteleeko vai ei? Ei sekään hyvältä suhteelta kuulosta.
kiitos vastauksesta että kerrot samanlaisesta tilanteestasi.. kyllä me ollaan vähän tämän tyyppistä juttua käyty läpi , ja tottapa se taitaa olla että epäilin sit tosi paljon kaikesta ja suutuin melko helposti ja siitä se riitakierre sit aina alkaa olipa syytä tai ei.. toinen syyttää valehtelusta, toinen siitä että häneen ei luoteta.
itse asiassa hän käytti noita sanojakin "patologinen valehtelija".
kerroin että olisin valmis siihen terapiaan nimenomaan senkin takia et jos kyseessä kerran on miltei sairaus eikä vaan persoonallisuuden muoto, niin haluaisin uskoa tosirakkauteen ja siihen että kumppania ei tarvitsis jättää vaan et voitais yhdes käydä terapias..
ehkä se ei sitten ole tehtäväni.. en vain haluaisi jäädä yksin.
Hei True Love!
Olen sinua viistoista vuotta vanhempi mies. Väärinteoistasi en tiedä; kuvauksesi antaa kuitenkin ymmärtää, että kumppanisi vei virtaa. Viestit valehtelusta. Jos valehtelu on kohdistunut oleellisiin suhteen tekijöihin, on luottamus mennyt. Ja kun luottamus on mennyt, sen rakentaminen on aina äärimmäisen hankalaa. Jos toinen valehtelee pienissä tai suuremmissa asioissa, joudut sen eteen että et tiedä mikä on todellisuus.
Se raunioittaa sinut. Ota nyt kylmä harkinta. Mieti pystynkö minä koskaan luottamaan täysin tuohon ihmiseen. Ja jos vastaus on ei, lähde kävelemään. Tulet kipuilemaan paljon; niillä hetkillä kun haluat aloittaa alusta, muista harkintasi.
En minä ainakaan haluaisi jäädä suhteeseen, jossa on pelkkää riitaa ja pahaa mieltä, oli se sitten minun aiheuttamaani tai ei. Jos ei sovussa osata elää (vaikkapa minun takiani), niin parempi erota.
Eli ihan hyvin voi olla tuo syy, älä turhaan jää pohtimaan jotain muuta.