Kysyn nyt teiltä, nuoret miehet. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta 2v. Olemme molemmat 17-vuotiaita. Rakastamme toisiamme ja päässäni on toetenkin jo ruvennut pyörimään kaiken maailman kihlat ja häät ja lapset...siis ei tietenkään ihan vielä, mutta mietin vain tulevaisuutta...olemme kuitenkin pian täysi-ikäisiä, mutta en tiedä kuinka kannatavaa on mennä niin aiaksin naimisiin...Ajatteletteko te pojat tälläisiä asioita pitkäaikaisten tyttöystävien suhteen? En ole uskaltanut edes vihjata moisista jutuista, mutta tälläi tyttönä haaveilee jo ihanista häistä sun muista..:)...Voisiko mun jätkäni kuvitella, että eläisi koko lopun elämäänsä mun kanssa? siis ajatteleeko miehet vielä tossa iässä sitä? Odotan vain sitä että hän kosisi, tai siis mentäisiin kihloihia jossain vaiheessa....mutta en kehtaa itse ehdottaa...se vaan on musta kivempi että poika kysyy...oletteko miettineet kihlausta pitkään vai kysyneet heti parin kuukauden jälkeen et hei mennääks kihloihi...täytyyköhän mun viä odotella kauan...pystyisittekö niin nuorena (17) ajatella, että tämä on se mun prinsessa jonka kanssa elän koko loppuelämäni...? vai oletteko niin tylsiä, että elätte vain päivä kerrallaan ja katsotaan sitten?
Tässä tuli ny aika paljon kysymyksiä, mutta koittakaa selvitä...:D kiitos jo etukäteen!
Tässä tuli ny aika paljon kysymyksiä, mutta koittakaa selvitä...:D kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hetkessä eläminen on ainakin minun mottoni. täytyy myöntää, ne asiat jotka kiinnostivat sinua sai mut ainakin tylsistymään...ei kannata tehdä mitään liian nuorena, koska ne hommat menee aivan aina puihin vuoden sisässä...ainakin parisuhteessa.
Olen myöskin 17v äijä ja ainakin minä olen jo vuoden verran unelmoinut että saisi oman kullan jonka kanssa viettää loppu elämä, menisi naimisiin ja hommais lapsia ym. Haaveilen perheen isän roolista ja mietin mitä kaikkea sitä voisi rakkaidensa kanssa tehdä ja mitä kaikkea heille antaa jota minä en ole saanut. Ainakin rakstetuksi tulemisen tunteen, kertoisin heille usein kuinka paljon välitän heistä ja kuinka paljon he ovat minulle iloksi. Minun lapseni ei koskaan tarvitsisi miettiä "Olenko minä vahinko?". Olisi niin ihana ostaa rakkaalle tyttöystävälle kaikkia lahjoja ja käydä paikoissa ja viettää iltaa yhdessä ja sitte kosia... Eli kyllä ainakin jotku haaveilee parisuhteesta ja haluaa muuttaa yhteen.
Ihanat hääjuhlathan onkin tooosi hyvä syy mennä naimisiin, eikö? Ja lapsia tietysti hyvä hankkia, vaikkei pystyisi niitä elättämään, eikö niin? Jos nyt kuitenkin jättäisit ne teinitytön prinsassaunet ja yrittäisit ajatella järjellä. Voihan avioliitosta ja lapsista aina haaveilla, mutta mitä järkeä on ottaa niitä puheeksi, kun aika ei ole siihen kypsä?
Olette kummatkin vielä ihan kersoja ja todennäköisesti äiti pesee vielä bokseritkin. En väitä, etteikö suhteenne voisi kestää, mutta 17-20 ovat suunnilleen ne ikävuodet, joiden välillä nuoren kehitys on valtavaa. Parin, kolmen vuoden päästä sullakin saattaa olle asiaan aivan toisenlainen näkökanta ja huomaat tehneesi elämäsi virheen. Toisaalta, kihlaus ei muuttaisi suhdettanne millään tavalla, ainakaan paremmaksi.
Itse kysymykseen siitä, ajattelevatko pojat näitä asioita. Jollain tasolla varmasti kyllä, mutta taitaa riippua aika paljon henkilöstä. Itse nyt olen varmaankin elänyt koko elämäni 10-15 vuotta tulevaisuudessa, pikkuvanha kun olen, joten väkisin tulee tuollaisiakin asioita ajateltua. Ja eiköhän jokainen pitkäaikainen tyttö-/poikaystävä ole aina se, jonka kanssa halutaan olla koko loppuelämä.
en ihan tarkoittanutkaan että nuo asiat olisivat ajankohtaisia ja että pitäisi naimisiin päästä heti...anteeksi jos annoin niin ymmärtää :p
Olenhan mä juu teini ja en tiedä onko noi sitte mun niitä typeriä prinsessaunelmia, mutta luulenpa että kaikki sillai haaveilee...kysyinkin nyt vain miehiltä kantaa, että ajatteleeko nekin samoin...Tämä ei sitäpaitsi ole ensimmäinen suhteeni ja poikaystävällini ei ainakaan! Mutta tämä on meidän molempien pisin suhde....että kyllä ollaan muitakin ihmisiä jo ehditty katsastaa, joten ei tämä ainakaan mikään ensirakkauden huuma ole vaan vakava suhde, mikä voisi jatkua vielä hyvinkin pitkälle.
Menkää naimisiin aikaisintaan kun olette 25. Jos siihen asti kestättä teillä on toivoa.
Sen jälkeen varautukaa siihen, että toinen tulee haluamaan aidan toiselle puolelle kurkistamista. Jos selviätte 10 vuotta aviossa ilman ulkopuolisia suhteita tulen nostamaan teille hattua ja olen vitun kateellinen. Sellaista rakkautta on harvassa.