Olen lukenut tätä palstaa jonkin aikaa ja havainnut, että aika monella on kiloja karistettavana todella paljon. Tiedän kokemuksesta, että laihduttaminen ei ole välttämättä helppoa.
Mutta miksi kiloja on päässyt kertymään niin paljon? Itse havaihduin, kun paino oli noussut noin 10kg ihannepainonani pitämästä lukemasta. Muutamalle kilolle on todella helppo sulkea silmänsä. Itse ainakin suhtauduin muutaman kilon painon nousuun asenteella: se on vain muutama kilo. Sitten lakkasin punnitsemasta itseäni. Vaatteistakaan en asiaa huomannut, sillä minulla on ollut outo taipumus ostaa aina liian suuria vaatteita. Tiesin kuitenkin koko ajan, että elämäntapani eivät ole oikein kohdillaan. Liikaa töitä, liian vähän liikuntaa, epäsäännölliset ruokailuajat ja illalla lohtusyömistä stressiin.
Sitten lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja punnitsin itseni, ja kun vaaka näytti sen 10kg enemmän kuin itselleni määrittelemäni ihannepaino, niin oli pakko katsoa totuutta silmiin ja muuttaa elämäntapoja ennen kuin niitä kiloja on yhtään enempää karistettavaksi. Siitä alkoi elämäntapamuutos vuosia sitten, joka on johtanut hitaasti ja varmasti hyviin tuloksiin. Olen saanut kaikki ylimääräiset kilot pois ja pysymäänkin poissa.
Miten teille muille kilot ovat kertyneet? Ja miten olette päätyneet laihduttamaan?
Tsemppiä kaikille laihduttajille olipa kiloja karistettavana sitten kuinka vähän tai paljon tahansa!
Mutta miksi kiloja on päässyt kertymään niin paljon? Itse havaihduin, kun paino oli noussut noin 10kg ihannepainonani pitämästä lukemasta. Muutamalle kilolle on todella helppo sulkea silmänsä. Itse ainakin suhtauduin muutaman kilon painon nousuun asenteella: se on vain muutama kilo. Sitten lakkasin punnitsemasta itseäni. Vaatteistakaan en asiaa huomannut, sillä minulla on ollut outo taipumus ostaa aina liian suuria vaatteita. Tiesin kuitenkin koko ajan, että elämäntapani eivät ole oikein kohdillaan. Liikaa töitä, liian vähän liikuntaa, epäsäännölliset ruokailuajat ja illalla lohtusyömistä stressiin.
Sitten lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja punnitsin itseni, ja kun vaaka näytti sen 10kg enemmän kuin itselleni määrittelemäni ihannepaino, niin oli pakko katsoa totuutta silmiin ja muuttaa elämäntapoja ennen kuin niitä kiloja on yhtään enempää karistettavaksi. Siitä alkoi elämäntapamuutos vuosia sitten, joka on johtanut hitaasti ja varmasti hyviin tuloksiin. Olen saanut kaikki ylimääräiset kilot pois ja pysymäänkin poissa.
Miten teille muille kilot ovat kertyneet? Ja miten olette päätyneet laihduttamaan?
Tsemppiä kaikille laihduttajille olipa kiloja karistettavana sitten kuinka vähän tai paljon tahansa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Omat kiloni tulivat siinä vaiheessa, kun muutin omilleni äidin kehnojen keitosten äärestä, aloin seurustelemaan, hankin e-pillerit ja muutin mieheni kanssa samalle sohvalle herkuttelemaan. Salakavalasti 20 kg kolmessa vuodessa. Kaksi kertaa olen laihduttanut aikaisemminkin, ensin 10 kg, jotka raskauksien myötä tulivat takaisin, sitten -20 kg ja taas lapsia ja kilot takaisin. Perusruoan kulutus on normaali, ongelmani on herkuttelu ja liikunnan puute. Muutama viikko sitten päätin katkaista "syön, koska olen masentunut-masennun, koska syön -kierteeni". Päätöksen tekoa jarrutti monta tekosyytä, ei ole helppoa aloittaa itsekontrollointia vuosien syöpöttelyn jälkeen. Nyt on muutama kilo karissut ilman repsahduksia, en ole asettanut itselleni aikatauluja enkä ihannepainotavoitetta. Kaipaan laihojen vuosien hyvää kuntoa, kiinteitä reisiä ja kaunista vartalon kaartani, joka on piilossa jenkkakahvojen alla. Toivon löytäväni ne ennenkuin on liian myöhäistä.
Kun olen ollut koko ikäni reilusti ylipainoinen , ajatus itsestäni normaalipainoisena tuntuu utopiselta . En ole koskaan nähnyt itseäni normaalipainossa ja vaikka olenkin satoja kertoja elämäni aikana tehnyt mielikuvaharjoituksia itsestäni onnistuneen dietin jälkeen , se ajatus vain ei tunnu todelliselta . Kun saan pudotettua painoa se ei koskaan pysy . Olenkin tullut siihen tulokseen että minua ei ole tarkoitettu normaalipainoiseksi . Aina painonpudotuksen jälkeen palaudun lähtöpainooni kuin lyttyyn puristettu muovipullo joka ajastaan saa takaisin oikean muotonsa .
Todella hyvä näkökulma aiheeseen! Omalla minäkuvalla on varmasti suuri ja ehkä myös ratkaiseva merkitystä siinä, kuinka hyvin onnistuu esim. painonpudotuksessa. Yksi syy, miksi minun oli helppo sulkea silmäni omalta painonnousultani, oli varmasti se, että olen aina pitänyt itseäni isona. Olen pitkä, ja kasvanut todella nopeasti. Minulle ostettiin aina reilusti isoja vaatteita, koska kasvoin niistä niin nopeasti ulos. Lisäksi olin aina se pisin, ja tietysti verrattuna oman ikäisiini lyhyempiin myös painavampi, vaikka olinkin suhteessa mitoiltani täysin normaali.
Isojen vaatteiden ostaminen seurasi minua myös aikuisuuteen. Niinpä en lihoessani joutunut edes ostamaan isompia vaatteita, minä vain täytin olemassa olevat vaatteet. Tietysti syyt lihomiseen olivat mitä moninaisimpien asioiden aiheuttamat muutokset liikunta- ja ruokailutottumuksissa. Mutta eräässä mielessä minä myös muutuin sellaiseksi, kuin mitä olen aina ajatellut olevani: iso.
Nyt elämässäni ensimmäistä kertaa pidän itseäni vain pitkänä, en enää ns. isona. Ja mittani ovat myös sitten pysyneet sen mukaisena ja pisimmän aikaa ikinä. Uskallan jo luottaa siihen, että tämä on se ratkaiseva ja pysyvä muutos. Ostan sopivan kokoisia vaatteita, enkä enää yritä piilotella pituuttani.
Onneksi onnellinen voi olla monen muotoisena! Vaikka olisi kuinka hoikka ja kaunis ulkoisesti, mutta tämä ulkoinen todellisuus ei vastaa sisäistä minäkuvaa, niin sitä ei ole hoikka ja kaunis. Eräs ystäväni on myös kamppaillut oman painonsa kanssa, ja minusta juuri syy, miksi hän ei saa painoaan pudotettua, on se, että hän on kuitenkin todella tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on. Vaikka hän aina huokaileekin, että pitäisi pudottaa painoa, niin kuitenkin hän vaikuttaisi pitävän itseään todella viehättävänä ja upeana juuri sellaisena kuin on, ja sitä hän myös on!