Otsikkoni voi olla harhaanjohtava, sillä tarkoitukseni on tässä pohtia sitä, miksi asunnon pitää olla putipuhdas ja miksi parisuhteen pitää täyttää tietyt julkisesti hyväksytyt kriteerit, esim. seksin määrästä, lapset, oma aika yms.
Nykyäänhän on suurta muotia (ollut jo vuosia) että avioliiton solmiminen tapahtuu täydellisyyttä hipoen ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan just oikein. Pitää olla sukkanauhat, sinistä ja lainattua ja kaikkea juuri sopivassa suhteessa, kuten asiasta kertovat lehdistö ja messut meille opettavat. Miksi tämä on niin tärkeää? Vaikuttaa että tuokin tehdään vain ulkopuolisten viihdyttämiseksi. Avoliiton pätevyyden kannalta tuskin on moisilla seikoilla suurtakaan merkitystä.
Sitten itse avioarkeen. Lapsihan pitää saada, sehän on selvä (jos sitä jo ei ole). Jos perillistä ei kuulu säällisen ajan kuluttua liiton solmisesta, alkaa varsinkin vaimopuoli olla levoton siitä, mitä meistä nyt mahdetaan ajatella. Että ollaan tässä vaan urakiipijöitä eikä mitään oikeita ihmisiä, eikä harrasteta seksiä kuten muut...Vaikuttaa kuin mies ei haluaisi naistaan, jos tällä ei ole maha pystyssä heti häitten jälkeen. Jotain vikaahan siinä täytyy olla!
Nykyisin on kuitenkin olemassa vahvoja miehiä, joilla on oma näkemys lapsesta ja siitä, haluaako hän niitä vai ei, ja hyvä niin. Kielteinen näkemys asiasta saa vaimon takajaloilleen ja ensimmäiset vakavat riidat ovat fakta. Jotkut liitot jopa kaatuvat tähän.
Jos näitä lapsia kuitenkin on siunaantunut, on siinäkin nähtävissä tietty hyväksytty linja, jonka noudattaminen on elintärkeää. Lapsilla on oltava näyttävät harrastukset, sellaiset, että kaikki muut näkevät, kuinka hyviä vanhempia ovat ne, jotka kuljettavat umpiväsynyttä lastaan paikasta toiseen, päivästä toiseen. Pitäähän lapsen harrastaa, eikä kakarat itse ole ennenkään tienneet mitä ne haluaa! Joopa.
Entä sitten tämä seksi. Sen näyttäminen julkisesti onkin vaikeampaa, eikä normaali ihminen sellaista kaipaakaan, mutta nämä keskustelut antavat oivan mahdollisuuden toimittaa salaista perversiota eli tuoda julki ennen salaiseksi jäänyttä seksielämäänsä.
Täällä kysellään kuinka usein olette yhdynnässä/harrastatte seksíä, ja toiset vastaavat. Kyllä ollaan usein ja jos ei olla, on kyseessä joku paha ongelma elämässä. Ihan kujin kaikia naitattaisi aina ja kaikkialla. Seksiä tungetaan joka luukusta.
Täällä kysytään myös, kuinka kauan yrititte (hassu sana tässä yhteydessä) ennen kuin tärppäsi? Tai kuinka nopeasti aloitte "yrittämään" tavattuanne...Ja jengi nauttii sänkykamarinsa yksityiskohtien tuomisesta julkisuuteen.
Sitten tuo siivousjuttu. Sekin on kuin tehtäisiin koko ajan näytelmää. Paikat tiptop joka hetki, sillä eihän sitä tiedä, jos vaikka Tarja Halonen pistäytyy iltakahveella...
Mietin tässä, millaista onkaan elää tällaista elämää? Jonka muut sanelevat ja jota toteutetaan kuin omaa unelmaa, jonka kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Kuinka suuri prosentti eronneista on juuri näitä, joille on selvinnyt, että eihän tuollainen ole mitään oikeaa elämää, vaan lehdistä ja telkkarista saatua vaikutetta siitä, miten meidän/minun kuuluu elää.
Hetken pohdinta siitä, mitä ME haluamme ja joikiasen mielipiteen kunnioittaminen ja sen mukaan toimiminen tuottaa huomattavasti suurempaa tyydytystä kaikille osapuolille, kuin joidenkin älyttömien sääntöjen keksiminen ja jokaisen elämän pilaaminen niiden vainoharhaisella toteuttamisella.
Miksi näytellään, miksi ei eletä omaa elämää? Väksiin tulee mieleen vanha sanonta;
Elä unelmaasi, älä unelmoi elämääsi.
Nykyäänhän on suurta muotia (ollut jo vuosia) että avioliiton solmiminen tapahtuu täydellisyyttä hipoen ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan just oikein. Pitää olla sukkanauhat, sinistä ja lainattua ja kaikkea juuri sopivassa suhteessa, kuten asiasta kertovat lehdistö ja messut meille opettavat. Miksi tämä on niin tärkeää? Vaikuttaa että tuokin tehdään vain ulkopuolisten viihdyttämiseksi. Avoliiton pätevyyden kannalta tuskin on moisilla seikoilla suurtakaan merkitystä.
Sitten itse avioarkeen. Lapsihan pitää saada, sehän on selvä (jos sitä jo ei ole). Jos perillistä ei kuulu säällisen ajan kuluttua liiton solmisesta, alkaa varsinkin vaimopuoli olla levoton siitä, mitä meistä nyt mahdetaan ajatella. Että ollaan tässä vaan urakiipijöitä eikä mitään oikeita ihmisiä, eikä harrasteta seksiä kuten muut...Vaikuttaa kuin mies ei haluaisi naistaan, jos tällä ei ole maha pystyssä heti häitten jälkeen. Jotain vikaahan siinä täytyy olla!
Nykyisin on kuitenkin olemassa vahvoja miehiä, joilla on oma näkemys lapsesta ja siitä, haluaako hän niitä vai ei, ja hyvä niin. Kielteinen näkemys asiasta saa vaimon takajaloilleen ja ensimmäiset vakavat riidat ovat fakta. Jotkut liitot jopa kaatuvat tähän.
Jos näitä lapsia kuitenkin on siunaantunut, on siinäkin nähtävissä tietty hyväksytty linja, jonka noudattaminen on elintärkeää. Lapsilla on oltava näyttävät harrastukset, sellaiset, että kaikki muut näkevät, kuinka hyviä vanhempia ovat ne, jotka kuljettavat umpiväsynyttä lastaan paikasta toiseen, päivästä toiseen. Pitäähän lapsen harrastaa, eikä kakarat itse ole ennenkään tienneet mitä ne haluaa! Joopa.
Entä sitten tämä seksi. Sen näyttäminen julkisesti onkin vaikeampaa, eikä normaali ihminen sellaista kaipaakaan, mutta nämä keskustelut antavat oivan mahdollisuuden toimittaa salaista perversiota eli tuoda julki ennen salaiseksi jäänyttä seksielämäänsä.
Täällä kysellään kuinka usein olette yhdynnässä/harrastatte seksíä, ja toiset vastaavat. Kyllä ollaan usein ja jos ei olla, on kyseessä joku paha ongelma elämässä. Ihan kujin kaikia naitattaisi aina ja kaikkialla. Seksiä tungetaan joka luukusta.
Täällä kysytään myös, kuinka kauan yrititte (hassu sana tässä yhteydessä) ennen kuin tärppäsi? Tai kuinka nopeasti aloitte "yrittämään" tavattuanne...Ja jengi nauttii sänkykamarinsa yksityiskohtien tuomisesta julkisuuteen.
Sitten tuo siivousjuttu. Sekin on kuin tehtäisiin koko ajan näytelmää. Paikat tiptop joka hetki, sillä eihän sitä tiedä, jos vaikka Tarja Halonen pistäytyy iltakahveella...
Mietin tässä, millaista onkaan elää tällaista elämää? Jonka muut sanelevat ja jota toteutetaan kuin omaa unelmaa, jonka kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Kuinka suuri prosentti eronneista on juuri näitä, joille on selvinnyt, että eihän tuollainen ole mitään oikeaa elämää, vaan lehdistä ja telkkarista saatua vaikutetta siitä, miten meidän/minun kuuluu elää.
Hetken pohdinta siitä, mitä ME haluamme ja joikiasen mielipiteen kunnioittaminen ja sen mukaan toimiminen tuottaa huomattavasti suurempaa tyydytystä kaikille osapuolille, kuin joidenkin älyttömien sääntöjen keksiminen ja jokaisen elämän pilaaminen niiden vainoharhaisella toteuttamisella.
Miksi näytellään, miksi ei eletä omaa elämää? Väksiin tulee mieleen vanha sanonta;
Elä unelmaasi, älä unelmoi elämääsi.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Pitäisikö miettiä myös, mistä nämä "hyvän elämän kriteerit" ovat peräisin? Tuskin kuitenkaan näistä nettikeskusteluista. Täällä jotkut ihmiset harrastavat tirkistelyä, jotkut taas purkavat ajatuksiaan anonyymisti. Lueskelen palstojen kirjoituksia, mutta en lähde niillä mittaamaan omaa ihmisarvoani tai soveltamaan tuntemattomien ihmisten mututeorioita omaan elämääni.
Suomalaiset ihmiset ovat laumaeläimiä ja tekevät niinkuin kuvittelevat muiden tekevät, olemme erittäin kuuliaista kansaa. Jos auktoriteetti kertoo virallisista tutkimuksista vaikkapa sen, että suomalaiset harrastavat kerran viikossa seksiä lähetyssaarnaaja-asennossa, suuseksiä kerran kuussa ja anaaliseksiä kerran vuodessa, suomalainen noteeraa tiedon siten, että "ai noin minunkin pitäisi käyttäytyä, että kuuluisin joukkoon". Samaa pätee kaikkeen muuhunkin toimintaan, ei uskalleta käyttäytä toisin, kun pelätään, mitä muut ihmiset ajattelevat.
Mites se olikaan se vanha juttu elefanteista ja kirjoista; brittiläinen julkaisee kirjan: Elefantit ja brittiläinen imperialismi, ranskalainen: Elefanttien rakkauselämä, saksalainen: Elefanttien merkitys talouselämässä ja suomalainen: Mitä elefantit ajattelevat suomalaisista?.
Jo heti alkuun olikin tarkoitus etsiä syitä tähän käytökseen. Muiden matkiminen, tai heidän KUVITELLUN toimintansa matkiminen kai osoittaa matkijalta paitsi oman elämän puuttumista, myös huonoa itsetuntoa. Siitähän tämä kansa on kuuluisa, kautta aikain.
Tilanne aiheuttaa varmaan sietämättömiä paineita perheitten arkeen, mikäli perheen sisällä asuu yksikin tällainen, jolle perhe-elämä on teatteria, jolla näytetään muille kuinka keskivertoja tässä ollaan. Kaiken normalisoimisesta on tullut tavoite, oli käyttäytyminen sitten kuinka hullua tahansa, kuten tuossa alempana oleva vastauskin todistaa. En ollenkaan väitä, että tätä teatteria tehdään tieten. Se on varmaan niin vaistonvaraista, että sitä harvempi huomaa harrastavansa.
Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikenlainen loppuunpalaminen on näistä syistä johtuvaa. Vaatimukset, sekä ulkopuoliset että perheen sisäiset ovat käymässä niin kestämättömiksi, että moni jo reagoi ikävällä tavalla.
Ennen perhe ja koti oli se paikka, jossa voi nollata tilanteen - jossa voi olla kuten halusi - siivota tai olla siivoamatta. Nyt sielläkin luodaan lisää painetta; suorituspainotteinen elämä on tullut perheeseenkin - jopa lapsillekin. Ketään ei enää kuunnella yksilönä vaan lätkäistää malli jostain sfääreistä ajatuksella, että senhän on sovittava koska muutkin tekee noin...
Yhteisyys alkaa hävitä ja perheen jäsenet ovat kaikki erillisiä, tästä samasta syystä, liikojen vaatimusta takia.
Yhteistä aikaa kutsutaan monasti "laatuajaksi", jota varten on jälleen tarkoitus toimia jollakin tietyllä, yleisesti hyväksytyllä tavalla. Esim. raataa kynttiläillallisen eteen, ja sitten saada kamala raivari, kun vastapuoli ei toimikaan kuten raataja halusi.
Kenelle tuokin sitten oli "laatua"?
Kuka kertoisi heille, että yhteisyyttä ei luoda itsekkäin ajatuksin?
No ei kai sentään. Täällä keskustelee vain pieni joukko, korkeintaan muutama sata, aikuista ihmistä. Näiden tekstien perusteella ei kannata lähteä tekemään mitään kovin laajoja päätelmiä. Ja jos kuitenkin niin tekee, päätelmät koskevat luonnollisesti vain tätä pientä ryhmää, eli juuri näitä tänne kirjoittavia nettaavia isiä ja äitejä.
Avioliiton solmiminen on ollut kautta aikojen tärkeä juhla. "Ennen vanhaan" jopa tärkeämpi kuin nykyään. Omasta mielestäni on tullut muodiksi "olla menemättä perinteisesti naimisiin". Sitten ollaan niin hienoja kun erotutaan massasta erilaisuudella. Mikäs siinä, kunhan nekin häät on pidetty sitten hääparin takia, eikä vain siksi, että ei haluta kuulua massaan...
Ai alkaa vaimopuoli ajatella muiden mielipiteitä, jos lasta ei ala kuulua. No, ehkä jotkin omasta minuudestaan epävarmat naiset sitten niin tekevät... En ole sellaista kuitenkaan huomannut, edes näillä palstoilla.
Parisuhteet ovat kaatuneet aikojen alusta milloin minkäkin asian takia. Lapsien teko tai tekemättömyys on yksi sellainen syy, eikä se ole ollenkaan sieltä "huonoimmasta päästä".
Näyttävät harrastukset? Höpö höpö, nyt taidat elää kyllä omissa kuvitelmissasi. Tai sitten sinulla on varsin erikoinen ja valikoitunut tuttavapiiri.
Seksi kuuluu jokaiselle ihmiselle. Seksi askarruttaa ja pyörii mielessä joka päivä, useastikin. Se on erottamaton osa ihmistä. Seksuaalivietin voi tukahduttaa, mutta se on luonnotonta, ja siitäkin voi seurata omat ongelmansa.
Lapsen tekeminen, "yrittäminen", ei ole helppoa. Jotkut eivät pysty siihen ilman lääketieteen apua. Ongelma on vakava ja koskettaa monia. Tämä keskustelupalsta on mitä loistavin paikka löytää tukea ja tietoa lapsettomuudesta ja lapsien hankkimisesta.
Nettiin kirjoittelu ja viestien lukeminenkin on elämää. Ehkäpä viestisi herättää jonkun tietämättään jonkun muun luomaa elämää elävän, eihän sitä koskaan tiedä. Sekin on elämää.
Toiset ovat harmaata massaa, toiset ovat niin boheemeja ja erikoisia että ah ja oh.
Ihmisen minuuden kehittyminen ja sen "löytäminen" ei ole ihan helppoa. Siihen vaikuttavat vanhemmat, asuinpaikka, ystävät ja taloudelliset ja fyysiset edellytykset jne. Jotkut ovat vahvoja ja pystyvät kasvamaan itsenäisiksi vasten ympäristön painetta. Toiset eivät siihen pysty.
Kirjoitukseni asiasisältö ei koske palstaa/palstoja kuin seksin osalta. Kaikki muu on nähtävissä jokapäiväisessä elämässä.
Juu, no mistäpä sitten olet saanut lähteesi asiasisällöllesi? Omasta ystäväpiiristä? Medioista?
Ystäväpiirisi on pakko olla rajallinen. Se voi olla suuri, mutta tuskin kuitenkaan niin suuri, että havaintosi olisivat ns. faktoja.
Medioissa asiat kerrotaan siitä näkökulmasta, miten tuottaja sen haluaa kansaan uppoavan. Jos media haluaa korostaa yksilöllisyyttä, puhutaan upeista individualisteista ja harmaasta massasta, tai sitten asia käännetään aivan päinvastoin. Mediat eivät kerro totuutta. Medioita tarkkailemalla voi ainoastaan tulkita medioita, ei itse median sanomien kohteita, tässä tapauksessa parisuhdetta ja lapsiperheitä.
Yhteiskunta muuttuu. Suomalaisiakin on jo joka lähtöön. Varmasti löytyy aina se joukko, joka ei uskalla olla oma itsensä. Se joukko on tuskin enemmistönä.
Ja vaikka olisikin, pitääkö asiaan tarttua ilkkuen? Eikö positiivinen ja rakentavampi kritiikki veisi sanomaasi paremmin eteenpäin?
Tuo oli sinun mielipiteesi asiasta sen enempää en sille painoarvoa anna.
Heh. Voisin sanoa samat sanat.
Tosin vaikuttaa siltä, että minä arvostan sinun (ja kenen tahansa muunkin) mielipidettäsi enemmän kuin sinä minun. En ehkä paljoa, mutta kuitenkin. Ainakin vaivauduin vastaamaan useammalla kuin yhdellä lauseella.
Se on sinun mielipiteesi ja enempää en sille painoarvoa anna..Mitä muuta sille pitäisi tehdä tai antaa?
Niin no... Avasit keskustelun mielipiteellä. Odotit siihen varmasti vastauksia, muutenhan et olisi kirjoittanut sitä keskustelupalstalle.
Mielestäni on vähän hassua, että ihminen, joka kertoo julkisesti oman mielipiteensä ei arvosta muiden mielipiteitä. Tai ei se oikeastaan hassua ole, pikemminkin surullista. Olethan saanut ihmiset lukemaan tekstisi ja vastaamaan siihen. Nyt kuitenkin mitätöit sanoillasi kaiken kirjoittamasi. Keskustelu, jolla ei ole mitään merkitystä, olisi aivan hyvin voinut jäädä aloittamatta.
Saanen vielä lopuksi lainata tekstiäsi: "Hetken pohdinta siitä, mitä ME haluamme ja joikiasen mielipiteen kunnioittaminen ja sen mukaan toimiminen tuottaa huomattavasti suurempaa tyydytystä kaikille osapuolille".
En ymmärrä nyt ollenkaan tuota haluasi alkaa kinaamaan. Se ei ole oma tarkoitukseni, joten kysyin jo kerran, millä tavoin haluat mielipiteesi otettavan jos ei mielipiteenä?
Turha jatkaa, ennen kuin kerrot, millä tavalla kirjoittamaasi tulee suhtautua, jos ei mielipiteenä.
Kaikesta päätellen haluat jotain muuta, koska vain jatkat riidan haastamista.
en viitti katsoa älytöntä vänkäämistä, joten kerron sulle, missä menit metikköön.
Hän ei sanonut ( VAKKA NIIN VÄITÄT), että ei ANNA MITÄÄN PAINOARVOA MIELIPITEELLESI, vaan mitä hän sanoi?
Mieti hetki vastausta. (laita ne ksksi aivosoluasi töihin; piinan ja paniinikin)
Hän sanoi, että ei anna MUUTA painoarvoa mielipiteellesi kuin sen, että se on SINUN mielipiteesi. Hyvästä syystä hän nyt kyseleekin, mitä painoarvoa sille sitten tulisi antaa, kuin mitä on jo annettu?!!
Sen itseasiassa haluan minäkin kuulla.
Mielipide on tiedon, uskon, halun ja elämänkatsomuksen muodostama ajatelma. Mielipide ei ehkä itsessään voi olla "väärä", mutta mielipide todellakin voi perustua väärälle tiedolle.
Esitit mielipiteessäsi väitteitä, joita yritin omilla kommenteillani kumota tai ainakin asettaa kyseenalaiseksi. "Mielipiteeni" oli siis enemmän kuin mielipide, se haastoi sinut (ainakin henkisesti) kyseenalaistamaan mielipiteesi perustan.
Kehittyäkseen ihmisen pitää oppia. Ihmisen on pystyttävä muuttamaan käsityksiään ja mielipiteitään. Uuden tiedon ja eriävien mielipiteiden kuuntelematta jättäminen on ylimielistä ja johtaa kovin ahtaaseen maailmankuvaan.
En haasta riitaa, vaan yritän herättää sinut, ja mahdollisesti jonkun muun kirjoituksesi lukeneen, pohtimaan asioita hieman laajemmin. Kirjoituksesi yleistää suurin piirtein kaikki parisuhteet ja lapsiperheet osallistumaan samaan "näyttelemiseen", ja niinhän asia ei ole.
Valitettavasti et vieläkään saanut vastattua yksinkertaiseen kysymykseeni; millaisena sinun mielipiteesi asiasta tulisi ottaa, jos EI mielipiteenäsi?
Ja sitten oppimisesta ja totuudesta.
Asiaa ovat tutkineet ja siitä kirjoittaneet huomattavasti minua JA sinua älykkäämmät henkilöt, joiden teoksia olen sittemmin lukenut ja ymmärtänyt niiden sanoman.
Parisuhteesta on kirjoittanut Riitta Jallinoja.
Tässä pätkä. "Tutkija erottaa toisistaan kulttuurituotteissa esitetyn, kuvitellun parisuhteen ja toisaalta käytännössä eletyn parisuhteen. Elettykin suhde muuttuu osin kuvitelluksi heti kun siitä aletaan kertoa, koska kertomus heijastaa kuvitelmia siitä, millainen parisuhteen tulee olla."
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/24.maaliskuu/pari1200.htm
Jallinoja on myös kirjoittanut huomiota herättäneen kirjan aiheesta, Perheen aika, jossa mm. puhutaan siitä, kuinka parisuhteelle asetetaan sellaisia vaatimuksia, joita sen ei ole mahdollista toteuttaa.
Pätkä kirjasta:
"Ennen perheen kannatinpylväänä oli suku ja perinne. Nyt se keikkuu parisuhteen varassa. Jos parisuhde ei toimi, perhe hajoaa. Parisuhdetta puolestaan pitää yhä enemmän koossa romanttinen rakkaus, jonka idea on vaikeasti saavutettavan tavoittelu.
Ennen vaikeudet uhkasivat suhdetta ulkoapäin, kun esimerkiksi suku ei hyväksynyt puolisoa. Nyt vaikeudet ovat suhteen sisällä: pohditaan parisuhteen tilaa - rakastammeko, emmekö rakasta, sovimmeko toisillemme, emmekö sovi!
Veivaus johtuu siitä, että rakastumisentunteesta on tullut parisuhdesäännöstön keskeisin aines. Se oikeuttaa ja se kieltää. Se saa jatkamaan ja se saa lopettamaan. Se saa etsimään uutta rakastumista, kun vanha tuntuu väljähtyneen. Se saa tuntemeen, että lapsi on parisuhteen tunkeilija.
Alkuasetelmasta on tullut tarkoitus. Parisuhde, jonka piti olla perheen alkuvoima ja koti, onkin tullut itseisarvoksi ja ohittanut perheen."
-----------------------
Häistä ja romanttisen rakkauden (josta myös Jallioja mainitsi) ylistämisestä on kirjoittanyt ja väitellyt Susanna Paasonen kirjassaan (väitöskirjan pohjalta) "Nyt! Ja ikuisesti - rewind. Häät mediaspektaakkelina"
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedot.php?tuote_id=2430
Katkelma Paasosen kirjasta:
"Häärituaali on suoraan suhteessa sekä yhteiskuntajärjestykseen että uskontoon. Toisaalta taas suurten ja spektalisoitujen häiden ajatus sotii hengellisen hääjuhlan periaatteita vastaan, eikä hääteollisuuden kasvua tai uuskonservatismia voi nivoa ongelmattomattomasti uskonnollisuuteen. Paremminkin kirkkohäät yhdistyvät tapakristillisyyteen, sillä esimerkiksi valtaosan suomalaisista on toistuvasti todettu kuuluvan kirkkoon juuri kirkollisten seremonioiden - kasteen, konfirmaation, häiden ja hautajaisten - tähden. Tämän voi yhdistää sekularisaatioon, uskonnollisuuden merkityksen vähenemiseen, uskonnon kaupallistumiseen ja kirkon muuttumiseen "oikeaa" häätunnelmaa tuottavien rituaalinen tarjoajaksi."
Kuten huomaat, en ole yksin ajatuksineni. Kehittyäkseen ihmisen on todella opittava, koska olet aikonut aloittaaa oppimisesi?
Lue nyt vaikkapa nuo ylläolevat kirjat, niin palataan sitten keskustelemaan, kun sinäkin tiedät, mitä me muut jo tiedämme.
;)
"Työnteon jälkeen ihminen tarvitsee palautumista. Paras palautumispaikka on koti. Elämäntyyli, jossa ollaan kaikessa rauhassa kotona, auttaa ihmistä palautumaan. Rauhallisessa elämäntyylissä ärsykkeitä säädellään esimerkiksi siten, että tehdään vähemmän, harrastetaan vähemmän ja vältetään suorittamista. Myös kotitöihin voi suhtautua rauhallisemmin. Tämän työstä palautumisen ohessa annamme myös lapsillemme heidän kaipaamaansa yhteistä aikaa, arkista onnellisuutta ilman suoriutumisen paineita."
http://www.rantalanvavyt.com/index.php?id=16,21,0,0,1,0
Syytä valehtelijaksi vasta sitten, kun sinulla on enemmän näyttöä siitä, että asiat todellakin ovat kuten sanot! On todella ääliömäistä esittää marttyyria täällä moisten luulojen perusteella.
"Kirjoituksesi yleistää suurin piirtein kaikki parisuhteet ja lapsiperheet osallistumaan samaan "näyttelemiseen", ja niinhän asia ei ole."
Mitähän sinä yrität yleistää?
Älä pidä kirjoitustani mielipiteenä, vaan kommenttina. Kirjoitukseni ei välttämättä ole oma mielipiteeni, voinhan toki kirjoittaa muustakin näkökulmasta kuin omastani.
Kiitos viitteistä. Nyt olet sitten lähteiden avulla esittänyt, että parisuhteissa todellakin näytellään ja lapsetkin kaipaavat enemmän aikaa vanhempiensa kanssa.
Olen itse eksaktien tieteiden edustaja ja kaipaan aina lukuja väitteiden perustaksi. Kuinka suuri osa parisuhteista on "näyteltyjä"? Kuinka monella lapsella on näyttävä harrastus? Todellakin, "Kuinka suuri prosentti eronneista on juuri näitä, joille on selvinnyt, että eihän tuollainen ole mitään oikeaa elämää"?
"Kehittyäkseen ihmisen on todella opittava, koska olet aikonut aloittaaa oppimisesi? "
Älä viitsi, minä en ole osoittanut ahdasmielisyyttä kommenttisi edessä. Päinvastoin, voin jopa uskoa sinua, jos ja kun puhut asiaa. En kuitenkaan usko kenen tahansa kirjoituksia ilman hyviä perusteita, kuten et varmaan sinäkään.
Joten rentoudu ja ilmaise asiasi ilman raivostuttavia yleistyksiä ja turhaa ironiaa. Ole huolissasi asioista, mutta älä pilkkaa uhreja.
Kärkevä kommentti saa kärkeviä vastauksia. Jos haluat oikeasti saada kunnon palautetta, lyhennä viestiä ja tiivistä asiasi pariin väitteeseen tai kysymykseen.
Ymmärrän toki mitä haluat viestillä sanoa. En kuitenkaan ole samaa mieltä asioiden yleisyydestä. Toisin sanoen _en tiedä_ kuinka yleisiä mainitsemasi ongelmat ovat, enkä voi "uskoa" kirjoituksiasi, kun et mitenkään perustele väitteitäsi tai kerro tietojesi lähdettä.
Ensimmäisen viestisi lopussa kysyt: "Miksi näytellään, miksi ei eletä omaa elämää?"
Parisuhteissa näytellään siksi, että halutaan tulla yhteiskunnassa hyväksytyksi. Ihmiset pelkäävät, että muut (kaverit, läheiset, työtoverit, naapurit) eivät suvaitse erilaista elämäntyyliä. Jos on liian erilainen, jää yksin. Kukaan ei halua jäädä yksin, joten ihmiset näyttelevät olevansa samanlaisia kuin kaikki muutkin.
"Kukaan ei halua jäädä yksin, joten ihmiset näyttelevät olevansa samanlaisia kuin kaikki muutkin."
Syytät minua yleistyksestä, mutta mikäs sammakko se sieltä tupsahtikaan? Kaikki eivät pelkää olla erilaisia ja kaikki eivät hae kaveretten hyvksyntää. Yleistät raa'alla kädellä.
" Ymmärrän toki mitä haluat viestillä sanoa. En kuitenkaan ole samaa mieltä asioiden yleisyydestä."
Yleisyydestä minä en ole sanonut sanaakaan. SINÄ väität, että näytteleminen EI ole yleistä. Eli sinä olet sanonut yleisyydestä. Ehkäpä sinulla on nyt esittää "eksakstien tieteitten edustajana" (!?) asiasta numeraalista näyttöä, että se todellakin on harvinaista.
Loppuun sopii paremmin kuin erittäin hyvin seuraava lainaus:
"Kärkevä kommentti saa kärkeviä vastauksia. Jos haluat oikeasti saada kunnon palautetta, lyhennä viestiä ja tiivistä asiasi pariin väitteeseen tai kysymykseen."
Hyvä neuvo itsellesi. Parempaa en itse olisi aikaan saanut - sinulle.
Muutetaan lausetta hieman: harva ihminen haluaa jäädä yksin. Vuonna 2002 yli 18-vuotiaista 68 % eli rekisteröidyssä parisuhteessa. Tässä ei ole mukana seurustelevia pareja, kaikkia eronneita eikä leskiä [1].
”Probatio incumbet ei, quod affirmat, non ei, quid negat”; todistustaakka on sillä, joka myöntää, ei sillä, joka kiistää. Minun ei tarvitse todistaa sinun väitteitäsi vääräksi, vaan sinun tulee todistaa ne itse oikeaksi.
Jos avioeroja on vuodessa noin 13 500 [1], niin osa niistä lienee kirjoituksesi perusteella seurausta "näytellystä parisuhteesta". "Näyttelemisen yleisyydestä" en edelleenkään tiedä mitään, mutta veikataan, että joka neljäs avioliitto (25 %) kariutuisi näyttelemiseen. Tämä tekisi 3375 avioeroa vuodessa. Em. arvion perusteella kaikista avioliitoista kariutuisi joka vuosi 0,3 prosenttia parisuhteen näyttelemiseen.
[1] Tilastokeskus, Suomi lukuina, http://www.stat.fi/tup/suoluk/index.html, 2005.
No juu. Et todellakaan ole puhunut yleisyydestä mitään, missään vaiheessa. Tiedätkö, tai mitä mieltä olet, onko parisuhteessa näytteleminen "yleinen ongelma" vai koskeeko asia vain marginaalista osaa väestöstä?
Kuka noin elää?? En minä ole ainakaan ikinä huomannut lähipiirissäni mitään tuonsuuntaistakaan. Kaikki ollaan yli 30, toiset sinkkuja ja toiset yhdessä tai useammassa suhteessa. Pari on naimisissa, yhdellä on lapsi. Mistähän revit moisen;O)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=692&posting=22000000010129907
Puhut passiiivissa; eletään, tehdään jne. Kuka elää noin ja kuka tekee asioita toisten mieliksi? Sinä, perheesi, ystäväsi, työtoverisi vai ketkä? En allekirjoita ollenkaan tuota listaasi yhteisön kirjoittamattomista säännöistä esim. kodin putipuhtaudesta, avioliiton solmimisen täydellisyydestä tai muusta. Kyllä minä ja koko tuttavapiirini el'ämme ihan omaa elämäämme ja itseämme varten. Toisilla on lapsia, toisilla ei, toiset käyvät töissä, osa opiskelee jne. Eikä kukaan varmastikaan kenenkään muun halusta kuin omasta kiinnostuksesta. Jokaisella meillä on aina valinnanmahdollisuuksia ja mahdollisuus vaikuttaa elämäämme. Älä yleistä jos itse oletkin mennyt tuohon kuvaamaasi "näytelmään" mukaan!
Meillä se on ainakin minä (=nainen) joka ei halua vauvaa, ja ukko kärttää että kyllä, kyllä.
Muitahan tämä juttuni EI koske.