Mistä löysit parin ?

Minä löysin mieheni harrastuksen kautta, tapahtumasta. Nyt kierretty niitä reilu vuosi jo yhdessä :)

Yhteinen harrastus sai meidätkin tapaamaan toisemme, tosin alkuun vain ystävyyden merkeissä. Muutaman vuoden yhteisten kokousten ym. ja erilaisten elämäntapahtumien jälkeen huomasimme pitävämme toisistamme enemmän kuin paljon. Ekoilla varsinaisilla treffeillä ei ainakaan puheenaiheet olleet vähissä, kun jo tunnettiin toisemme vuosien takaa, tosin eritavalla katsottuna.

kyllä varmaan kapakastakin parin saattaa löytää ihan samalla tavalla kuin vaikka koirapuistosta tai ammattiyhdistyksestä tai sukelluskurssilta tai...ihan mistä vaan.

ravintolassa tanssilattialla ja vieläkin yhdessä.

Ei se ravintolasta löytäminen niin pahaa ole mitä monet uskovat.

Vaimoni löytyi työpaikan harrastusporukasta. Työpaikkani oli todella iso, joten tunsimme toisemme vain ulkonäöltä. Kävimme kuitenkin samassa urheiluporukassa, jossa tutustuimme paremmin. Tavallaan siis tapasimme työn kautta, mutta toisaalta voisi sanoa, että yhteinen harrastus toi meidät yhteen.

Ensimmäisen poikaystäväni löysin lakkiaispäivänä baarista. Tarkoituksena oli lähteä juhlimaan lakkiaisia kavereiden kanssa, toisin kävi, tutustuin mukavaan poikaan ja aloimme pikkuhiljaa seurustelemaan. Suhde kesti reilut 1v.

Toisen poikaystäväni, nykyisen avomieheni, löysin yhteisen ystävämme tupareista. Juttelimme pitkään tupareissa ja huomasimme tulevamme hyvin toimeen ja että meillä oli sama huumorintaju. Vaihdoimme puhelinnumeroita illan päätteeksi, mutta kesti melkein 3 viikkoa ennen kuin soitin hänelle. Sovimme tapaamiset, ja siitä se sitten lähti. Yhdessä ollaan oltu nelisen vuotta.

Että näin :)

Aloitimme yliopisto-opinnot samana vuonna ja ystävystyimme jo heti ekalla viikolla. Puolen vuoden kuluttua uskalsimme sitten tunnustaa tunteemme toisillemme, ja nyt olemme olleet yhdessä kohta 3 vuotta ja menneet kihloihinkin.

Terassilta löytyi. Asutaan yhdessä jne. Kyllä kapakista löytää parhaat, koska kaikki mielenkiintoiset ihmiset juovat viinaa.

Tapasimme Levillä tammikuussa '04. Olin töissä ravintolassa ja mieheni oli viihdyttämässä asiakkaitaan työnantajansa piikkiin. Ensin en kiinnittänyt huomiota koko mieheen, vaan seurasin kiinnostuneempana hänen kaverinsa liikkeitä. Tämä oli enemmän minun tyyppiseni - raamikas ja treenattu.

Ensimmäisen illan päätteeksi tajusin kuitenkin tehneeni emämokan ja kiroilin typeryyttäni. Istuin baarin aulassa pilkun jälkeen ja muistin miehen hassulla tavalla komeat kasvot ja pörröisen vaaleat hiukset, kun hän humalaisen varmuudella hoippui pimeässä yössä taksiin. En tiennyt miehestä muuta kuin nimen. En ollut edes kysynyt, olivatko he luovuttamassa lauantaina mökkinsä pois. Seuraavana iltana koko seurue kuitenkin saapui samaan paikkaan ja "vietimme" koko illan yhdessä niin paljon kuin minä omilta töiltäni ja hän isännän velvollisuuksiltaan ehti. Hänen ystävänsä on jälkeenpäin sanonut, että minun silmäni loistivat koko illan niin kirkkaina, etteivät ne antaneet epäilyille mitään sijaa.

Yön vietimme minun hotellihuoneessani. Olimme molemmat varattuja eikä mitään ujoa suukonvaihtoa kummempaa tapahtunut. Juttelimme koko yön sen hetkisistä suhteistamme, toiveistamme, tulevaisuuden unelmistamme, menneestä elämästämme. Mies antoi aamulla lähtiessään käyntikorttinsa, jossa oli hänen puhelinnumeronsa. Mietin pitkään, soitanko vai en. Päätin laittaa tekstiviestin. Hän soitti matkalta lentokentälle, ennen kuin nousi Helsingin koneeseen. Hänkin oli miettinyt pitkään, vastatako vai ei.

Kaikki tuntui kuitenkin alusta asti niin hyvältä ja luonnolliselta, että molempien päässä oli kolahtanut. Kun palasin keikaltani kotiin, ilmoitin silloiselle kumppanilleni, etten halunnut enää jatkaa suhdetta. Emme asuneet yhdessä ja suhdekin oli vielä suhteellisen nuori. Mieheni oli vaikeammassa tilanteessa, mutta piti sanansa ja ilmoitti silloiselle tyttöystävälleen haluavansa erota, heti kun se oli mahdollista ja tilanteen huomioonottaen järkevintä. Sen minun laittamani viestin jälkeen olemme viesteilleet joka päivä.

stimme yhteisen asunnon viime vuoden huhtikuussa, muutimme virallisesti yhteen saman vuoden elokuussa ja nyt koko kotimme on remontoitu meidän näköiseksemme yli puolentoista vuoden yhdessäolon jälkeen. Näin miehestäni heti alkuun ne kaikkein huonoimmat puolet. Tiedän, mihin hän kykenee niin halutessaan. Olimme koko ajan rehellisiä toisillemme ja uskoimme meidän juttuumme. Elämässä ei valitettavasti aina saa sitä, mitä haluaa, ellei satuta jotakuta. Suhteemme ei ehkä alkanut kaikkein kirkaimpien tähtien alla, mutta olemme päättäneet, ettei se saa koskaan olla syy eroomme. Pettämistä ei saa käyttää aseena toista vastaan missään vaiheessa. Sillä tavalla veisimme koko suhteelta pohjan alta.

Kumpikin osui samaan kesätyöpaikkaan ja siinä se oli.

Minä ja kultani olemme tunteneet jo lapsesta saakka ja olleet todellisia ystäviä hyvällä ja huonolla menestyksellä n. 5 vuotta.

Viime vuoden lokakuussa yhteydenpitomme alkoi tiivistyä ja juttelimme melkein joka päivä. Odotin sitä aina kuin kuuta nousevaa. Sitten joskus pilailin hänelle pitäväni hänestä enemmänkin, mutta pystyin aina perääntymään, jos siltä tuntui. Kerran kuitenkin häntä kiusatessani huomasin olevani tosissani, ja tiesin ettei ollut enää paluuta.

Minulla on vuosien saatossa ollut tapana yökyläillä hänen luonaan yleensä kesäisin. Nyt kuitenkin oli talvi. Katsoimme Magnolian, puhuimme mukavia ja ilta kului. Jossain vaiheessa menimme hänen huoneeseensa ja makoilimme sängyllä hieman tokkurassa, mutta silti oikein hereillä. Yhtäkkiä minuun iski tarve tehdä jotain ennen kuin tämä ihanuus pääsisi pois läheisyydestäni. Suutelimme pitkään. En edes tiedä kuinka pitkään, mutta se tuntui niin oikealta. Tiesin sen heti, mutta en uskaltanut myöntää sitä.

Seuraavalla viikolla kuitenkin ikävöin häntä niin, että palasin takaisin ja siitä lähtien olemme seurustelleet onnellisesti. Hieman yli 8kk tähän mennessä. Ja edelleen minusta tuntuu niin oikealta.

Samasta opiskelupaikasta..
Baarista..
Netistä..

Minä löysin poikaystäväni perinteisistä suomalaista lavatansseista. =)

Hän tanssitti minua koko illan, koska oli hurmaantunut hymyyni. Minä taas olin kiinnostunut hänestä sillä sekunnilla kun hänet ensimmäisen kerran näin. Ja kun juttelimme, hän vaikutti juuri sellaiselta mieheltä jota etsin.

Tanssien loputtua poikaystäväni sanoi, että hän haluaisi tavata vielä tavata minut. Ja minä annoin hänelle puhelinnumeroni.

Sen jälkeen olemme huomanneet, että me olemme täydellinen pari. Olemme ihan samanlaisia. Jos sanon hänelle jotain, jota mieltä olen ja josta ajattelen, että hän ei voisi tätä mieltä olla/hyväksyä tätä, niin hämpä ottaa ja ajattelee juuri samalla tavalla asiasta.

Olemme toinen toisillemme täydellisiä suurissa linjoissa (kuten arvomaailmassa, taustoissa, raha-asioissa, uskonnossa, tulevaisuuden suunnitelmissa), keskisuurissa linjoissa (kuten koulutuksessa, harrastuksissa, taidoissa) ja pienissä asioissa (kuten pituudessa, silmien ja hiusten värissä ym. ulkonäköasioissa). Olimme jo 1,5 viikon yhdessä olon jälkeen varmoja siitä, että meidät on luotu toisillemme.

oman kultani löysin netistä. Ja nyt asutaan yhdessä, vuosipäivä tulee ensi kuussa.