Tarinani taitaa olla aika tavallinen niille, jotka tällä paljon pyörivät ja näitä sivuja lukevat. On mies, avo sellainen, lapsia neljä.
Itse olen työtön ollut keväästä lähtien, sitä ennen lomautettu ja osapäivää tekevä. Mieheni ollut hyväpalkkaisessa työssä aina, ja hoitanut raha-asiat kuten myös omistaa kaiken ns. arvokkaan. Nyt hänenkin työpaikalla irtisanomisia odotettavissa ja kultaisia puristeluja ei tule. Vuosi sitten ostimme isomman talon mutta nyt en tiedä, miten kuluista selvitään. Miestä ei huoleta, hän tuhlaa kaiken ja pitää kirjaa minun sähkön, veden ja auton käytöstä. En saisi esim. peseytyä päivittäin, koska en kuulema voi hiota kotitöissä.
Lasten kouluasiat ovat minun harteilla, kuten myös vaate hankinnat. Kiitos isovanhempien, lapset saavat tarpeellisen.
Hain ja pääsin opiskelemaan, mutta mies on jo valmiiksi kauhuissaan auton käyttökustannuksista. Kallista se on ja olenkin ajatellut kulkea bussilla, tosin sekin maksaa mutta eipä kulu isännän auto.
Seksi ei ole sujunut vuosiin, mies otti kerran väkisin ja vielä nykyisinkin monesti on pakko antaa, elatustaan ja asumistaan vastaan.
Nyrkkiä on näytetty, eikä minulla saisi ola mielipiteitä. Edes tekemäni ruoka ei kelpaa, vaan kaupan einekset. No, perunan osaan keittää vaikka sekin on usein liian raaka/kypsä/hajoava/pieni tms.
Puhuminen ei auta. Mies hermostuu ja alkaa viskoa tavaroita. Hän nukkuu tosi vähän ja syö epäsäänöllisesti. Alkoholia emme käytä emmekä käy missään yhteisissä harrasteissa.
Tuntuu että pää hajoo kun toiseen ei saa mitään yhteyttä ja liitto on syöksykierteessä. Tuntuu ettei minulla ole tunteita miestäni kohtaa enää lainkaan ja että olemme toitemme tiellä.
Tiedän että vikoja on paljon myös minussa enkä haluisi alkaa syyttelemään kumpaakaan. En vai tiedä mitä tehdä, toisaalta haluaisin erota ja toisaalta en. En niin välittäisi vaikka ei rahaa ja omaisuutta oliskaa kunhan olisi yhteisymmärrystä ja tuntuntisi itsensä pidetyksi.
Itse olen työtön ollut keväästä lähtien, sitä ennen lomautettu ja osapäivää tekevä. Mieheni ollut hyväpalkkaisessa työssä aina, ja hoitanut raha-asiat kuten myös omistaa kaiken ns. arvokkaan. Nyt hänenkin työpaikalla irtisanomisia odotettavissa ja kultaisia puristeluja ei tule. Vuosi sitten ostimme isomman talon mutta nyt en tiedä, miten kuluista selvitään. Miestä ei huoleta, hän tuhlaa kaiken ja pitää kirjaa minun sähkön, veden ja auton käytöstä. En saisi esim. peseytyä päivittäin, koska en kuulema voi hiota kotitöissä.
Lasten kouluasiat ovat minun harteilla, kuten myös vaate hankinnat. Kiitos isovanhempien, lapset saavat tarpeellisen.
Hain ja pääsin opiskelemaan, mutta mies on jo valmiiksi kauhuissaan auton käyttökustannuksista. Kallista se on ja olenkin ajatellut kulkea bussilla, tosin sekin maksaa mutta eipä kulu isännän auto.
Seksi ei ole sujunut vuosiin, mies otti kerran väkisin ja vielä nykyisinkin monesti on pakko antaa, elatustaan ja asumistaan vastaan.
Nyrkkiä on näytetty, eikä minulla saisi ola mielipiteitä. Edes tekemäni ruoka ei kelpaa, vaan kaupan einekset. No, perunan osaan keittää vaikka sekin on usein liian raaka/kypsä/hajoava/pieni tms.
Puhuminen ei auta. Mies hermostuu ja alkaa viskoa tavaroita. Hän nukkuu tosi vähän ja syö epäsäänöllisesti. Alkoholia emme käytä emmekä käy missään yhteisissä harrasteissa.
Tuntuu että pää hajoo kun toiseen ei saa mitään yhteyttä ja liitto on syöksykierteessä. Tuntuu ettei minulla ole tunteita miestäni kohtaa enää lainkaan ja että olemme toitemme tiellä.
Tiedän että vikoja on paljon myös minussa enkä haluisi alkaa syyttelemään kumpaakaan. En vai tiedä mitä tehdä, toisaalta haluaisin erota ja toisaalta en. En niin välittäisi vaikka ei rahaa ja omaisuutta oliskaa kunhan olisi yhteisymmärrystä ja tuntuntisi itsensä pidetyksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"Tiedän että vikoja on paljon myös minussa enkä haluisi alkaa syyttelemään kumpaakaan."
Kertomasi perusteella sanoisin että nimenomaan äijässäsi on vikaa. Älä sorru siihen että alat etsiä vikoja itsestäsi. Tuo äijä ei taida mikään varsinainen lottovoitto olla.
Sama tilanne,mutta toisinpäin.Ne neljä lasta pakottaa vaan jaksamaan...
Kun pahin syöksykierre hellittää HARKITSE.
Puntaroi liittonne hyvät ja pahat tapahtumat.
Sitten "kissa" pöydälle ja rakentava keskustelu.
Jos tämä ei tuota tulosta harkitset jälleen.
Jos et saa edes peseytyä ovat asiat nähdäkseni
aika hankalalla tasolla. Mikäli käyttäytyminen
jatkuu agressiivisena. On sinun jälleen harkittava. (halauatko jatkaa näin) Päätös on
lopulta tehtävä jos muutosta haluaa. Päätös on
kuitenkin sinun oma päätöksesi. Viisaita valintoja toivotan !
Jos eroatte miehesi joutuu hyvätuloisena maksamaan isot elatusavut? ota selvää ,kunnalta asunto sinulle ja lapsille? vaihtoehtoja luulisi löytyvän ps. koita jaksaa T; RL
lapset jää äitille(YKSINHUOLTAJA)
Pitää sinua pilkkanaa,ei arvosta,ei huolla yhteisiä lapsianne,kaiken teet väärin vaikka yrität tosissasi.Minä lähtisin!!ja lähde sinäkin.Tuhoat vain oman elämäsi,sinä elät miehesi elämää,et omaasi.Mitä lapset näkevät tuollaisessa suhteessa?ja mitä ne oppivat siitä?Laittoi niin kypsyttämään miehesi asenne,et--------------
Älä jää enää siihen,vaan lähde,vaikka vaikeaa olisikin,se ei sinulle ole enää mitään rakkautta,vaan pelko lähteä,kun mietit,miten mies kostaa tms,mutta ei puolisosi ole terve,ei todellakaan!!*en ymmärrä edelleenkään,miksi olet kestänyt tuon kaiken*Lähde,ennen kuin on liian myöhäistä,ajattele myös lapsiasi,ne kärsii....
Voimia kovasti sinulle!!
Anteeksi alkuperäinen kun ajatuksiini tuli:
Ja tuollaisia äijiä sitten liikkuu "hurmailemassa" vapaita ns. aikuisia naisia. Voi veeeeeeeeeee.....parasta on keskittyä vain puutarhan hoitoon kunnes kuskataan vanhainkotiin, eikä sielläkään uskoa pappojen lirkutuksiin.
Sitä ei koskaan voi tietää, millainen hirviö ihmisessä asustaa.
Sinuna menisin keskustelemaan vaikka kuntasi sosiaalitoimistoon (täällähän näin ei saisi sanoa), mutta uskon että jo keskustelut elämäntilanteestasi jonkun asiallisen ihmisen kanssa auttaisivat sinua elämässäsi eteenpäin ja jaksamaan. En voi millään uskoa, että tuollaisen tyrannin alla eläminen olisi se ainoa vaihtoehto.
Mieti kuinka ihmistä kohdellaan!
Sit tiedät et jotain täytyy tehdä. Vain sinä itse voit vastata itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi. Näytä sille rakkaalle miehellesi et sua ei enää kohdella näin, koska ihmisiä ei kohdella noin!! Mene puhumaan jonnekkin et pääset eteenpäin. Sun on löydettävä rakkaus itseesi et voit olla äiti lapsillesi ja nainen jollekkin miehelle joka on sun arvoinen ja kohtelee sua ihmisenä. loputtomiin ei voi antaa toisen talloa... Kaikki voimat sulle. Se muutos ei ole helppo, mut aikanaan olet tyytyväinen, jos teet hyvää itsellesi!!