Niin, monillako nettitreffeillä olette käyneet suomi24:n tai jonkin muun treffipalvelun kautta?
Milloin aloititte, eli kuinka kauan olette täällä roikkuneet?:)
Onko treffeistä kehittynyt mitään vakavampaa?
Itse olen vähän yli vuoden (viime kesänä alotin) silloin tällöin käyttänyt nettitreffipalveluja ja olen viisi miestä tavannut, nyt en puoleen vuoteen yhtäkään. Pisin juttu kesti noin kuukauden päivät, eli ei kovin hyvä onnistumisprosentti ;)
Milloin aloititte, eli kuinka kauan olette täällä roikkuneet?:)
Onko treffeistä kehittynyt mitään vakavampaa?
Itse olen vähän yli vuoden (viime kesänä alotin) silloin tällöin käyttänyt nettitreffipalveluja ja olen viisi miestä tavannut, nyt en puoleen vuoteen yhtäkään. Pisin juttu kesti noin kuukauden päivät, eli ei kovin hyvä onnistumisprosentti ;)
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olen ollut täällä lähes vuoden.En kovin tiiviisti.Kaksilla treffeillä olen ollut mutta kummastakaan ei tullut mitään.Toisesta olin itse kiinnostunut- siis tutustunaan -mutta hän olikin varattu.unohti kertoa ennen tapaamista.Valehtelija vaikka vakuutteli kaikkea muuta.Nytkin roikkuu täällä edelleen mutta en todellakaan tiedä missä tarkoituksessa.Toinen taas ei ilmiselvästi pitänyt minusta lainkaan .En minäkään hänestä sen kummemmin.Vastauksia olen saanut vain itseäni huomattavasti nuoremmilta miehiltä mutta etsin ikäistäni seuraa mitä täältä ei tunnu löytyvän.Joten olen jättänyt tämän homman sikseen.
pitääkö siis suurinpiirtein joka viestiin tulla tälläinen vuodatus siitä kun joku varattu mies on viestittänyt ja nyt sitten on koko touhu sen takia jätetty sikseen. Onko näiden kirjoitusten takana aina yksi ja sama ihminen, sen verran saman laisilta nuo tekstit vaikuttaa. Eiköhän olisi aika siirtyä elämässä eteenpäin ja jättää myös täällä palstalla avautuminen sikseen?
No tulihan nettitreffeillä käytyä...yhteensä joku kymmenen kertaa, en ole laskenut. No ehkä viittä tapailin sitten alle kuukauden ja jokin erotti tiet, mutta nyt kolahti. Tietenkään tulevaisuudesta ei koskaan voi varmaksi tietää, mutta upeaa on ollut ja jatkoa takuulla luvassa. Niin pituutta ja painoa minulle on täällä hiukan vääristelty, mutta muuten enpä ole varattuihin tai mihinkään seksinvonkaajiin niinkään törmännyt. Toisaalta syy on ehkä se, että profiilini on kuvaton ja kuvien vaihtoa en ole ehdottanut aivan heti. Mutta eipähän ole pahaa sanottavaa näistä palveluista. Olkaa vain rehellisiä ja myös käytöstavat olisi hyvä muistaa vaikka toinen ei sitten tapaamishetkellä vastaakkaan sinun hänestä rakentamaasi kuvaa. Sellaisen jokainen kun varmasti päässään toisesta täällä rakentaa.
Mulla on ollut ilmoitus Suomi24:ssa vasta noin neljä viikkoa ja kaksilla treffeillä käynyt.
Eka jonka tapasin oli muuten tosi mukava kaveri mutta "se jokin" puuttui. Ei siis kolahtanut. Toisen kanssa jo viestittelyvaiheessa tuntui siltä että tässä on nyt sitä jotain, ja kun tapasimme niin hän oli juuri sellainen kuin olin kuvitellutkin. (huom!tapaamisesta on vain muutama päivä) Toivon että tästä jopa tulee jotakin. Toivottavasti hän ajattelee samoin.
Ihan asiallisia tyyppejä molemmat, eli positiivisia kokemuksia ainakin minulla :)
on takana ja olen tavannut kahden kesken 4 naista. Niistä yksi johti pidempään suhteeseen, joka jatkuu yhä. Ja toivottavasti vielä kauan. Ystäviä olen saanut täältä paljon, joten ei ole pahaa sanottavaa :)
Meillä miehillä taitaa olla näissä piireissä melko kehno maine, enkä kyllä ihmettelekään sitä kun noissa sättihuoneissa roikkuu.
Riippuu tietenkin paljon siitä, mitä täältä hakee, tarjolla kyllä olisi hetken huumaa, salarakasta yms ja on pakko myöntää, että houkuttelihan se, varsinkin aluksi. Nyt kuitenkin tuntuu se oikea löytyneen :)
Jotakuinkin pari vuotta on täällä tullut 'roikuttua' välillä vähän tiuhempaan ja välillä löyhemmin, miten nyt elämän tilanne on antanut periksi 'harrastukselle'.
Ei ole näistä treffeistä tullut mitään pidempiaikaista suhdetta. Itselläni kyllä olisi ollut haluja mutta sinisilmäisyyksissäni olen langennut seikkailijoiden ansaan ainakin neljästi.
Nyt tosin olen toivottavasti oppinut, vaikkakin kantapään kautta!
Yhdestä 'tapauksesta' muodostui meilikaveri, hän kun lupaavan alun jälkeen ei uskaltanutkaan suhdetta ylläpitää, aikaisempien ikävien aviomuistojensa takia. Mutta eihän ystävänkään löytyminen pahasta ole, niitä ei ole koskaan liikaa.
Mutta näin yleensä ottaen; aika pienet on schänssit - kuin neulalla heinäsuovassa, löytää se oikea täältä. Jotta, jos jaksat 'kahlata' täällä tarpeeksi, voi tietenkin joskus onnistaa, eihän sekään tietenkään mahdotonta ole.. yh-äippä, 40v.
vuoden verran olen ollut mukana, välillä tiuhempaan ja sitten antanut itsenikin levätä. Kuudet treffit oon tehnyt, ja kaikki miehet olleet ihan mukavia. Yksi sellainen jonka kanssa olisin voinut suhdetta luoda, mutta tämä ei sen koommin yhteyttä ottanut. Yksi halusi luoda suhdetta mutta ehkä liian nopealla vauhdilla. Itse en ollut vielä kuukauden suhteen jälkeen valmis vaihtamaan kaupunkia ja jättämään työpaikkaa. Nyt olen lukenut vaan näitä keskusteluja. En ole menettänyt toivoani mutten usko treffeiltä pariani löytyvän, ehkä on rimakin noussut jo niin korkealle etten anna edes siihen kenellekkään mahdollisuutta. T. yh-39
vuoden verran olen näitä palveluja katsellut. Ensimmäisellä kerralla tärppäsi varmaan toisesta tapaamastani, olimme yhdessä lähes yhdeksän kuukautta. Sitten hän (hänellä oli silloin ilmo) huomasi, että aikansa ei riitä seurusteluun...
Nyt olen ollut pari kuukautta aktiivinen itse. Tapaamisia kymmenkunta ja näistä parin kanssa tapailen hiljalleen vieläkin. Ei vielä sellaista "tämä on se oikea" -juttua. Mukavia ihmisiä, hauskoja viestejä. Yllättävän moni aloittaa kahden viestin verran ja sitten vain jättää ilman mitään lopettamista sikseen.
Suomi 24:n kautta yksillä. Cityn deitin kautta varmaan yli kymmeneliilä. Olen nyt ollut suomi 24:sessa noin pari kuukautta. Treffipalveluita olen käyttänyt vuodesta 99, mutta en tietenkään koko aikaa, on tässä välissä seurusteltukin, jopa.
Kolmet treffit kolmeen vuoteen mahtuu. Kiinnostusta syntynyt ei.
Olen treffannut netin välityksellä 79 naista, 69 kuukaudessa. Yli puolet Kissin chatin välityksellä. Ja muiden chattien. Hiukan myös treffi-ilmotuksen välityksellä.
Suomi24-deitin kautta 6. Nyt oli noin 15 putkeen joita treffasin vain kerran, kunnes sitten kesäkuussa tapasin yhden, jota olen nyt 7 kertaa tavannut yhteensä, enkä muita tällä välin treffaillut. Siis netin kautta ainakaan...
8kk ilmo sisällä ja treffien kautta yksi tavattu kerran joka ei johtanut sen pidempään.. pari muuta deittinetin kautta ja chatista yks tai kaks..
kovin vaikeaa ollut löytää sopivaa ja kaikki treffit jääneet kerta tapaamiseen.. näitä treffien yhteyden ottoja osaltani lukuisia ja pari vastausta saanut niihin eli heikosti toimii.. chatti olisi parempi tapa mun tutustua naisiin ainakin pääsevät heti paremmin jyvälle millanen olen ja ei kukaan ole ainakaan valehtelusta syyttänyt päinvastoin itse en vain ole kohdannut sellaista jonka hyväksyisin. toki vanhempaa ja yh äitien seuraa saisi helposti mutta mutta.. tämä kriitikko ei hyväksy (harmi sinänsä varmasti moni hyvä ihminen mennyt sivu suun, tosin vain yhden haluan)no tänä iltana kuppilaan kattomaan jos siellä sattuisi olemaan tämä valittu
Itse tapasin aikoinani (syksystä 1999 aina kevääseen 2003 asti) 32 naista (sinkut.net, deitti.net, chat´tien kautta..) ja uudelleen tapaamisia oli yhdeksän. Vain muutaman kanssa syntyi jonkinlainen seurustelusuhde (2kk...10kk), joka ei kuitenkaan johtanut mihinkään elämää suurempaan romanssiin, vaikka itse olinkin ihan tosimielellä liikkeellä. Olin jo melkein menettänyt toivoni ja itsetuntonikin oli monesti varsin pahassa jamassa, mutta aina nousin uudelleen tuhkasta kuten Fenix-lintu.
No, sitten tuli lopulta livetapaaminen 32:nen naisen kanssa ja hänestä tiesin jo ennen livetapaamistamme, että hän on elämäni nainen... eikä kummankaan tarvinnut pettyä tavatessamme toisemme ensikerran keväällä 2003. Hän on nyt minun aviovaimoni ja ihanaa meillä on edelleenkin... ;-))
vastata taas, että jos teillä on ihanaa niin miksi ihmeessä enää olet lukemassa näitä treffi sivuja, eihän tämä kuulu pätkääkään avioliitossa olevalle onnelliselle miehelle. Ja 32 treffi tuttavuuden jälkeen, täytyy sanoa tämäkin, luultavasti olet jäänyt kuitenkin ilman. Herää pahvi, tällä ihmiset ajattelee.
vastata, että kyllä näitä on hauska lukea vaikka ei enään seuraa etsisikään.
Minulla kahdet treffit, ja sitten löytyi 400km:n päästä "ystävä", Tavattu pari kertaa, ja hän suunnittelee lähemmäksi muuttoa.
Itse löysin oman vaimoni 480 km:n päästä ja hän muutti tänne kaksi ja puoli kuukautta ensitapaamisemme jälkeen. Hän sanoi itsensä irti vakituisesta virastaan ja myi pari vuotta aiemmin ostamansa talon pois. Tuli tänne ensin määräaikaiseen työsuhteeseen (äitiyslomalla olleen sijaiseksi). Vuotta myöhemmin hän onnistui löytämään vakituisen viran itselleen.
Hän soitti heti ekan tapaamisemme jälkeen ja kysyi, että onko hän mielestäni liian hätäinen, jos hän alkaa heti etsimään työpaikkaa minun kotikaupungistani? Sanoin, että kuulostaa hyvältä ja kannustin häntä etsimään täältä työpaikkaa, koska matka oli niin pitkä, että emme olisi voineet tavata kuin ehkä noin kerran kuukaudessa ja se ei tuntunut hyvältä pidemmän päälle.
Viime keväänä, vähän ennen avioitumistamme löysimme hyvän ja ison, pari vuotta vanhan OK-talon ja ostimme sen. Meillä on nimittäin kummallakin kaksi lasta ja olimme kumpikin yksinhuoltajia tavatessamme. Olemme myöskin jo keski-ikäisiä kumpikin. Hänen lapsensa kyllä pistivät aluksi hanttiin tänne muuton suhteen, mutta ovat jo hyvin sopeutuneet... Nyt meillä on siis varsin mukavan kokoinen kuuden hengen perhe... ;-))
Onni voi siis löytyä netistäkin, kunhan ei lannistu vastoinkäymisten edessä, sillä takaiskuja voi tulla paljonkin ja ne syövät miestä, niin kuin varmasti naistakin.
tehnyt samat, muuttanut nykyisen vaimosi luo?
Ei kai kukaan oikeasti voi tuollaista odottaa?
Mitä mahtoi sanoa vaimosi lasten isä, kun lapset vietiin 480 km päähän? Eipä siinä paljon muita ole ajateltu...No toivottavasti onnistutte, ettei lapsilla ole taas parin vuoden päästä muutto edessään!
...tunne yksityiskohtia tekevät helposti omia "kummallisia" johtopäätöksiään! ;-)
Ei vaimoni lasten isä ole edes koskaan asunut sillä paikkakunnalla, jossa vaimoni asui tavatessamme, vaan asui jo silloin 340 km:n pässä lapsistaan. Lisäksi hän ei silloinkaan tavannut lapsiaan, kuin noin pari kertaa vuodessa, vaikka kukaan ei ole tapaamisia koskaan ollut rajoittamassa. Hän ei vain ole lapsista ja perhe-elämästäkään koskaan erityisemmin välittänyt. Perhe oli hänelle enemmänkin rasite ja este urallaan etenemiselle. Emmekä me asu 480 km:n päässä vaimoni lasten isästä. Täältä on lisäksi paremmat ja nopeammat kulkuyhteydetkin eteläänpäin...
Itse en ehtinyt edes ehdottaa vaimolleni tänne muuttoa, kun hän alkoi itse siitä puhumaan. Hän on asunut eripuolilla Suomea ja Ruotsissakin lähinnä ex-miehensä työn johdosta, joten muuttaminen tännekään ei ollut hänelle mikään ylivoimainen ponnistus. Olin itsekin auttamassa muutossa samoin kuin vaimoni veli ja isäkin...
Olemme asuneet käytännössä saman katon alla jo kaksi vuotta, vaikka aluksi puoli vuotta vaimollani oli oma asunto puolen kilometrin päässä minun silloisesta rivaristani. Olimme silti jatkuvasti kaikki vapaa-ajat koko porukka jommassa kummassa asunnossa. (Huom: Jopa ensi tapaamisellakin oli kaikki lapset koko ajan mukana. Ensitapaaminen luonani kesti - neljä vuorokautta!). Kahden erillisen asunnon pitäminen oli kuitenkin varsin hankalaa, koska aina joku tärkeä tavara oli jäänyt väärään asuntoon, mutta onneksi se vaihe on jo takanapäin.
Me olemme vaimoni kanssa hyvin samanlaisia luonteeltamme ja pidämme samanlaisista asioistakin... tämä talokin oli heti kummankin mieleen, samoin kuin uusi keittiön pöytä tuoleineen, verhot, valaisimet, jne... Emme koskaan edes riitele, vaan keskustelemme asialliseti kaikista asioista ja mietimme yhdessä aina parhaan mahdollisen ratkaisun kuhunkin ongelmaan. Kumpikaan emme pidä riitelystä. Elämää ja erotiikkaa opiskelemme yhdessä sen sijaan päivittäin, kuten Junnu Vainiokin aikoinaan laulussaan kehoitti meitä tekemään. Kun parisuhteessa on kaiken muun hyvän lisäksi myös Paljon Erotiikkaa, Hellyyttä ja Rakkautta, niin sanoissa kuin teoissakin, niin parisuhde kukoistaa... ;-))
Emme ole enää mitään "teinejä", vaan kumpikin paljon kokeneita ja eläneitä ihmisiä,
muutaman vuoden kuluttua viisikymppisiä kumpikin.
Lapsistamme sensijaan kolme on jo teini-iässä...
Sadultahan tuo kuulostaa. Happy for you! Omista kokemusperistäni lähinnä kirjoitin. Teini-ikäistä en saa edes mökille mukaaan. Tässä joitakin miehiä lähempää tai kauempaa treffanneena olen havainnut tiettyä rigiditeettiä puolin jos toisin. Usein miehet ajattelevat, että naisen pitäisi sopeutua, joustaa ja muuttaa. Suoraan voin sanoa, että minä en mihinkään muuta seuraavaan kymmeneen vuoteen: on kolme lasta ja hevonen, iso talo, asun synnyinseudullani, työ ja suku täällä.
Lasten isälle jo 50 km tuntuu olevan liian pitkä matka, vaikka hän itse onkin sitä väliä muuttanut edes takaisin!
Yksin olen ollut viimeiset 7 vuotta ja yksin taidan jatkaa.
Ihailen sopeutumiskykyänne!
Monellekko annoit? Eli oliko hubaa?
Keväällä seilasin 24:lla pari viikkoa.Puhelimessa keskustelin viiden miehen kanssa,joista kaksi tapasin.Toinen ei ollut mies minun mittapuuni mukaan ollenkaan,koska ei uskaltanut puhua asioita suoraan,vaan hävisi bittiavaruuteen (tai oli sitten feikki tai varattu).Toista olen tapaillut aika tiiviisti muutaman kuukauden ja ihan mukavalta tuntuu.Sanoisin,että ihan hyvä paikka löytää kumppani,kunhan on varovainen ja pitää järjen päässä,eikä havittele kuuta taivaalta,vaan etsii tavallista,itselle sopivaa seuralaista.
Tammikuussa tapasin yhden tytön, ei edennyt. Toukokuussa tapasin toisen, ei edennyt.
Siinäpä ne. Ja nämä suomi24 treffeissä tavattu.
Taisin ensikertaa laittaa ilmoituksen nettiin vuonna 2000. Tapasin silloin muutman miehen, joista toinen oli kerta tapaaminen ja toisesta tuli ystäväni. Sen kummempaa suhdetta siitäkään ei syntynyt. Muutama vuosi myöhemmin aloin uudelleen nettitreffailun ja olen sen jälkeen tavannut noin 10 miestä. Yhdestä tuli joitain kuukausia kestänyt seksisuhde, muista ei mitään. No, viimeisin on vielä treffailuasteella, satunnaisesti, mutten usko että sekään mihinkään johtaa, edes sänkyyn.
Tosimielellä olen liikkeellä, mutta on se vain niin vaikeeta luottaa uuteen ihmiseen ja hänen vilpittömyyteensä. Eli haku vieläkin päällä..
Olen ollut sokkotreffeillä Sinkkujen ja Cityn kautta 26 kertaa. Kaikki tapaamiset olleet vähintään mukavia ja muutaman kerran on ollut säpinääkin...Suomi 24 kautta en ole onnistunut käymään kertaakaan sokkareilla!!! Täällä on hyvin vaikea päästä treffeille. Naiset jotenkin mystisesti katovat täällä. Muissa treffipalveluissa on vissiin pitkäjännitteisempiä naisia. Kirjoitellaan jonkin aikaa, kerrotaan toisistamme ja sitten nähdään.
Ehkä kuukauden viime kesänä cityssä profiili, mutta sitä kautta ei koskaan yhtään mitään. Muutamia viestejä edestakaisin, mutta ei tapaamiseen asti.
Nyt suomi24:ssä juhannuksen jälkeen laitettu profiili. Yhdet treffit joista olisin voinut poistua jo ennen alkua. No enhän minä niin tietenkään tehnyt. Olinhan luvannut etten juokse karkuun ;)
Nyt toisia odottelen, kunhan vain sopiva aika puolin ja toisin (erityisesti toisinpuolin) järjestyy. Odotukset on nyt korkealla. Toivottavasti ei tule rajua pudotusta maan pinnalle.
Niin, se onnistumisprosentti on toistaiseksi pyöreä nolla. Tästä ei ole kuin suunta ylöspäin :D
-treffailija(M)